Vuosien varrella jopa pienenlaista rivalry-henkeä keskinäisiin vääntöihinsä saaneet Blues ja Pelicans pelaavat runkosarjan viimeisen keskinäisensä perjantaina.
Pelicans voitti kauden avausottelun kotonaan 6-5 voittomaalikilpailun jälkeen. Sittemmin molemmat ovat napsineet yhden kotivoiton vastustajastaan.
Joukkueet liitävät myötätuulessa. Blues on voittanut kolme ottelua putkeen maalierolla 12-1. Pelicansillakin on neljä perättäistä voittoa. Voittoputket ovat tosin tulleet niin "helposti" kuin nykyliigassa voi tulla: Bluesin putkeen kuuluu kaksi voittoa Ässistä ja yksi TPS:stä. Pelicans voitti Ilveksen kolmesti ja sitä ennen TPS:n.
Muutosten kourissa
Heikon alkukauden pelannut Pelicans on voitoillaan noussut vielä mukaan taisteluun pudotuspelipaikoista. Joukkueesta näkee, että halu pudotuspeleihin on kova. Hyökkääjähankinnat Tyler Redenbach ja Jesse Niinimäki ovat elävöittäneet joukkueen kiekollista peliä. Molemmilla on yhä parannettavaa, mutta heidän panoksensa turkoosien hyökkäyspeliin on jo nyt arvokas. Pelicans on myös löytänyt toimivat ketjukoostumukset. Joukkue on nyt vahvempi kuin missään vaiheessa tällä kaudella.
Blues menetti isoja pelaajia, mutta etunenässä Tomi Sallisen johtama ykkösvitja on noussut paikkaamaan Teemu Ramstedtin ja kumppaneiden jättämiä aukkoja. Joukkue on tasapainossa. Mark Leen panos on tosin toistaiseksi jäänyt kovin vaatimattomaksi. Espoolaisten ykkös- ja nelosketjut alkavat olla permanenttia, mutta etenkään Leen ympärille ei olla vielä onnistuttu löytämään oikeita pelaajia. Siinä Blues-valmennuksella riittää vielä miettimistä.
Etenkin Pelicansilla on kauden mittaan ollut suuria maalivahtihuolia, mutta nyt tilanne on stabilisoitunut. Jere Myllyniemen panos antaa kenttäpelaajille mahdollisuudet taistella voitoista. Bluesin maalivahtiosasto on myös kunnossa. Kolmessa viime ottelussaan se on peluuttanut kaikkia kolmea maalivahtiaan: Lars Volden päästi yhden - Antti Ore ja Juuso Riksman torjuivat nollapelit.
