Liigakausi 2014-2015 saattaa olla ohi keskiviikko-iltana. Oulun Kärpillä on mahdollisuus naulata toinen perättäinen Suomen mestaruus, joka olisi samalla seurahistorian seitsemäs.
Kärppien ja Tapparan välinen finaalisarja on ollut huipputasainen, mutta tiukat pelit ovat kääntyneet ensimmäistä lukuun ottamatta oululaisten eduksi.
Edellinen kohtaaminen Tampereella oli tästä malliesimerkki. Jatkoerässä Kärpät vei peliä ja ansaitsi lopulta voiton Julius Junttilan jalasta kimmonneella roikkukiekolla, joka tupsahti hölmistyneen Juha Metsolan selän taakse. Hyvä onnikin täytyy ansaita hyvillä suorituksilla.
Kärpät on parantanut finaalisarjan edetessä peliään kuin sika juoksua. Tappara ei ole pystynyt samaan. Kärpät on löytänyt ratkaisijoita myös Joonas Kemppaisen kentän ulkopuolelta. Toisaalta Tappara ei ole onnistunut edes Kemppaisia pimentämään, vaikka on yrittänyt sitä useilla eri konsteilla.
Samaan aikaan Lauri Marjamäki on vienyt nimiinsä valmentajien taiston. Marjamäki on onnistunut paremmin reagoinnissa pelin sisällä. Edellisen kohtaamisen jatkoerä aikalisineen ja peluutuksineen ennen ja jälkeen sen oli tästä oiva esimerkki.
Pelillisistä asioista on turha kovin paljon tämän ottelun kohdalla keskustella. Keskiviikon viidennen finaalin oleellisin asia on se, löytyykö Tapparalta vielä aitoa uskoa omiin mahdollisuuksiin. Jos löytyy, niin Tapparalla on oiva iskun paikka sillä sarjan katkaisu ei ole varmasti helppo paikka edes Kärpille. Mikäli ei, Juha Junno huudattaa illan päätteeksi täpötäyttä Raksilaa kultakravaatissaan.
Kärpät pystyi viime vuonna tekemään sen, mikä Tapparan pitäisi tehdä nyt. Tapparan pitäisi voittaa Kärpät kaksi kertaa Raksilassa ja kerran kotona. Kärpät ei ole hävinnyt kahta kotipeliä putkeen aikoihin. Kolmen peräkkäisen voiton ottaminen Kärpistä vaikuttaa jo melkein mahdottomalta tehtävältä.