Siinä missä KalPa heitti jo jokin aika sitten julkisesti pyyhkeen kehään laski HPK pelaajiaan toisten seurojen käytettäväksi vasta olympiatauon aikana. Ville Viitaluoman ja Jere Sallisen lähtöjen myötä kaikki tällä hetkellä pudotuspeliviivan alapuolella olevat joukkueet ovat antaneet periksi tämän kauden suhteen.
Hämeenlinnassa katsottiin, ettei joukkue kykene raapimaan kasaan tarvittavia pisteitä jäljellä olevista kahdeksasta ottelusta, minkä perusteella myyntitoimenpiteistä päätettiin. Logiikan ymmärtää, sillä edellisten kahdeksan ottelun pistesaldo näyttää säälittävää kolmea pistettä, jotka joukkue nappasi niin ikään alakastin Porin Ässiltä.
Jos mittarina käytetään samaista kahdeksan ottelun periodia, kykenee KalPa vetämään jopa edellisen alle. Kahdeksan tappiota putkeen ei jätä sijaa selittelyille.
Mitä puolityhjässä Niiralassa on varaa odottaa?
Pelillisen annin takia paikalle ei kannata vaivautua. On täysin yhdentekevää miten kumpikaan joukkue taktisesti pelaa. Etenkään kotijoukkue ei ole voinut rakentaa mitään pysyvää repaleisen kokoonpanon vuoksi. Ensi kautta ei rakenneta pelillisesti joukkueella, josta harva kantaa todellista vastuuta ensi kaudella.
On ymmärrettävää, että ottelu ei yksinkertaisesti kiinnosta. Urheilullisesti Niiralan tiistai-ilta on täysi nolla. Paikalle saapuakseen täytyy tunnustaa väriä.
Yksittäiset ottelut voivat kuitenkin parhaimmillaan muodostaa taidokkaasti rakennettua draamaa vastaavan kokonaisuuden. Siksi yksittäinen, periaatteessa vain muodon vuoksi pelattava peli, voi tarjota parhaimmilleen paikalle raahautuvalle katsojalle hienon kokemuksen.
Ja karmeimmillaan päämäärätöntä kohellusta.
