Jarno Pikkarainen ylsi omalla pelaajaurallaan 1.divisioonaan saakka. Pelipaikkana oli hyökkääjä ja seurana Joensuun Jokipojat. Katse vuosien taakse ja kuinka valmentaja Pikkarainen arvioi itseään kaukalossa?
– Itselläni oli kyllä näkemystä pelistä, mutta ei rahkeita toteuttaa näkemyksiäni. Olin marginaalihyökkääjä, ja silloin pelattiin lähinnä kolmella ketjulla, eli tilastoissa on kyllä pelejä, mutta todellinen peliaika minimaalista, Pikkarainen muistelee.
Jääkiekkoilussa polut ovat monesti. Pikkarainen muistelee naureskellen oman uransa loppumista. Jokipojista tuli niin sanotusti kenkää ja potkut antoi Jukureiden nykyinen kakkonen Timo Turunen.
– ”Tumba” tuli silloin joulun aikoihin valmentajaksi ja antoi kenkää joukkueesta, mutta eipä tuosta kaunoja ole jäänyt, mies naurahtaa.
Valmentaminen kiinnosti jo nuorena. Ensi askeleet otettiin jo ala-asteella. Ensimmäinen varsinainen valmennuspesti oli Jokipoikien A-junioreissa kaudella 1999–2000.
– Urani aikana en kirjannut mitään harjoitteita ylös, mutta päässä oli selkeä ajatusmaailma, kuinka peliä pelataan ja jo ala-asteikäisenä harjoitutin pihapiirin kortteliliigaa ja myöhemmin ylä-asteella koulujoukkuetta. Muistan hyvin tunteen viheltäessäni ensimmäistä kertaa pilliin A-junnujen koutisna, tunne vei välittömästi mukanaan, hän kertaa ensi askeleitaan valmentajana.
Urheilemalla ajatus pois kiekosta
Aikuisia ja raavaita miehiä Pikkarainen pääsi valmentamaan Heinolassa kaudella 2003. Muutamassa kaudessa hän nosti HeKin Suomi-sarjasta Mestikseen.
– Siellä lähtötilanne oli nuorelle valmentajalle haastava, sillä joukkueessa oli monia vanhoja pelaajia ja voimakkaita persoonia. Ne olivat hyviä vuosia ja joukkueen kanssa teimme hyvää työtä, joka huipentui sarjanousuun. Silloin oli itsekin ehkä turhan suoraviivainen valmentajana
ja värejä oli voinut olla enemmän.
Nuori ja lupaava valmentaja havaittiin myös SM-liigassa ja tie vei Rauman Lukon kakkoseksi. Mika Toivolan aisaparina tuli paljon oppia ja tietoa lajista.
– Tuli nähtyä mitä touhu siellä on. Olihan se homma vähän katselemista, mutta todella antoisa ja hyvä kokemus.
Raumalta tie vei Joensuuhun ja Jokipoikiin. Saldona oli mestaruus ja hopea. Menestystä valmentajana on siis tullut. Pelaajien kommentit valmentajasta ovat kova, reilu, määrätietoinen. Mies allekirjoittaa arviot.
– Olen enemmän tunnejohtaja, sillä tunne on tietoa tärkeämpää. Pyrin olemaan myös sopivan lähellä pelaajia, mutta tarvittaessa osaan kyllä olla myös kohtuu vaativa, mies itse arvioi.
Valmentaminen on työtä, jossa paineet ovat todella kovat. Pikkarainenkin myöntää vievänsä välillä töitä kotiin. Pelipäivinä nukkumattia saa odotella pitkälle aamuyöhön. Median puolelta tulevat paineet mies pystyy sulkemaan ulkopuolelle ja lehtijutut jäävät vähälle huomiolle.
– Parhaiten ajatukset saa pois kiekosta urheilemalla. Talvella hiihtoa ja kesällä golfia, kuntosali on myös tiiviissä käytössä, päättää järkälemäinen valmentaja.
