Ilveksen maalivahtiosasto on äärimmäisen tasainen ja mielenkiintoinen. Edes kauteen neljäntenä maalivahtina lähtevä Ville Kolppanen ei ole näyttöjensä puolesta enää kaukana liigatasosta, vaan tiukan paikan tullen myös Kolppaselle voisi antaa näyttöpaikan. Kolppasen edellä on kuitenkin lähtökohtaisesti kolme meriiteiltään kovempaa maalivahtia.
Sami Aittokallio pääsi jo viime kaudella haistelemaan liigavauhtia toden teolla. Otteet eivät olleet heikkoja, joten moni sovitteli keväällä Aittokalliolle tulevaksi kaudeksi jopa ykkösmaalivahdin paikkaa. Toistaiseksi matka on kuitenkin pitkä, sillä näyttöjen pitää olla jatkossa huomattavasti nykyistä vakuuttavampia, mikäli nuori maalivahti aikoo saada peliaikaa SM-liigassa. Tällä hetkellä Aittokalliolle loogisin ratkaisu saattaisi olla pelipaikka farmijoukkue LeKistä.
Kolmos- ja nelosmaalivahti on paperilla helppo hahmottaa, sen sijaan ykkösmaalivahdin paikasta saattaa tulla todellinen kilpailu. Vesa Toskala ei varmasti tullut suosiolla availemaan luukkua, mutta Miika Wiikman on näyttänyt harjoituskaudella kaikkea muuta kuin kakkosmaalivahdilta. Wiikmanin loistavat otteet lupaavat hyvää Ilveksen maalivahtitilanteelle. Ennakkoon Toskala saattaa kuitenkin olla hiuksenhienosti ykkösmaalivahti, mutta se tontti horjuu nopeasti.
Puolustuspäässä ylitarjontaa
Ville Koistinen ja Martti Järventie ovat niminä todellista eliittiä SM-liigaan. Molemmille on tarjolla suuri johtajan rooli. Nimellisesti Koistista voisi muun muassa ikänsä puolesta odottaa ensi kauden ykköspuolustajaksi Ilveksessä ja kaiken onnistuessa ehkä jopa koko liigassa. Järventien ja Koistisen takana kaikki onkin mahdollista, sillä puolustajia kilpailemaan lopuista pelipaikoista riittää.
Kokemuksensa ja harjoituspelien näyttöjen perusteella Arto Tukio on tarraamassa vahvasti isoon rooliin. Ulkomaalaispuolustaja Ryan Glenn nosti kevätkaudella tasoaan valtavasti ja mikäli sama taso säilyy, on myös Glenn tärkeä palanen puolustusta. Jyrki Jokipakka ja Niko Peltola ovat mielenkiintoisia tapauksia, sillä molemmat nousivat viime kaudella liigakokoonpanoon ryminällä. Sen perusteella olisi oletettavaa, että paikka liigakokoonpanossa on selviö, mutta mikäli ”toisen kauden kirous” pääsee yllättämään, on tilalle tarjolla edelleen liigatasolla luotettavaa ja kokenutta kalustoa.
Ville Laineen, Konsta Mäkisen ja Markus Västilän tie liigakokoonpanoon on tällä hetkellä todella kivinen. Sen sijaan Teemu Kesä on harjoituskaudella vaikuttanut olevansa toden teolla mukana taistelussa kokoonpanopaikasta. Parhaimmillaan Kesä on fyysisenä puolustajana loistava apu joukkueelle, mutta puutteelliset kiekolliset taidot sekä jäähyherkkyys pudottavat kokonaisarvosanaa. Nils Bäckström on todellinen jokerikortti, sillä viime kaudella peruspeliä esittänyt ruotsalainen sai hieman yllättäen jatkosopimuksen. Valmennusjohto saattaa tietää viime kaudellakin paljon loukkaantumisista kärsineestä Bäckströmistä jotain, mitä muut eivät.
Keskushyökkääjillä portaita kiivettävänä
Pasi Määttäsen lopetettua uransa, lähti sentteriosastolta iso palanen pois. Jo viime kaudella ykkössentterinä pelannut Mark Lee on puutteistaan huolimatta kelpo pelaaja sille tontille, mutta tämän jälkeen homma menee mielenkiintoisemmaksi. Kakkos-kolmossentterin paikasta näyttäisi kilpailevan kaksi varsin tasaista nuorukaista.
Matias Myttynen on kehittynyt tasaisella tahdilla runkopelaajaksi. Viisaasti pelaavalle sentterille tarjotaan nyt kakkosketjun paikkaan. Toisaalta tähänastisten harjoituspelien perusteella Henri Tuominen on myös ottanut jälleen harppauksen eteenpäin ja saattaa yllättää monet. Silti paikka kakkosketjusta ja mahdollisesti ylivoimasta vaikuttaa tällä hetkellä suurelta vastuulta molemmille. Kyseisten pelaajien kannalta tilanne on herkullinen.
Nelosketjun puolustavaan rooliin Jaakko Pellinen vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta. Hento varsi haittaa kaksinkamppailussa, mutta muuten Pellinen on noussut nuoresta iästään huolimatta muun muassa joukkueen alivoimaekspertiksi. Laituriosastolta Kai Kantola on myös helppo uhrata tälle tontille, mikäli homma ei toimi. Mikael Kurosen näytöt ovat suurelta osin antamatta, mutta yllätysmahdollisuus on hänelläkin.
Laitahyökkääjien läpimurtoja luvassa?
Laituriosastolla rotaatiota on helppo harrastaa ja muun muassa pelaajan laidalta toiselle siirtäminen ei yleensä ole ongelma. Toni Rajalan lopullinen pelipaikka on vielä kysymysmerkki, mutta tullessaan hän toisi oman panoksensa hyökkäävien ketjujen laituriosastolle. Toistaiseksi ihannekokoonpanossa viimeisen laiturin paikasta hurjaa kamppailua käyvät muun muassa Miiko Hintz, Teemu Huhtala ja Roope Nikkilä.
Korhonen on suuressa roolissa joukkueen sisällä, vaikka umpinöyränä pelaajana onkin jäänyt median valokeilojen ulkopuolelle liian useasti.
Viime keväänä Ilveksen syömähampaan muodostanut tehoketju on loogista pitää kasassa laitureita rankatessa. Näin ollen voimahyökkääjä Masi Marjamäki ja ylivoima- ja koko hyökkäyspelin kapellimestari Jesse Niinimäki säilyvät pelipaikkojensa kärkipaikoilla. Tämän jälkeen tulee tukku kiinnostavia nimiä, joista jokainen on urallansa eteenpäin pyrkivä pelaaja.
Joonas Rask ja Ville Korhonen ovat jo joukkueellensa todellisia runkopelaajia. Kummankaan asenteessa ei ole moitteen sijaa ja kun taidotkin ovat kohdallaan, on heikkouksia vaikea löytää. Rask on kehittynyt huimasti kausi kaudelta ja tuleva kausi saattaa hyvinkin olla viimeinen Suomen kamaralla. Korhonen on suuressa roolissa joukkueen sisällä, vaikka umpinöyränä pelaajana onkin jäänyt median valokeilojen ulkopuolelle liian useasti. Parhaimmillaan Korhonen kolkuttelee jo maajoukkueen portteja EHT-tasolla.
Tämän jälkeen tulee tasainen kolmikko, Matias Sointu, Michael Keränen ja Kai Kantola. Sekä Sointu että Keränen väläyttelivät viime kaudella useaan otteeseen hyökkäyspään osaamista. Kantola sen sijaan profiloitui luotettavaksi voimahyökkääjäksi lähes roolissa kuin roolissa. Varsinkin Sointu ja Keränen ovat pelaajia, joilta todellinen läpimurto on vain kivenheiton päässä.
