Kotijoukkue TPS:n peli on ollut tukkoista läpi alkukauden. TPS väläyttelee paikoin todellista osaamistaan, mutta otteista puuttuu tasaisuus, eikä joukkue ole kyennyt kertaakaan voittamaan kahta perättäistä ottelua.
Perättäisten pelipäivien myötä asetelma on sikälikin herkullinen, että jos TPS onnistuisi ensimmäistä kertaa napsimaan peräkkäiset voitot, niin se samalla myös saavuttaisi juuri viikonlopun vastustajansa sarjataulukossa.
Viime otteluissa joukkueen pelillinen ilme on kuitenkin kohentunut vaikka sitä ei tuloksista suoraan näekään. Pahiten hukassa on ollut avauspelaaminen, josta on ollut jo parempia merkkejä.
Edelleen pakkien ja hyökkääjien ajoituksissa on parantamisen varaa, mutta syöttöjen laatu on parantunut. TPS tekee nyt myös kiekollisena parempia pelitilannevalintoja. Näin ollen ratkaisut kiekollisena ovat useammin peliä edistäviä kuin aiemmin.
Jokereilta odotetaan kaiken KHL-härdellin keskelläkin jälleen kovaa tulosta, eikä alkukausi ole kulkenut onnellisten tähtien alla. Päävalmentaja Tomi Lämsän asemaa on ehditty jo monelta taholta kyseenalaistaa, mutta nuori valmentaja on parilla voitolla saanut itselleen hieman työrauhaa.
Tulokset ovat toki olleet hyviä, mutta huomiotta ei sovi jättää sitä, että Jokereiden jalkoihin ovat jääneet kenties liigan sekaisimmat ryhmät, eli HIFK ja KalPa. TPS toki kuulunee tälle samalle listalle, mutta kun turkulaistenkin kuntokäyrä näyttää hiljalleen nousevalta, niin Jokereiden on pelattava tasollaan.
Helsinkiläisillä on hyvä mahdollisuus saada aikaiseksi voittoputkea, jonka päälle rakentaa eteenpäin siivittävää itseluottamusta. Kaikki on Jokereiden omissa käsissä, mutta viikonlopun tuplapelit antanevat osviittaa siitä, että millä tolalla Jokereiden pelaaminen todellisuudessa on, kun rasitustaso kasvaa normaalirytmistä.
Kuparinen rikki
TPS:n kannalta ensisijainen tavoite on muuttaa ikävännäköiseksi päässyt tilasto. Turkuhallissa ei ole nimittäin kotijoukkueen maalia juhlittu reiluun kuuteen ja puoleen erään.
Ennen muuta kiekollisen pelaamiseen suhteen TPS:n on oltava vielä asteen nopeampi ja samalla vielä tarkempi. Jokerit ei epäröi paineistamisen suhteen, joten tilaa ja aikaa ei ole hukattavaksi asti.
Keskialueen puolustaminen on molempien joukkueiden kohdalla tärkeä asia ottelun ratkaisun kannalta, sillä myöskään Jokeri-leirissä ei pelin avaaminen ole aivan selkäytimestä lähtevä juttu. Kummallakin joukkueella on vaikeuksia päästä keskialueen yli kontrolloidusti.
Jos TPS:n ongelmana on useimmiten väärä pelitilannevalinta tai huono ajoitus, niin Jokereiden ongelma on helpompi yksilöidä liiaksi viivyttelyksi. Pakkien avaussyöttö ei yksinkertaisesti lähde ajoissa, joten vaikka lähtö olisi hyvin organisoitu, niin etäisyys hyökkääjiin kasvaa, heidän vauhtinsa ehtii hidastua syöttöä odotellessa ja jos vastustajan keskialue on tiivis, niin ainoa vaihtoehto on heittää kiekko päätyyn.
Kun kummankaan hyökkäyspelaaminen ei ole mallillaan, niin ratkaisuksi muodostuu se, että kumman peräpää onnistuu paremmin minimoimaan virheensä. Jokerit on tällä saralla ennakolta niskan päällä, sillä helsinkiläiset luisteluttavat jäälle kenties liigan parhaan pakiston ja maalivahti Leland Irving on pelannut voittavan maalivahdin tavoin.
TPS:n puolustuskalusto on petrannut viime peleissä, mutta sortuu yhä alokasmaisiin ylipelaamisiin, turhaan säntäilyyn ja maalinedustalla liikaan pehmeyteen. Asiaa ei auta se, että maaliin perjantain ottelussa palaava ykkösmaalivahti Fredrik Norrenallekin tuppaa lipsahtamaan helpohkoja maaleja.
Tätä Jokerit pyrkineekin hyödyntämään, sillä joukkueella on tarpeeksi tulivoimaa kiekon maalille toimittamiseen. TPS:n pitäisi pyrkiä samaan, sillä hyökkäysalueella pelaaminen on monta kertaa jäänyt pyöritykseksi vailla päämäärää.
Kun TPS:n ainoa varsinainen viivapelotteeksi laskettava peluri, eli Markus Seikola on tästäkin ottelusta poissa, niin muiden pakkien on otettava roolia, lauottava enemmän ja entistä laadukkaammin. Toki tästäkään ei ole mitään hyöytä, mikäli TPS:n hyökkääjät pysyvät liikaa mukavilla alueilla, eli poissa keskustasta.
