Molemmat joukkueet ovat tahkonneet läpi 15 ottelua eli neljännes runkosarjasta on takana. Joukkueet ovat sarjataulukossa peräkkäisillä sijoilla, kumpikin pudotuspeliviivan alapuolella. Helsinkiläisten kohdalla tuota ei voida pitää minään muuna kuin raskaana pettymyksenä. Vastaavasti HPK on niillä sijoilla, joihin se etukäteiskaavailuissa sijoitettiinkin.
Kotijoukkue on läpi kauden muokannut kokoonpanoaan ja ketjukoostumuksiaan. Laitahyökkääjiä on peluutettu keskushyökkääjinä tai jopa puolustajina. Uudet hankinnat eivät ole paria poikkeusta lukuun ottamatta kyenneet täyttämään niitä rooleja, mitä varten heidät on joukkueeseen hankittu. Kyseisen asian merkitys joukkueen tulokseen on korostunut erityisesti siksi, että uusilla hankinnoilla on pyritty täyttämään joukkueen avainrooleja. Yksi rooliinsa riittämätön, eli Rico Fata, poistettiin tällä viikolla joukkueen vahvuudesta. Fatan lisäksi puolustaja Tommy Warghin otteet koeajalla eivät osoittautuneet loppukauden sopimuksen arvoisiksi.
Heikoista tuloksista huolimatta on punapaitojen erikoistilannepelaaminen ollut kuitenkin toimivaa. Osumataajuus ylivoimalla on ollut selvästi tiheämpi kuin alivoimalla. HIFK on käyttänyt ylivoima-aikaa keskimäärin 7:22 yhden maalin tekemiseen. Vastaavasti vastustajat ovat tarvinneet ylivoima-aikaa keskimäärin 12:23 iskeäkseen pelivälineen helsinkiläisten maaliin.
HPK:lla vastaava tilasto on päinvastainen. Osumataajuus alivoimalla on oleellisesti tiheämpi kuin ylivoimalla. Kerho on tarvinnut ylivoima-aikaa keskimäärin 16:54 yhden maalin tekemiseen. Vastustajilta on kulunut yhden ylivoimamaalin tekemiseen hämeenlinnalaisia vastaan keskimäärin 8:08. Joukkueiden yli- ja alivoimakerroissa ei ole ollut ensimmäisen neljänneksen aikana juurikaan eroa. Kumpikin joukkue on saanut 57 ylivoimakertaa, alivoimakertoja on HPK:lla ollut 62, kolme enemmän kuin HIFK:lla.
Erikoistilannepelaamisessa HPK on siis ollut selvästi HIFK:ta heikompi. On kuitenkin yksi osa-alue, jossa perjantai-illan vierasjoukkue on ollut oleellisesti parempi: maalivahtipeli. Vaikka HPK hävisikin monta ottelua peräkkäin, niin silti vastustaja teki useimmiten korkeintaan kaksi maalia. Vastustajan tekemien maalien määrä ei poikkea oleellisesti tuosta määrästä koko ensimmäisen neljänneksen aikana. HPK:n nuoret maalivahdit; Juuse Saros ja Frans Tuohimaa ovat maalivahtivalmentaja Kari Lehtosen valmennuksen alaisina tarjonneet joukkueelleen lähes jokaisena iltana mahdollisuuden pelata pisteistä.
Samoin ei voi kuvailla HIFK:n maalivahdeista muita kuin 18-vuotiasta Ville Hussoa. Toki helsinkiläisten veskarit voivat osittain piiloutua heikosti toimineen puolustuspelin taakse. Ykkösmaalivahdiksi hankittu Brad Thiessen ei voi kuitenkaan piiloutua siltä, että hänellä on joukkueensa maalivahtikolmikosta huonoin voittoprosentti, huonoin torjuntaprosentti ja suurin päästettyjen maalien keskiarvo.
HPK:lta puuttunee perjantaina kokoonpanosta puolustaja Marko Tuulola, joka kuntoutuu pelikykyiseksi ilmeisesti joulukuussa. Muita merkittäviä poissaolijoita ei pitäisi olla. Vastaavasti HIFK:n kokoonpanosta pois on varmuudella Jarkko Ruudun kypärää pyyhkäissyt ja pelikieltoa kärsivä hyökkääjä Trevor Gillies. Kolhujaan parantelevat puolustajat Mikko Kurvinen, Juuso Salmi, Oscar Eklund, Mikko Jokela sekä hyökkääjät Roope Talaja, Tony Salmelainen, Thomas Nykopp ja Matti Kuparinen. Loukkaantumisia paikkaamaan HIFK lainaa yhteistyöseuransa HCK:n parhaan pistemiehen, hyökkääjä Joel Lehtisen.
