Sportin raskas kausi lähenee loppuaan ja tosipelit lähestyvät. Samaan aikaan päätään nostaa joukkueen jo jokakeväiseksi yltyvä ongelma - loukkaantumiset. Joukkueen tavoitteet ovat korkealla, joten Sportin hallituksen jäsenen Ari-Ville Syreniuksen mukaan seurassa päätettiin reagoida tilanteeseen ennen kuin on liian myöhäistä.
- Pakkohan tähän oli pelaajia ottaa. Rossin osalta oma käsitykseni on, että hän ei enää tällä kaudella pysty pelaamaan ja Suonpään osalta tilanne voi olla sama. Nyt sitten hankittiin korvaajia.
- Kuitenkin Mestis-mestaruus on tavoitteena, halutaan voittaa se ja hilata viiri kattoon ja siihen tarvitaan pelaajia, jatkaa Syrenius.
Samoilla linjoilla on myös joukkueen päävalmentaja Mikko Manner, jonka tuoreessa muistissa ovat viime vuosien kokemukset sairastuvan täyttymisestä ratkaisupelien aikaan.
- Kylmä fakta on se, että meillä on kahteen kertaan finaaleissa loppuneet pelaajat kesken, piste. Tänä vuonna pitää voittaa mestaruus ja vielä sen jälkeen lyödä KalPa nurkkaan, kaikki voi miettiä minkälainen urakka tässä on edessä.
- Kyllä tässä pitää tosi tarkkana olla, että meillä on kova pelaavien pelaajien rosteri, eikä kova sellaisten pelaajien nippu, josta joudutaan arpomaan, että pystyykö ne pelaamaan vai ei, jatkaa Manner.
Kaikki tiet vievät Vaasaan?
Kun ns. stuntteja haetaan kesken kautta, on aina eduksi jos löytää tutun pelaajan sen sijaan, että ostaisi sian säkissä. Tässä suhteessa Sport sai siirtomarkkinoilta mieluisan saaliin hyökkäyspäähänsä, kun joukkueen vahvuuteen liittyy vaasalaisille tuttu mies, Aniket Dhadphale.
Miehen alkukausi on sujunut Eurooppaa kiertäen ja nyt edessä on kolmen ottelun mittainen try out-sopimus Sportiin. Dhadphale itse kertoo hieman huvittuneena kierroksen alkumetreistä ja Sveitsin siirron taustoista.
- Viime lokakuussa sain tarjouksen lähteä Sveitsiin pelaamaan, Langenthalissa tarvittiin korvaajaa loukkaantuneelle pelaajalle. Tarkoitus oli pelata viisi peliä, kunnes tuo pelaaja olisi taas terve. Itse asiassa kuitenkin kun pääsin paikan päälle, niin eihän se pelaaja ollutkaan loukkaantunut. Siitä muodostuikin sitten parin viikon palkallinen loma...
- Yksi kotipuolen hyvä ystäväni pelasi Ranskassa ja puhuttiin sitten, että sinne voi mennä muutaman kuukauden sopimuksella ja katsoa miten siellä viihtyy. Joukkue oli Villard-de-Lans, sellaisessa hiihtokaupungissa Grenoblen lähellä. Olin siellä suurin piirtein pari kuukautta. Ranskan liiga oli sillä tavalla "helppoa" kiekkoa, ei siellä oikein edes taklattu lainkaan.
Liekö "helppous" ollut positiivinen vai negatiivinen piirre Ranskan liigassa, mutta Dhadphalen matka jatkui joka tapauksessa taas uuteen maahan. Sarjan tason osalta tuskin parempaan, toteaisi moni.
- Joukkue ei ollut hirveän häävi eikä Ranskan liiga muutenkaan, joten kun minulla oli sopimuksessa optio purkaa se kaksi viikkoa sitten, niin päätin käyttää sen.
- Siinä vaiheessa minulla oli pari tarjousta, mutta ei mitään mistä olisin erityisesti pitänyt. Yksi kaverini sitten pelasi Riiassa ja hän sanoi, että tule tänne treenaamaan ja jos viihdyt, niin voit jäädä. Jos et taas et, niin lähteä voi vapaasti.
Vapaus lähteä koittikin nopeasti ajankohtaiseksi ja niinpä Dhadphale sai pakata laukkunsa vielä kertaalleen. Tällä kertaa osoitteeseen, jossa on oletettavasti myös urheilullista haastetta.
- Olin siellä Riiassa nyt viimeiset pari viikkoa ja treenasin yhden paikallisen joukkueen mukana. He tekivät tarjouksen, mutta Latvian liiga ei ole kovinkaan hyvä tällä kaudella. Sen mitä pari peliä siellä näin, niin totesin, ettei se ole meikäläisen juttu. Sportin kanssa oltiin sitten pidetty yhteyttä pari viimeistä kuukautta ja lopulta sitten päätettiin, että palaan tänne.
- Nyt sitten pelataan kolmen pelin try out-sopimus ensin ja katsotaan miten homma lähtee käyntiin. Olen aika optimistinen jatkon suhteen.
- Kunto on ihan ok, Ranskassa treenattiin ehkä kolme kertaa viikossa ja olen ollut jäällä myös sen jälkeen. Eihän se Ranskan systeemi harjoittelun puolesta ollut mikään ideaalitilanne, mutta ei nyt sinänsä hirveän huonokaan ja ehtihän siellä ainakin hyvin punttisalille.
Ensikäsitystä Dhadphalen kunnosta saa lauantain ottelussa FPS:ää vastaan. Manner toivoo hankinnan tuovan lisävirtaa harvenneeseen kokoonpanoon.
- Niin kuin sanoin, niin mestaruutta ei voi voittaa ilman pelaajia ja nyt saatiin kyllä laajuutta. Tosi hienoa, että saatiin hänet jo tänään tänne ja heti huomenna käyttöön. Varmaan tästä tulee lisää energiaa muillekin ja ehkä vähän lisää yleisöäkin.
- Ennen kaikkea hienoa, että meillä on tuttu pelaaja ja semmoinen, joka pystyy pelaamaan yli- ja alivoimaa. Aniketin pystyy heittämään kentälle jos ollaan maalin tappiolla ja peliä on minuutti jäljellä ja neljä tuhatta ihmistä huutaa. Kokenut pelaaja ja valtavan hyvä joukkuepelaaja. Pidetty jätkä pukukopissa, jatkaa Manner hehkutusta.
Pohjois-Dakotasta Pohjanmaalle
Rossin loukkaannuttua Sportin maalivahtitilanne oli käymässä riskialttiiksi. A-nuorissa pelaava Niklas Wevar on Mestis-tasolla kokematon ja nuorella miehellä on oma roolinsa Sportin nuorissa, joiden tähtäimessä on sarjanousu. Ratkaisu tilanteeseen löytyi lopulta läheltä, kun vaasalaisten haaviin tarttui Suomeen palannut 23-vuotias Tommi Pärmäkoski.
- Viimeiset neljä vuotta olen nyt ollut Yhdysvalloissa pelaamassa ACHA-yliopistosarjaa Minot State University-nimisessä joukkueessa. Sain siellä opinnot siihen vaiheeseen, että olen työharjoittelua vaille liikuntieteen kandi, joten tulin Suomeen sitä harjoittelua suorittamaan, kertaa Pärmäkoski taustojaan.
Kovin kauaa ei ole Pärmäkoski ehtinyt Suomessa vielä olemaan. Pohjanmaalle mies löysi tiensä henkilökohtaisten taustojen myötä.
- Nyt sitten ihan juuri ennen joulua saavuin maahan. Kiekkoilu kiinnosti, niin otin yhteyttä seuroihin täällä. Tyttöystävä lukee täällä Vaasassa markkinointia yliopistossa, niin tänne hakeuduin ja Sportiin otin kontaktia.
- Ensin täällä ei ollut tarvetta, kun Rossi oli vielä kunnossa ja Höylä lisäksi pelannut tosi hyvin. Menin sitten Seinäjoelle vähäksi aikaa pelaamaan, kun sieltä järjestyi paikka. Pari peliä sain siellä alle viime viikolla ja ne menivät ihan hyvin, saatiin kaksi tärkeää voittoa. Nyt tämä Rossin loukkaantuminen muutti sitten tilannetta hyvin nopeasti.
- Nyt sitten on tarkoitus antaa oma paras panos ja katsoa mihin se johtaa, ihan avoimin mielen olen tänne tullut. Ulkomaat oli myös yksi vaihtoehto, mutta sieltä ei tässä vaiheessa kautta auennut mieluisaa paikkaa.
Pärmäkosken taso on varmasti arvoitus monelle. Luonnollinen lähtökohta arvuuttelulle on se sarjataso, jolla mies on viimeksi pelannut. Miten nuorukainen itse kommentoi monelle tuntemattoman ACHA-sarjan tasoa?
- Sitä on tosi vaikea lähteä vertaamaan Suomeen. Meidän joukkue ei ollut parhaasta päästä, se olisi ehkä ollut täällä jotain Mestiksen häntäpäätä. Parhaissa jengeissä taas saattoi olla kolmekin kenttää NHL-varattuja pelaajia, eli kyllä siellä tasoa oli.
- Tietysti nuori sarja se on noin muuten, 19-23-vuotiaita pelaajia lähes kaikki. Pelityyli on Suomeen verrattuna ihan erilainen, fyysinen. Erikokoinen kaukalo vaikuttaa varmasti kanssa.
Harjoittelun kannalta Pärmäkoski kehuu kokemuksiaan Pohjois-Amerikasta, eikä muistakaan asioista löydy valittamista.
- Kaupunki oli suunnilleen Vaasan kokoinen, sellainen 85th ihmistä, tunti Kanadan rajasta. Winnipeg on siinä suoraan yläpuolella rajan takana.
- Ihan hyvä kokemus se oli, siellä oli aamulla harjoitukset ja sen jälkeen koululla ruokailu ja sitten kolme-neljä tuntia koulua. Illalla sitten taas harjoitukset. Urheilullisesti se systeemi on tosi hyvä.
Yliopistosarjoista on harva suomalaisjoukkue löytänyt itselleen huippumaalivahtia. Toisaalta sellaista Sportissa tuskin luullaan Pärmäkosken kohdalla hankitun. Joka tapauksessa jos ei muuten, niin vähintäänkin uteliaisuuden nimissä sopii toivoa, että mies pääsee tositoimiin kotiyleisön edessä mahdollisimman pian.
