Martin Brodeur on nähnyt kaiken. Hän on voittanut kaiken. Ja nyt hän pelaa sotisovassa, jota silmät eivät suostu näkemään.
Oleellisin kysymys on kuitenkin se, riittääkö Brodeurilla mitään annettavaa Blues-organisaatiolle? Jatkoajan Miika Arponen vastaa otsikon kysymykseen myöntävästi ja kritisoi hankintaa, kun taas Viasatin kolumnisti Esko Seppänen pyrkii näkemään suuremman ja hieman positiivisemman kuvan kaiken takana.
Martin Brodeurin edellinen yli 91:n torjuntaprosentiltaan yltänyt kausi alkoi viime vuosikymmenen puolella. Hän ei ole sijoittunut torjuntaprosentissa NHL:n neljänkymmenen parhaan veräjänvartijan joukkoon saman ajanjakson aikana.
Tilastojen mukaan niin sanottu korvaavan tason maalivahti torjuu kiekkoja keskimäärin 90,8%:n tehokkuudella.
Tämä tarkoittaa sitä, että viimeisen neljän vuoden aikana New Jersey Devilsin tolppien väliin olisi uponnut vähemmän kiekkoja, jos joukkue olisi nostanut AHL:stä torjumaan satunnaisen maalivahdin.
Miksi tilanne olisi parempi St. Louis Bluesin kanssa, kun Brodeur on neljä vuotta vanhempi kuin aloittaessaan korpivaelluksen huonojen tilastojen maahan? Fakta on, että iän myötä maalivahtien suorituskyky heikkenee.
Brodeur on kaiken lisäksi ollut pelaamatta puolen vuoden ajan. Ensimmäinen ottelu Bluesin tolppien välissä antoi jo osviittaa, mitä tuleman pitää.
Toinen pointti on se, että Bluesilla ei oikeastaan ole edes tarvetta uudelle maalivahdille. Jake Allen on NHL:n mittapuulla hyvä maalivahti, eikä hän ole osoittanut mitään merkkejä siitä, ettei taso pysyisi yllä.
Ken Hitchcock kertoi haastattelussa pian sopimuksen julkistamisen jälkeen, että Brodeuria ei tuotu joukkueeseen vain istumaan penkillä, vaan myös pelaamaan.
Brodeur ei siis vain tuo kokemusta ja rauhallisuutta pukukoppiin, vaan seisoo tolppien välissä yrittämässä pysäyttää kiekkoja. Paino sanalla yrittää, sillä Brodeur vie väistämättä Bluesilta pisteitä runkosarjassa.
Eskon ilmaus maalivahtien teemuselänne on kyllä hyvin paikallaan ja kuvaava. Jos Teemu olisi pelannut vielä neljä kautta sen jälkeen, kun hän muuttui huippupelaajasta vain hyvän tason NHL-pelaajaksi.
Blues palkkasi 700 000 dollarilla itselleen riippakiven. Onnea vaan Missouriin.
Nuottivihko löi soittosettinsä levälleen myös vuosi sitten haalimalla Ryan Millerin maalilleen. Silloin oli eri ääni kellossa. Kiekko ei tarttunut riittävästi. Nyt taas pikkumusta tarttuu Blues-veskareiden hanskaan kuin magneetti rautaan, joten on varsin luontevaa, että 42-vuotiaan ikipaholaisen sopimusta katsottiin pitkin nenänvartta.
Tätä ei tule kuitenkaan sotkea määräänsä enempää Milleriin, Jake Alleniin tai Brian Elliottiin. Nyt puhutaan vain voittamisen kulttuurista ja tietynlaisen luonteenlaadun sekä voitonhalujatkumon opetusvaiheesta. Blues halusi Brodeurin nimenomaan opettajakseen. Maalinsuun tasolla hän ei tuo harmoniseen organisaatioon yhtäkään Stanley Cup -sormusta. Kyse on jostakin suuremmasta.
Hän on korvaamaton esimerkki nuorelle nousukasjoukkueelle, joka on seuraavan viiden vuoden ajan seinävarmasti NHL:n mestaruuskahinoissa mukana. Fiksusti varattu, rakennettu ja roolitettu joukkue kestää vertailun pidemmälläkin aikavälillä. Ominaisuudet ovat silkkaa rautaa ja paikoin jopa timanttia, mutta läpikuultava henkinen dynaamisuus vielä puuttuu.
Martin Brodeur tunnetaan puolestaan todella laadukkaana puhujana. Hän on synnynnäinen mentori, joka on johtanut joukkueensa kolmesti mestaruuteen Hudson-joen harmaammalla puolella. Hän on nostellut Vezina-veistosta neljään otteeseen. Bluesin superäthti Vladimir Tarasenko oli hieman yli kaksivuotias, kun Brodeur pokkasi vuoden tulokkaan tinat talteen.
Brodeur on täysin poikkeuksellinen yksilö NHL:ssä. Hän ei ole enää vain maalivahti, vaan hän on valmentaja, hän on henkimaailman johtaja, suunnannäyttäjä, rauhallinen sekä meritoitunut opettaja. Mikäli Millerin hankinta vuosi sitten säkenöi paniikkinapin punaista hehkua, niin Brodeurin sopimus puolestaan huokuu jatkuvuuden voittavia arvoja.
Tästä syystä NHL-veskareiden huippuarvostettu teemuselänne on täsmälleen oikeassa paikassa. Hänellä vain sattuu olemaan vielä veskarinvarusteet yllään. Tulos näkyy taululla paljon myöhemmin kuin yksittäisen runkosarjaottelun loppuessa. On auringonvarma tosiasia, että tämä on paras 700 000 dollarin täsmäinvestointi, jonka Blues on 2000-luvulla tehnyt.
