Auroraliigan runkosarjaa on jäljellä enää muutama ottelukierros. Päättyneenä viikonloppuna HIFK poistui kummastakin kamppailustaan voittajana, ja suureksi osin siitä on kiittäminen ensimmäistä pääsarjakauttaan pelaavaa 18-vuotiasta maalivahtia Nelli Niemistä.
− Olihan se kiva päästä pelaamaan kovia pelejä ja vähän kirkkaampiin valoihin. Hyvä fiilis, kun tuli kuitenkin kaksi voittoa, nuori torjuja virkkoo sunnuntain mittelön jälkeen Jatkoajalle.
HIFK kirmasi TPS:ää vastaan jo kolmen maalin johtoon, mutta turkulaiset onnistuivat kaventamaan numeroita 2−3:een. Loppusummeri kuitenkin päätti kotijoukkueen tasoituspyrkimykset. Niemiselle kertyi 60 minuutin aikana 10+6+4=20 torjuntaa.
− Olihan siinä ensimmäinen erä aika vaikea ja vetoja tuli paljon. Sen jälkeen niitä ei juuri tullutkaan ja harvatkin kudit olivat pahoja. Viimeisessä erässä TPS iski paikoista maalit.
Viikonlopun ykkösjuttu mahtoi myös Stadin Gimmoille olla lauantainen vierailu Tampereella, jossa helsinkiläiset kohtasivat Ilveksen Nokia-areenan hulppeissa puitteissa. Nieminen myönsi, että reilusti yli 10 000 katsojan pyhättöön asteleminen tositarkoituksella aiheutti perhosia vatsanpohjaan.
− Edellisiltana jännitti niin paljon, etten pystynyt oikein nukkumaan. Hallillakin jännitti vielä melkoisesti, mutta tilanne hellitti avauserän jälkeen. Se oli aikamoista paineessa pelaamista, kun en ole noin kirkkaissa valoissa tottunut pelaamaan – oli studio, selostukset ja kaikki. Lopulta se oli normaalia peliä kuten tänäänkin, ynnäilee Nieminen.
Päällimmäisenä ottelusta mieleen jäänyttä muistoa ei kauan tarvinnut miettiä.
− Kyllä se oli se, kun sain (Ilveksen pisteykkösen Matilda) Nilssonin läpiajon kiinni, veskari täräyttää.
Nieminen on tällä kaudella torjunut viidessä Auroraliigan ottelussa HIFK:n maalinsuulla. Otteluita on kertynyt myös HIFK:n akatemiaryhmässä naisten Mestiksessä. Pääsarjassa tulokastorjujan tilastot ovat vakuuttavat − torjuntaprosentti 93,1, päästettyjen maalien keskiarvo 1,40 ja voittoprosentti tasan sata.
Liki sensaatiomaisen rautaisten otteiden taustalla on kuitenkin tunteva ihminen.
− Kyllä minä yleensä aika paljon jännitän. Siitä tulee jännitystä itsessään, jos en jostain syystä jännitä peliä. Saatan jännittää jo edellisenä iltana, jos tiedän, että pelaan, Nieminen sanoo.
Tähän asti urallaan pääasiassa KJT Haukkojen poikien joukkueissa pelannut Nieminen siirtyi täksi kaudeksi suunnitellusti naisten kaukaloihin.
− Pienestä asti on ollut tavoitteena, että pääsisin pojista suoraan naisten pääsarjatasolle. Nyt se on toteutunut, ja koen tämän olevan urallani hyvä askel eteenpäin.
