Luoteinen divisioona näyttää tänäkin vuonna vahvalta ja mielenkiintoiselta. Calgary on viimeisimmän kauden finalisti ja joukkue ei ole ainakaan heikentynyt, vaan päinvastoin. Joukkue on valmennukselliselta puolelta erinomaisissa käsissä ja pelaajamateriaali on vakuuttava. Colorado on aina vaarallinen. Joukkueen loputtomalta tuntunut nuorten pelaajien virta tuntui jo hiipuvan, mutta jälleen on kalliovuorille tyrkyllä lukuisia potentiaalisia tähtipelaajia. Vaikka Avs menetti pari luottopelaajaa, runko on silti varsin vahva ja vakuuttava. Edmonton on mielenkiintoisessa asemassa. Pari isoa nimeä hankittiin kesän aikana ja ainakin Calgaryn kanssa käytävät paikalliskamppailut tulevat olemaan lähes kuin ennenvanhaan. Minnesota on lähes muuttumaton, mutta velho Lemaire pitää huolen että kenelläkään ei ole helppoa saada pisteitä Wildiä vastaan. Canucks on totutun kova ja yksi liigan pelätyimmistä ykkösketjuista on pysynyt kasassa. Vancouveria ollaan tuuppaamassa tällä kaudella aivan finaaliin asti. Luoteisesta konferenssista löytyy tälläkin kaudella viisi vahvaa joukkuetta.
Calgary Flames - Koittaa kurottaa Stanley Cupiin
Calgaryssä on meneillään kova kiekkohuuma kun joukkue ylsi viimeisimmällä NHL-kaudella finaaleihin asti. Kesän aikana joukkueen GM Darryl Sutter varmisti että yksi liigan taitavimmista pelaajista jatkaa joukkueessa seuraavat kolme kautta, kun hän värkkäsi Jarome Iginlalle sopimuksen.
Iginlan sopimus mahdollisti paremmat lähtökohdat muitten isojen vahvistusten hankkimiselle.
Hyökkäyksen merkittävimmät uudet nimet ovat Tony Amonte ja Darren McCarty, jotka molemmat ovat oman roolinsa huippuosaajia, Amonte maalinteossa ja McCarty kovana karvaajana. Puolustusta vahvistettiin kokeneella Roman
Hamrlikilla. Kun maalinsuulta löytyy viime kauden sensaatio Miikka Kiprusoff niin kaikki ainekset menestykselle on olemassa. Tällä kaudella tilanne on sikäli erilainen, että nyt Flames ei pääse enää yllättämään puskista, sillä kaikki odottavat heiltä menestystä.
Flamesin nuoriso-osastosta kannattaa seurata alkavalla kaudella ainakin järkälemäistä, mutta sulavasti liikkuvaa Dion Phaneufia, sekä vikkelää laituria Chuck Kobasewia, joka mätti viime kaudella AHL:ssä kovat pistelukemat.
Colorado Avalanche - Ei enää selkeä suosikki
Colorado Avalanche heikkeni palkkakaton mukanaan tuomien rajoitusten myötä rajusti, ainakin paperilla. Peter Forsberg, Paul Kariya, Teemu Selänne ja Adam Foote pelaavat alkavalla kaudella burgundinpunaisia vastaan. Uusia miehiä hankittaessa ei rahaa ole enää ollut käytettävissä rajattomasti. Suurimmat kalat siirtomarkkinoilta ovat olleet kokenut Pierre Turgeon, aliarvostetut Andrew Brunette ja Patrice Briebois sekä uusi kovanaama Brad May.
Joukkueen sielu on edelleen koko uransa samassa organisaatiossa pelannut Joe Sakic. Rob Blake, Alex Tanguay ja Milan Hejduk liikkuvat hänen lisäkseen tähtistatuksella. Suomalaisittain seuraamisen arvoisia pelaajia ovat tietysti liukas laitahyökkääjä Antti Laaksonen ja jykevä puolustaja Ossi Väänänen.
Avalanche ei ole kiistaton mestarisuosikki, mutta ei mikään altavastaajakaan. Joukkue on tällä kertaa järkevämmin rakennettu kuin edellisellä NHL-kaudella. Mestaruuden tuominen jälleen Denveriin on mahdollista, mutta se vaatii venymistä ja taistelua. Pudotuspeleihin Avalanche menee varmasti, ja sen jälkeen pelataan tunnetusti eri pelejä kuin runkosarjassa.
Edmonton Oilers - Vain piste puuttui viimeksi
Oilers jäi niukimmalla mahdollisella tavalla viimeksi pudotuspelien ulkopuolelle. Pienen markkina-alueen Oilers on yksi joukkueista joka hyötyy uudesta palkkakatosta, sillä riveisin on saatu houkuteltua Chris Pronger ja Mike Peca. Edmontonissa odotetaankin uusilta tähdiltä isoa panosta.
Puolustus sai Prongerissa kokonaispaketin, joka vahvistaa joukkueen vahvinta osa-aluetta selkeästi. Hyökkäyksessä Peca tuo johtajuutta, mutta selkeä ykköstykki puuttuu. Joukkueen hyökkääjät ovat lähes kaikki keskitason rivimiehiä. Maalinteosta saattaakin muodostua Edmontonin akilleen kantapää. maalivahtipuolella Ty Conklinia ollaan ajamassa ykkösmaalivahdin rooliin. Haastava paikka nuorelle maalivahdille.
Menestymistavoitteissa on tässä kovassa konferenssissa paikka playoffseissa. Ei mahdoton tehdävä, mutta se vaatisi onnistumisia laajalla rintamalla.
Minnesota Wild - Yllättääkö jälleen?
Minnesotassa on koossa tälläkin kaudella tiivis joukkue, ilman sen kummoisempia tähtipelaajia. Muutamat harvat hankinnat ovat profiilipelaajia, mutta Brian Rolstonilta ja Todd Whiteltä odotetaan tehoja myös hyökkäyspäässä. Joukkue luottaa enemmän oman pään puhtaanapitämiseen kuin maalien mättämiseen. Puolustamisen joukkue osaa hyvin ja uudet säännöt ovatkin hyvin luistelevalle joukkueelle ihanteeliset.
Maalivahtipuolella Roloson ja Fernandez jatkavat tasatahtiin pelien pelaamista. Puolustus on pääasiallisesti muuttumaton, mutta nuorelta Nick Schultzilta odotetaan paljon. Hyökkäyspäässä odotukset kohdistivat suomalaisittain tottakai Mikko Koivuun. Hyvin harjoitusottelussa pelannut Koivu lienee mitä varmimmin kokoonpanossa kauden alkaessa, tosin polvivammaan parannellen.
Kokonaisuutena Minnesota on pudotuspelijoukkue. Valmennus on ennenkin vienyt strategiallaan nimettömän joukkueen lännen finaaliin. Nyt sama suoritus olisi kova saavutus, mutta kukapa silloin viimeksikään olisi uskonut? Loppusijoitus voi toisaalta olla lännen peräpäässä. Materiaalin valossa se ei oikeastaan yllättäisi ketään.
Vancouver Canucks - Lähes samalla kokoonpanolla
Vancouver Canucks lähtee alkavaan kauteen vain vähän pelaajamuutoksia kokeneena.
Lähtijöiden puolella olivat New Yorkiin taaloja vuolemaan lähteneet kokeneet
puolustajat Brent Sopel (Islanders) ja Marek Malik (Rangers) sekä
paikalliskilpailija Coloradoon lähtenyt kokenut hyökkääjä Brad May. Näiden
lisäksi venäläissentteri Artem Chubarov pysyy Venäjällä alkavan kauden.
Tulopuolella nähdään varsin värikästä väkeä kun hyökkääjistä valaspaidan
pukevat tummapintainen Anson Carter ja korealaissyntyinen Richard Park sekä
puolustajista B.C lähtöinen Steve McCarthy ja maalivahti Brent Johnson.
Kokonaisuutena vähäisten muutosten johdosta Canucks lähtee alkavaan kauteen
taistelemaan tosissaan Stanley Cupin voitosta. Joukkueen hyökkäystä voidaan
pitää kovana. Yksi liigan parhaista ykkösketjuista on saatu pidettyä kasassa,
kakkosketjussa Sedinin kaksoset saavat ensimmäistä kertaa urallaan ketjun
vakipelaajaksi maalintekoon pystyvän laitahyökkääjän (Carter), kolmosketjussa
on erinomaisia roolipelaajia kuten Trevor Linden ja Matt Cooke ja
nelosketjustakin löytyvät sinne rooleihin nähden taitavat Jarkko Ruutu ja
erittäin nopea Richard Park.
Puolustuksessa joukkueen kärkipakkeina jatkavat tutut kasvot Ed Jovanovski ja
Mattias Öhlund ja heiltä kysytäänkin jälleen paljon. Sami Salo, Bryan Allen ja Steve McCarthy ovat Jovanovskin
ja Öhlundin takana seuraavina puolustajina ja takaavat joukkueelle
kokonaisuutena vahvan puolustuksen. Kuudes paikka menee ainakin alkukaudesta
viime kaudella Canucksin farmijoukkueen Manitoba Moosen kapteenille Nolan
Baumgartnerille.
Maalilla Dan Cloutier jatkaa ykkösmaalivahtina. Cloutier on torjunut viimeisen
kolmen kauden aikana runkosarjassa Martin Brodeurin ohella ainoana NHL
maalivahtina joka kausi päälle 30 voittoa ja mieheltä vaaditaankin jälleen
samanlaista hyvää runkosarjaa kuin aiemmin.
Kokonaisuutena Canucks lähtee kauteen vahvalla joukkueella. Joukkueella ei voikaan olla kuin yksi tavoite ja se on
Stanley Cup. Mikäli tänä vuonna ei tulisi kauan odotettua playoff menestystä,
joukkueessa saatettaisiin nähdä muutoksia tärkeillä paikoilla.
