Oulun Kärppiä ei kesän siirtoruletti pyöritellyt. Pelaajarosteri on sellainen kuin sen Juha Junnon mielestä pitikin olla. Niklas Hagmanin menetys korvattiin hankkimalla HIFK:sta laiskaksi mutta taitavaksi tiedetty Lasse Pirjetä ja Keski-Euroopan alasarjoista monen jo hiipuvaksi tähdeksi tuomitsema Evgeny Davydov. Molemmat hankinnat ovat arvoituksellisia, eikä miehistä kumpikaan kulje pyyteettömän joukkuepelaajan leima otsassaan. Kärpät saa jalkeille kaksi erittäin taitavaa hyökkäysketjua, mutta kaluston fyysinen valmius kovaan vääntöpeliin ei ole kärkijoukkueiden tasoa. Pakistossa Lotvonen ja Myllykoski korvaavat lopettaneen Mikko Haapakosken ja osasto lieneekin hieman viimekautista parempi. Välieriin pääseminen olisi silti jälleen yllätys, joskaan ei niin suuri kuin viime keväänä.
Rauman Lukon kokoonpano näyttää tällä hetkellä enemmänkin Mestis-porukan kokoonpanolta kuin vakavasti playoffpaikasta taistelevan liigajoukkueen. Ihmekös tuo, sillä kokeneiden ja nimekkäidenkin lähtijöiden tilalle on haalittu "divarihelmiä" ja nuoria untuvikkoja. Ainakin hyökkääjistöön on vielä tulossa kipeästi kaivattua vahvistusta, mutta yksi uusi kaveri ei nosta kalustoa muiden liigajoukkueiden tasolle, vaikka olisi Eric Lindros. Lukon puolustajat pystyvät siivoamaan maalinedustan, mutta käsiä ja jalkoja on silläkin osastolla liigajoukkueen tarpeisiin niukanlaisesti. Lupauksille ja entisille marginaalipelaajille annetaan ensi kaudella paljon vastuuta, mikä saattaa poikia tulosta tulevaisuudessa. Tällä porukalla SM-liigan viimeisen sijan välttäminen keväällä 2002 olisi kuitenkin pieni ihme.
Lahden Pelicansin kurinalainen puolustusosasto on pysynyt J-M Loikalan lähtöä lukuunottamatta ennallaan. Kun ketjukalustokin on kokenut vain vähäisiä muutoksia, on joukkueen valmistautuminen alkavaan kauteen helpompaa kuin suurimmalla osalla muista. Roman Vopatin lähtö vaikeuttaa jo muutenkin heiveröisen Pelicansin pärjäämistä kaksinkamppailuissa, mutta tulijoilla Joonas Jääskeläisellä ja Toni Koivusella on potentiaalia tuoda kiekolliseen peliin aimo annos lisää nopeutta ja luovuutta. Pussinokkien kalusto on tasapainoinen ja taas yhtä kautta kokeneempi, mutta ankaraan vääntöön viimeisistä playoffpaikoista se joutuu isompiensa ja ilkeämpiensä puristuksessa.
Saimaan Pallo Lappeenrannasta on toistaiseksi vetänyt matalan profiilin linjaa siirtomarkkinoilla. Ainoan kovan luokan hankinnan - svenskipakki Jan Huokon, lupaavan tshekkivahti Tomas Duban ja Pelicansin luukkuvahti Sami lehtisen lisäksi kokoonpanoon ei ole uusia nimiä ilmestynyt. Tämä tuntuukin hieman oudolta, sillä viime kaudella SaiPaa ei pudotuspeleissä nähty ja joukkue menetti kauden jälkeen muutaman pelimiehen. Puolustusta auttaisi yksi varma luutija Martin Richterin paikkaajaksi ja hyökkäystä parit lisäkädet Ville Immosen ja Vladimir Machuldan tueksi. Vääntöä SaiPan materiaalista löytyy enemmän kuin SM-liigan "pieniltä joukkueilta" yleensä, mikä taannee nimekkäillekin vieraille jälleen hikisiä iltoja Kisapuiston hornankattilassa. Parin onnistuneen hankinnan myötä SaiPa kamppailee playoffpaikasta.
Tampereen Tapparan sopimuspelaajien lista ei ole pitkä, mutta se on täynnä kovia nimiä. Alain Côtén poistuminen pakistosta on pyritty paikkaamaan hankkimalla kaksi suomalaispuolustajaa, Jyrki Välivaara ja Pasi Puistola. Välivaara saattaa ensi kaudella nousta sille tasolle, jolle hänellä on edellytyksiä, mutta ailahteleva Pasi Puistola tuntuu kummalliselta hankinnalta, kun organisaatiossa on lupaavia nuoria omastakin takaa. Esa Pirneksen kaappaaminen hyökkääjistöön voi osoittautua huippuoivallukseksi, mikäli miehelle löydetään sopiva ja haastava rooli nimimiehiä vilisevissä ketjuissa. Nopean ja röyhkeän Timo Vertalan NHL-pesti oli paha takaisku, mutta taustalta on isoon rooliin vahvasti nousemassa mm. Jaakko Uhlbäck. Jos maalivahtiosasto saadaan kuntoon ja SM-liigan tuomarilinja ei yhtäkkiä muutu radikaalisti, on Tappara taas vakavasti otettava finalistiehdokas.
Turun Palloseura jäi vikisijän rooliin, kun iso NHL vei miten tahtoi ja minne tahtoi. Viime kauden mestariryhmästä on jäljellä vähemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja lisäksi suuriin rooleihin kaavaillut vahvistuksetkin katosivat ehtimättä pukea valkomustaa pelipaitaa päälleen. Tepsin tilanne on tällä kertaa oikeasti hankala - aiemminhan se on voinut kylmästi houkutella maakuntien kerman menetyksiään paikkaamaan. Nyt ei tarpeeksi tasokkaita pelaajia ole enää vapaana, joten TPS joutunee hakemaan hataraan pakistoonsa ja repaleiseen hyökkäyskalustoonsa täydennystä ulkomailta. Toki riveissä on vielä huippupelaajia, kuten Kai Nurminen, Mika Alatalo ja Fredrik Norrena, mutta ensi kaudella joukkueen tie liigan kärkeen on kivisin pitkään aikaan. Erityishuomion ansaitsee TPS:n taitava ja liikkuva, mutta erittäin pienikokoinen ja voimaton puolustajisto.
Porin Ässien joukkue kasattiin kerralla valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen kesäharjoittelukauden alkamista. Nyt Vova Jursinoville annettiin ainakin tarpeeksi aikaa harjoittaa ja opastaa ryhmäänsä ennen tosipelien alkua. Pelaajisto ei taaskaan ole nimekäs, eikä se ole erityisen nopea, taitava tai voimakaskaan. Kokemusta löytyy mm. Marko Palon, Jari Korpisalon, Pasi Peltosen ja Mikko Konttilan muodossa mukavasti. Slovakkikolmikolta (Jasecko, Lipiansky, Kulha) vaaditaan selvästi nostavaa panosta, mikäli Ässät tahtoo pysytellä mukana taistelussa playoffpaikoista vielä keväälläkin. Materiaalia on paljon, ja jos Mestis-hankinnat pystyvät haastamaan joukkueen muun nuoren kaluston, voi Ässät yllättää positiivisesti. Porilaisten joukkue on mielenkiintoinen ja pitkästä aikaa tasapainoisen näköinen nippu, eikä missään nimessä enää alistu heittopussiksi.
