Oulun Kärppien maalivahtivalmentajana yli kahdenkymmenen vuoden ajan toiminut Ari Hilli on alansa kiistattomia huippuja Suomenmaalla. Hilli on koulinut menestyksekkään kärppätaipaleensa aikana niin Vezina-voittajia kuin tämän hetken Suomi-kiekon kirkkaimpia huippulupauksiakin.
Jo tähän asti pitkän uransa aikana, 56-vuotias maalivahtiguru, on ennättänyt näkemään niin Kärppien Liiga-nousun, dynastian huiput kuin yleisen maalivahtipelaamisen ja -valmentamisen muutokset.
Nousujuhlista dynastian aikaan
Kun Hilli aloitti Kärppien maalivahtivalmentajataipaleensa Oulussa 1990-luvun lopulla, ei Kärpät edes pelannut vielä Liigassa. Nopeasti Hillin mukaantulon jälkeen suunta kuitenkin kääntyi.
– 1998 lähtien olen ollut Oulussa, toki siinä oli pieni tauko välissä. Nousimme alkuvuosina Liigaan, ja sitä kautta kiekkobuumi palasi Ouluun. Kärpät oli ollut 11 vuotta divarissa, ja se tuska alkoi olla äärettömän suuri, kun ihmiset eivät päässeet katsomaan Liiga-pelejä kuitenkin kovan kiekkokaupungin ollessa kyseessä, muistelee Hilli.
– R-kioskillakin alkoivat myyjät kyselemään nousun perään. Olimme edellisenä vuonna hävinneet traagisesti TUTOlle, vaikka meillä oli jo silloin ihan Liigaan valmis joukkue. Ja sitä ennenkin, Kärpät oli ollut monena vuonna Liiga-karsinnoissa, mutta ei ollut onnistunut nousemaan.
Kun nousujuhlan riemusta oli toivuttu muutaman vuoden ajan, pohjoiseen syntyi dynastia. 2000-luvun aikana poika kannettiin pohjoiseen peräti neljä kertaa, ja usein juuri joukkueen maalivahdit toimivat mestaruuksien takuumiehinä.
– Miten sen joukkueen nuoret pelaajat kasvoivat ja ottivat isot roolit muutaman Liiga-kauden jälkeen, oli huikeaa. Siinä ryhmässä oli muutenkin paljon ihan kansainvälisen tason pelaajia, enkä puhu nyt pelkästään maalivahdeista vaan myös kenttäpelaajista. Ylipäänsä se, miten joukkue teki töitä yhdessä ja puski toisiaan eteenpäin, oli ihailtavaa katsottavaa.
Maalivahtipelaaminen kehittynyt käsi kädessä lajin kanssa
Kuten jääkiekko lajina yleisesti, myös maalivahtipelaaminen ja sitä kautta maalivahtien valmentaminen ovat kokeneet isoja muutoksia vuosien varrella. Peli on nopeutunut, varusteet ovat ensin kasvaneet ja sitten taas kutistuneet välissä ja laukausten taso on mailateknologian kehittymisen johdosta noussut häkellyttävällä tavalla.
– Onhan peli tietysti muuttunut paljon vuosien saatossa. Varusteet ovat muuttuneet. 2000-luvun alussa pyrittiin esimerkiksi pelaamaan perinteistä perhostyyliä. Silloin myös pelattiin enemmän reaktioilla, ja pyrittiin löytämään kiekko enemmän sillä tavalla. Nykyään yritetään enemmän vain peittämään maalia ja luotetaan siihen peittämällä torjumiseen. Pelinlukeminen on myös kehittynyt, eli pyritään tunnistamaan niitä pelin jatkumoita ja useamman torjunnan pätkiä.
– Toki tässä on myös kehkeytynyt enemmän ja enemmän sellainen kissa ja hiiri -leikki laukojien ja maalivahtien välillä. Kun maalivahdit keksivät jotain uutta ja alkoivat peittää enemmän jäitä pitkin tulevia laukauksia, niin sitten yhtäkkiä alettiinkin ampumaan enemmän yläkulmiin. Ja sitten kun siihen keksittiin ratkaisu, niin alettiin enemmän laukomaan pienistä kulmista.
Myös pelaajakehityksessä on siirrytty entistä tiiviimpään tahtiin, jolloin kehitystyö jaksottuu useamman valmentajan harteille sen sijasta, että yksi valmentaja koulisi samaa pelaajaa kovin pitkään.
– NHL ei vienyt vielä niin aikaisin pelaajia kehittymään omaan organisaatioonsa, vaan se mentaliteetti oli enemmänkin se, että täältä lähdetään valmiina pelaajana. Esimerkiksi "Peksi" (Pekka Rinne) oli 22-vuotias, kun hän lähti Pohjois-Amerikkaan. Bäckström (Niklas) on taas yksittäinen pelaaja, jota olen varmaan valmentanut pisimpään Kärpissä.
– Nykyään nämä ovat aika paljon lyhyempiä pätkiä. Sinne lähdetään heti, kun vaan pärjätään. NHL-seurat haluavat ensin sen 100 peliä AHL:ssä ja sitten suoraan NHL:ään. Yhdellä sanalla, "paljon" on muuttunut vuosien varrella.
Yhteistyö Suomen johtavan maalivahtitehtaan salaisuutena
2000-luvun menestysaikojen lisäksi, Kärpistä on viime vuosien aikana tullut Suomen johtava maalivahtilaitos, jälleen Hillin johdolla. Oulusta siipiään ulkomaille ovat lähivuosien aikana lähteneet koettamaan Joel Blomqvist, Justus Annunen, Niklas Kokko sekä Leevi Meriläinen. Ensiksi mainitut Blomqvist ja Annunen ovat tällä kaudella kolkutelleet jopa NHL:n ykköstorjujan ovia.
– Näiden uusien tulokkaiden menestyshän juontaa juurensa ihan tuonne Kärppien junioripolkuun ja siihen, mitä siellä on tehty. Olemme onnistuneet luomaan hyvän polun kehittyä. Kun perusteet ovat olleet alusta asti hyvässä kunnossa, niin nuoret ovat päässeet pelaamaan Liigaakin jo melko varhain.
– Toki olemme myös onnistuneet löytämään hyviä talentteja. Menestys on ollut monen tekijän summa.
Itse kasvattajajoukkue ei valitettavan usein saa nauttia huippupotentiaalisten tähtiyksilöiden palveluista kovinkaan pitkään, sillä kuten todettua, lahjakkaimpien yksilöiden suunta on pikaisesti jo kohti Pohjois-Amerikkaa.
– On toki hienoa nähdä, että pojat menestyvät ja olemme tietenkin todella ylpeitä heistä. Mutta maailma on nykyään vähän tällainen, eikä sille mitään voi. Pelaajat lähtevät nuorena.
Ulkomaat tulevat, jos ovat tullakseen
Vuosien 2018–2023 välillä NHL:ään on varattu Kärppien organisaatiosta peräti viisi maalivahtia, eivätkä Hillin kyvyt maalivahtikuiskaajana täten ole voineet jäädä huomioimatta Pohjois-Amerikassakaan.
Oululaisen maalivahtivalmentajan ansioluettelossa on lyhyt jakso KHL:ssä sekä Sveitsin pääsarjassa, joissa Hilli vietti vuodet 2011–2013, mutta tuon periodin jälkeen häntä ei ole ulkomaalaisseurojen palkkalistoilla nähty.
– En ole aktiivisesti etsinyt paikkoja Pohjois-Amerikasta. Siellähän maalivahtivalmennuskuviot ovat vasta viime vuosina alkaneet kasvamaan. Siellä ei ole ollut aiemmin niin paljoa työpaikkoja maalivahtivalmentajille, kun taas nykyään siellä voi olla 4–5 maalivahtivalmentajaa ja -kykyjenetsijää per organisaatio, kun lasketaan AHL:kin mukaan.
– Tietenkin se maailma on muuttunut nopeasti sielläkin. Realismi on se, että sitä etsintätyötä pitäisi tehdä aktiivisesti koko ajan. Tietenkin kuuntelisin, jos tarjous tulisi, että mikä se positio olisi. En ole lopulta kokenut sitä kuitenkaan niin isona juttuna tai tavoitteena.
NHL:ään on viime vuosien aikana palkattu suomalaisia maalivahtivalmentajia, etunenässä Colorado Avalanchen Jussi Parkkila, sekä viimeisimpänä täksi kaudeksi Vancouver Canucksin maalivahteja valmentamaan palkattu Marko Torenius.
– Toreniuksen Marko pääsi sinne nyt omien KHL-vuosiensa jälkeen ja onhan ne tietenkin isoja asioita koko suomalaiselle maalivahtivalmentajayhteisölle. Parkkilan Jussi on tietysti ollut siellä jo monta vuotta. Onhan se osoitus siitä, että suomalaista maalivahtivalmentamista arvostetaan.
Kotimaisten maalivahtien omavaraisuus huolenaiheena
Kotimaisesta maalivahtituotannosta Hilli nostaa esiin Liigassa alati yleistyvät ulkomaalaistaustaiset maalivahdit, joita on jo puolet sarjan kuudestatoista ykköstorjujasta. Totuus on, että suomalainen maalivahtituotanto on kuihtumassa ja muutos näkyy jo kotimaisessa Liigassa asti.
– Tietenkin se vähän huolestuttaa, että suomalaisia maalivahteja on yhä vähemmän. Toisaalta, ehkä se vähän tulee sitäkin kautta, että olemme saaneet huippuja kasvatettuja siihen tahtiin, että he ovat jo tässä vaiheessa lähteneet ulkomaille.
Ongelmat juontavat juurensa kuitenkin syvemmälle kuin pelkästään siihen, ettei laadukkaita yksilöitä enää yksinkertaisesti olisi saatavilla. Sarjajärjestelmä ja sitä kautta kehityspolku ovat omalta osaltaan syyllisiä tilanteeseen.
– Tuntuu myös, että kehityksen ongelma on se, ettei Mestiksessä oikein kukaan jaksa neljää tai viittä vuotta pidempään pelata, kun siitä ei ammattilaisen palkkaa saa. Jos verrataan vaikka Ruotsin Allsvenskaniin, niin sieltähän pulpahtaa SHL:ään koko ajan laadukkaita maalivahteja ja kun katsot niiden maalivahtien tilastoja, niin siellä on yleensä monta vuotta tahkottu ensin Allsvenskania, joka on täysverinen ammattilaissarja.
Kaikki eväät kääntää haastava alkukausi vielä voittoisaksi
Liigan maalivahtiasioista päästään sujuvasti nykypäivään ja meneillään olevaan kauteen. Kuluvalla sesongilla Kärppien verkkoon on isketty Liigassa toiseksi eniten maaleja, eikä vähiten epävarmahkon maalivahtipelaamisen johdosta.
Joukkueen otteet ovat muutoinkin ailahdelleet ja heitelleet liialti iltojen välillä, eikä yhteistä säveltä ole löytynyt muutamia yksittäisiä otteluita lukuun ottamatta. Maajoukkuetauon kynnyksellä Kärpät on sarjataulukossa vasta kymmenentenä.
– Sarjahan on erittäin tasainen ja joka ilta pitää onnistua, jotta voimme voittaa pelejä. Ehkä se meidän logo rinnassa on kuitenkin määritellyt odotuksia korkeammalle kuin mitä todellisuudessa olemme ansainneet.
– Me emme ole mikään ylivoimainen joukkue ja jokaisella pelin osa-alueella pitää pystyä parantamaan. Taistelu jatkuu ja uskomme vahvasti siihen, että pystymme parantamaan peliämme.
Osasyyksi Kärppien tahmealle alulle voidaan siis osoittaa maalivahtikaksikko Tomi Karhusen ja Niclas Westerholmin takkuisat otteet. Kauden ensimmäisen kvartaalin paikkeilla Karhusen selän taakse on Liigan oman datan mukaan livahtanut 6,32 kiekkoa yli odottaman. Westerholmin vastaava lukema on puolestaan 3,98.
Maalivahtitandemi ei siis ole missään nimessä pystynyt parhaimpaansa, mutta ei joukkueen kokonaisvaltaisessa puolustamisessakaan ole ollut kehumista.
– Maalivahditkaan eivät ole pystyneet auttamaan joukkuetta tarpeeksi. Toisaalta se menee aina käsi kädessä sen kanssa, miten joukkue puolustaa. Kun puolustetaan hyvin, niin maalivahdit näyttävät hyviltä ja päinvastoin.
– Emme ole puolustaneet riittävän hyvin ja se on voinut vaikuttaa vähän maalivahtien itseluottamuksen tasoon, mikä on vähän heitellyt. Tiedämme kuitenkin, että molemmat ovat kokeneita maalivahteja ja tulevat varmasti parantamaan ja auttamaan joukkuetta enemmän jatkossa, päättää Hilli.