Vaikka muutosten tuulet ovat puhaltaneet pyörremyrskyn lailla, on yksi asia kuitenkin palannut entiselleen; tällä kaudella HPK puolustaa jälleen pronssimitalia. Mitaleille yltäminen olisi etukäteen arvioituna suorittamista yläkanttiin, mutta mikään mahdottomuus se ei olisi.
Monien mielestä varmasti suurin muutos on Jukka Jalosen poistuminen joukkueen pääkäskijän paikalta. Jalosen paljon mainostamasta valmennustiimistä on kuitenkin yhä kaksi kolmasosaa jäljellä, joten Matti Alatalolla on saatavilla runsaasti konsultaatiota suurissa jalanjäljissä seuratessaan.
Maalinedusta kunnossa
On sanomattakin selvää, että HPK:lla on käsissään koko liigan kuumin maalivahtikaksikko. Sekä kanadalainen Andy Chiodo että Ruotsista paluun kotimaan jäille tehnyt Teemu Lassila kelpaisivat ykkösvahdiksi mihin tahansa muuhun liigaseuraan.
Viime kevään pudotuspeleissä itsensä hämeenlinnalaisten sydämiin pelanneella aggressiivisesti torjuvalla Chiodolla oli kysyntää myös rapakon takana, mutta mies päätti jäädä kehittymään vielä vuodeksi Hämeenlinnaan. Kunnioitettava ratkaisu 24-vuotiaalta maalivahdilta, sillä palkkaa mies olisi varmasti saanut enemmän muissa häntä kosiskelleissa
seuroissa.
Teemu Lassila sen sijaan vietti kaksi viimeistä kautta Ruotsin Elitserienin Djurgårdenissa. Rauhalliseen tyyliin kiekkoja napsiva Lassila lähtee kauteen haastamaan Chiodoa ykköstorjujan paikasta, joka lähtökohtaisesti onkin kanadalaisen hallussa. Ei olisi silti ihme vaikka miehet jakaisivat torjuntavastuun puoliksi runkosarjassa.
Chiodon ja Lassilan takana peliminuutteja kärkkyvät Juha Toivonen ja Mikko Tolvanen.
Pakisto remontin kourissa
Kerhon puolustus koki kovia viime kauden jälkeen. Luottomies toisensa perään karisti Hämeenlinnan pölyt jaloistaan, joten uusia pelaajia piti hankkia. Haasteellisesta tehtävästä on suoriuduttu, mutta vasta kausi näyttää kuinka hyvin.
Kipeimmin ritarinuttuja kolhaisi sopimuksenalaisen Mikko Mäenpään yllätyslähtö NHL-seura Columbus Blue Jacketsin organisaatioon. Juuso Hietasen, David Schneiderin ja Mikko Jokelan lähtöihin oli varmasti osattu varautua jo hyvissä ajoin.
Tulijoista ennakkoon kovin nimi on koko joukkueen hankintatrendiin sopivasti turkulaistaustainen. Markus Seikolalta on harjoitusotteluiden perusteella lupa odottaa astumista kapteeni Jokelan mestaruuskaudelta asti tyhjinä odottaneisiin saappaisiin.
Lappeenrannasta Kerho hankki kaksi tulevaisuuden huippunimeä, Harri Tikkasen ja Mikko Palomäen, joilta vaaditaan nyt aiempaa enemmän, sillä seuralla on pitkät menestymisperinteet. Lisäksi Cole Jarrett on SM-liigassa vielä toistaiseksi täysin katsomaton kortti, jonka todellinen taso saattaa olla mitä hyvänsä lottovoiton ja konkurssin väliltä.
Viime kauden pronssijoukkueesta jatkaa toistaiseksi vain ja ainoastaan kapteeniksi nimitetty Veli-Pekka Laitinen, sillä lupaavan Risto Korhosen paikat eivät toistaiseksi kestä pelaamista.
Hyökkäyksessä rooleja tarjolla
Kerhon hyökkäyksessä vaihtuvuutta on ollut tuttuun tapaan. Ykköstykit lähtivät maailmalle, kun Ville Leino, Janne Lahti ja Antti Pihlström vaihtoivat maisemaa. Tilalle tuli nuoria lupauksia ja hieman epäkerhomaisesti kokeneita jyriä, kun Kai Nurminen palasi Kerhoon 12 kauden jälkeen. Myös Pasi Tuominen palasi ulkomaankiertueeltaan Suomeen ja teki HPK:n kanssa kaksivuotisen sopimuksen.
Kokeneelle kaksikolle on luvassa isot roolit, sillä Nurmisen odotetaan tekevän ikään kuin vanhasta muistista se 20 maalia. Vihdoin Kerholla on riveissään puhdas maalintekijä, jollaista seura on hakenut useamman vuoden. Tuomiselta odotetaan nousua 2004-05 kauden Porin vuotensa tasolle, mutta Tuomisella on ainakin harjoituskauden perusteella paljon töitä edessään jos mies aikoo toistaa 42 pisteen kautensa.
Kerho teki myös imagonsa näköisiä hankintoja, kun Helsingistä tiensä Hämeenlinnaan löysivät reilu parikymppiset Pasi Salonen ja Roni Andersson. IFK:n Kerhoon vaihtaneella Salosella on mahdollisuus läpimurtoon, jos taitava laituri saa kunnolla ylivoima-aikaa ja itseluottamuksensa kuntoon heti alkukaudesta. Hyökkäävää roolia molemmille nuorukaisille lienee tarjolla, sillä tämän vuoden HPK-hyökkäyksessä on vähemmän taitoa kuin aiempina vuosina.
Kerhon suurimmaksi ongelmaksi saattaa muodustua sentteriosasto, joka on laaja, mutta kovin tasapaksu. Varsinaista peliä tekevää sentteriä Kerholta ei löydy, kun Leino suuntasi Ilmalaan ja Kerhon ainoa sentterihankinta try-outilla olevan Ossi Pellisen lisäksi oli ruotsalainen Emil Lundberg. Lundberg on tunnollinen kahden suunnan sentteri, mutta varsinaista loistokkuutta miehen otteista ei löydy. Tällä kaudella vuosi toisen jälkeen Kerhon kolmos- ja neloskentän sentteri Juha-Pekka Loikas saattaa saada näyttöpaikan hyökkäävässä kentässä, mitä mies on odottanut vuositolkulla.
Kokonaisuudessaan Kerhon hyökkäys näyttää paperilla heppoisemmalta kuin edelliskausilla, joten sinänsä tämä kausi ei tarjoa ennakkoasetelmiltaan mitään uutta. Aiemmin kuitenkin Kerholla on ollut hyökkäyksessään muutama johtotähti jonka varaan on pystynyt luottamaan, mutta nyt Kai Nurmista lukuunottamatta varmoja pistenikkareita ei löydy.
Mielenkiintoa ei Rinkelinmäen jäähallista tule varmasti puuttumaan, sillä yleisöllä on ihasteltavanaan täysin uudistunut ja uudella tavalla kasattu joukkue. Tuskin koskaan HPK on lähtenyt kauteen kasattuaan ryhmäänsä näin paljon kyntensä jo muualla SM-liigassa näyttäneitä pelaajia.
