| taustajutut Syväluotaus pienuuden ja häviämisen merkitykseen.
[lue lisää] Timo Lehkonen oli mukana HPK:n edellisessä finaalijoukkueessa.
[lue lisää] Fair play -joukkueessa kaikki pelaa.
[lue lisää] Jyrki Louhi on osa Rinkelinmäen finaalihurmosta.
[lue lisää] Ulkomaalaispelaajat Ässien väriläiskinä.
[lue lisää] HPK pelaa ylivoimaisen hyvää alivoimaa
[lue lisää] Ässien nousu pohjalta huipulle pähkinänkuoressa.
[lue lisää] Ässien ylivoima ei ole ollut toivotulla tasolla.
[lue lisää] |
Kauden avanneessa Pitsiturnauksessa Ässien pelaajalista sai osakseen lähinnä hymähtelyä. Ässien pelaajat itsekin naureskelivat, että ei tällä porukalla taideta ihan kuuhun asti mennä. Jos joku tuolloin vakavissaan ennusti Ässien pelaavan keväällä finaaleissa, hän oli joko meedio tai hullu.
Patapaidat ovat kuitenkin tehneet mahdottomasta totta. Ässät pelaa 22 vuoden tauon jälkeen SM-liigan finaaleissa ja on jo varmistanut ensimmäisen mitalin karhukaupunkiin 11 vuoteen.
HPK puolestaan on ollut irvileukojen uhrina jatkuvien välierätappioidensa johdosta, mutta tänä vuonna Kerho vihdoin onnistui jättämään kaiken tämän taakseen. Vaikka hämeenlinnalaisten finaalipaikka on Ässien vastaavaa pienempi yllätys, voitaneen huoletta todeta finaaliparin olevan todellinen superyllätys.
Joukkueet isolla J:llä ja voittavat maalivahdit
Ässien palapelissä pienet palaset ovat loksahdelleet täydellisesti kohdilleen. Maalivahti Juuso Riksman on pelannut vakuuttavasti aivan ensimmäisistä harjoitusotteluista saakka. Mies teki monen kiertolaisvuoden jälkeen läpimurtonsa suomalaiseen maalivahtieliittiin karvan alta kolmikymppisenä.
- Loistava maalivahtipeli, kova usko omaan tekemiseen ja kova työmoraali tämän menestyksen taustalla ovat. Jokainen jätkä tekee 110 lasissa hommia koko ajan, ja kova työnteko yleensä palkitaan, Ässien kultakuuppa Marko Kivenmäki luonnehtii.
Riksmanin ikätoveri Aki Uusikartano nousi myös vihdoin menestyvän joukkueen ykkössentteriksi. Ässien ykkösnyrkkiä on pitkin kautta kehuttu loistavasti roolitetuksi, ja tunnollisesti puolustaneen Uusikartanon rinnalla maaliahne Kristian Kuusela ja huipputaitava Kivenmäki ovat tehtailleet tukun hienoja osumia.
- Meillä on aika selvät roolit kentällä ja tuemme toisiamme omilla vahvuuksillamme. Ajattelemme kaikki pelistä samalla tavalla, emmekä ole kukaan kovin fyysisiä pelaajia, Uusikartano analysoi ketjuaan.
Myös Hämeenlinnassa suuri osa joukkueen menestystä on ollut erinomainen maalivahtipeli. Karri Rämön ja Miika Wiikmanin suojukset ovat venyneet kiekon tielle komeilla prosenteilla, eikä joukkueen valmennuksen ole ollut helppoa valita ykkösmaalivahtia. Tällä hetkellä tuota viittaa kantaa Wiikman nollattuaan HIFK:n kahdesti.
Kerho on Ässien tapaan ollut ennenkaikkea joukkue, eikä vain nippu yksilöitä. Toki joukkueella on tähtensä, jotka pystyvät ratkaisemaan pelejä henkilökohtaisella panoksellaan. Tärkeintä HPK:ssa on ollut, että jokainen pelaaja on roolitettu tarkoin ja jokainen on myös ruutunsa täyttänyt.
- Tämän vuoden joukkueessa ei ole sellaisia virtuooseja ja tsekkitaitureita kuten joinain aiempina vuosina, mutta viisikko- ja puolustuspelaamisemme on kausien aikana muuttunut paremmaksi ja kurinalaisemmaksi, pitkän linjan kerholainen Jyrki Louhi kommentoi.
Toivolan pelikirja toiminut
Pelkällä paljon mainostetulla porilaisella hulluudella Ässät ei ole mestaruusjahtiin noussut. Pataluotsi Mika Toivolan pelikirjasta on kauden mittaan löytynyt toimivia virsiä. Ässät menestyy joukkueena, sillä jokainen pelaaja tietää kentällä tarkalleen, miten valmentaja haluaa hänen pelaavan.
Ässien aktiivinen keskialueen sumppu on ollut kauden mittaan monelle ryhmälle myrkkyä. Ässien viisikkopelissä pelaajien etäisyydet jäällä eivät missään vaiheessa pääse liian pitkiksi, ja joukkue pystyy laittamaan keskialueen tiukasti tukkoon.
Välieräsarjan toisessa Oulun-ottelussa nähtiin, mitä tapahtuu jos Ässien peli passivoituu liikaa. Sitä yhtä aktiivista karvaajaa ei tuossa pelissä tahtonut löytyä, Kärpät sai keskialueen hallintaansa ja pokkasi faniensa riemuksi voiton – ainoansa koko ottelusarjassa.
Myös Ässien hyökkäysten lähtö on aivan erilaista kuin menneinä vuosina. Siinä missä jokin aika sitten hyökkäyksiä yritettiin käynnistää pitkillä toivotaan, toivotaan –tyyppisillä avauksilla lähdetään nyt liikkeelle lyhytsyöttöpelin turvin.
- Kesken kauden en lähde meidän pelitapaamme sen tarkemmin erittelemään, mutta se on myönnettävä, että analyysit tehdyistä muutoksista pitävät paikkansa. Ei sekään silti niin ihmeellistä ole. Joka vuosi olemme pelitapaamme muuttaneet, Ässien kakkosvalmentaja Karri Kivi selvittää.
Ritari joka ruutuun
Kuten valmentajien pelikirjoista, myös HPK:n roolituksista on ehditty jauhaa jo kyllästymiseen asti. Kyseessä on kuitenkin tekijä, joka on ollut tärkein asia HPK:n joukkueen nousussa liigan loppuotteluihin. Kerho on pelannut järkevää ja taitavaa jääkiekkoa täyden neljän kentällisen voimin.
Suurin ilonaihe on ollut nelosketju Sailio-Wirtanen-Lappalainen, jolta kukaan ei taatusti osannut odottaa näin loistavaa panosta ennen kauden alkua. Herroille osattiin ennustaa korkeintaan satunnaisia tuurausvuoroja loukkaantumistan sattuessa, mutta nyt Sailio ja Wirtanen ovat Kerhon tärkeimmät alivoimahyökkääjät.
Joukkueen menestyksen kannalta on ollut myös ensiarvoisen tärkeää, että jokainen yksittäinen pelaaja on pelannut hienon kauden. Viime kaudella esimerkiksi Veli-Pekka Laitisen suoritusta voitiin pitää epäonnistuneena - tällä kaudella mies oli loistava ja valittiin Jatkoajan toimittajien keskuudessakin runkosarjan puolustavaan All Starsiin. Kaiken kukkuraksi joukkue on pystynyt säilyttämään tasonsa myös kevään tiukoissa peleissä.
- Kyllä ne erot joukkueiden välillä ovat pieniä, yksi asia on kuitenkin jäänyt mieleen tältä kaudelta. Meillä oli loukkaantumisia hirvittävän paljon, oikeastaan kohtuuton määrä yhdelle joukkueelle. Sen myötä jokaisesta pelaajasta on tullut vastuunkantaja, ratkaisuja ja ratkaisijoita on saatu sieltä nuorestakin kaartista. Se on tehnyt joukkueestamme tasaisemman, Jyrki Louhi analysoi.
Materiaalin laajuus Kerhon etu
Eräs Ässien heikoista kohdista on joukkueen puolustusmateriaalin kapeudessa. Pasi Peltonen-Matt Nickerson ja Justin Forrest-Marko Toivonen muodostavat hyvin roolitetut pakkiparit, mutta salonkikelpoisen kolmannen puolustajakaksikon löytäminen on ollut kiven alla.
Jesse Saarinen on pelannut pudotuspeleissä luotettavasti, mutta sen paremmin Mika Rontti kuin Atte Pentikäinenkään ei ole vakuuttanut. Ottelun ratkaisuhetkillä paikka on usein löytynyt vaihtopenkin päästä mailantuppea järsimästä.
Ässien kahden ensimmäisen pakkiparin miehet saavat ottelussa jääaikaa juuri niin paljon kuin vain pystyvät pelaamaan. Oikealla puolella pelaavat, raskasjalkaisiksi luokitellut Toivonen ja Nickerson keräävät illasta toiseen hurjat minuuttimäärät, mikä välierissä näkyi etenkin jenkkipakki Nickersonin otteissa.
Marko Toivosen ja Justin Forrestin tandemi nousikin Kärppiä vastaan porilaisten ykköspakkipariksi.
HPK:lla peluuttaminen on ollut pienempi murhe - etenkin kun pelaajat ovat pysyneet poissa sairastuvalta. Puolustajaparit toimivat mainiosti ja niitä on tarjolla riittävästi. Monipuolisuuttakin löytyy aina Jukka-Pekka Laamasen jäätävästä kiekollisesta taidosta Kaspars Astashenkon rouheaan ja viileään puolustustyöskentelyyn.
Lisäksi Kerholla on laittaa kentälle todellinen joka paikan pakkipari Jokela-Laitinen, jotka pystyvät paikkaamaan harvat puutteensa erinoimaisesti käyttämällä parempia ominaisuuksiaan eduksi.
Ässille virtaa kotiyleisöstä
Isomäen jäähallin yleisö on jo kevään mittaan noussut kulttimaineeseen. Vaikka alati rääkyvien porilaisten raivoisasta kannustuksesta puhutaan jokaisessa mediassa, HPK tuskin tietää, mitä on edessä.
Miika Wiikman pääsee lähtemään finaalisarjaan kahden ottelun nollapeliputkessa, mutta Isomäen hornankattilassa hänen paineensietokykynsä joutuu aivan erilaiseen testiin kuin HIFK-sarjassa. Wiikman saa varautua siihen, että 2500 hullua porilaista huutaa hänelle seulaa kiekon painuttua verkkoon. Siis alkuverryttelyssä.
- Kyllähän kaikki näkevät, että tämä yleisö on aivan ainutlaatuinen Suomessa. Iso kiitos heille, että jaksavat meitä tuolla tavalla kannustaa, Marko Kivenmäki kiittelee.
HPK:lla on kuitenkin finaalisarjassa kotietu, eikä Rinkelinmäkikään ole erityisen tunnettu hiljaisesta tai vieraskoreasta yleisöstä.
Jääkiekon voitto jo nyt
Ässät on jo tehnyt ihmeen. Nimetön jätkälauma on raivannut tiensä finaaliin kovan budjetin suurseurojen sijaan, mitä voidaan pitää suurena urheilun voittona. Mitaleita ei onneksi jaeta keväisissä sopimusneuvotteluissa.
Patapaitojen runkosarjamenestyskin oli jo erinomainen, Ässät oli ehdottomasti runkosarjan suurin yllättäjä. Mutta pudotuspeleissä joukkue on tehnyt yhden liigahistorian suurimmista ihmeistä. Tappara ja Kärpät olivat molemmat huippujoukkueita, joilla oli ennakkoon potentiaalia nostella kannua finaalien päätteeksi. Mutta "ässäkeesit" laittoivat molemmat yhdistelmät vakuuttavilla otteillaan laulukuoroon.
Kerhon vastaava ihme on pitkäksi venyneen pronssikauden katkaisu vihdoin ja viimein. Joukkue osoitti korkean tasonsa voittamalla molemmat katkaisupelit yhdellä ainoalla täysosumalla. Lopussa Kerho puolusti vastustajansa aseettomaksi.
Nälkä ei kuitenkaan ole Hämeenlinnassakaan vielä tyydytetty ja kotietunsa turvin hienoisena ennakkosuosikkina loppuotteluihin lähtevä HPK haluaa palkita uskolliset kannattajansa.
Moni jääkiekon ystävä on sitä mieltä, että pikkupaikkakuntien seurojen jyrääminen finaaleihin ohi suurella budjetilla rakennettujen nimivahvojen joukkueiden on jo jääkiekon voitto. Ratkaistavana on enää kahden huippuonnistujan välinen paremmuus.
Jatkoaika veikkaa HPK:n vievän Kanada-maljan kotietunsa turvin voitoin 3-2.
