Ajatusleikki NHL:stä: Saman sukunimen ympärille rakennettuun kentälliseen ei riitä yksi tai kaksi supertähteä, vaan tarvitaan NHL-kokemusta joka pelipaikalle

Ajankohtaisten jääkiekko-otteluiden puuttuessa on ollut aikaa miettiä muuta lätkään liittyvää, kuten NHL:ssä menestyneitä sukunimiä. Jalostin ajatustani vielä lisää ja lähdin kartoittamaan, millä sukunimellä saisi muodostettua parhaan tähdistökentällisen − tai avauskokoonpanon, miten vain tahdotte.

Kenttien muodostamisessa ei ole vaadittu pelaajien verisukulaisuutta, eikä pelipaikkojen suhteenkaan pipo ei ole ollut turhan kireällä, eli hyökkäysketjussa voi olla pelkkiä laitahyökkääjiä tai usea keskushyökkääjä. Jokaiselle pelipaikalle piti kuitenkin löytyä pelaaja, mikä karsi muutaman maineikkaan nimen.

NHL-pelien lisäksi olen huomioinut NHL-varaukset ja pelaajakokemuksen WHA:ssa, AHL:ssä, IHL:ssä tai ECHL:ssä.

Paidanjäädytyksen lisäksi Luc Robitaillea on Los Angelesissa kunnioitettu patsaalla.

Kuva © Getty Images

Robitaille

Luc Robitaille−Randy Robitaille−Patrice Robitaille
Mike Robitaille−Louis Robitaille
Marc Robitaille

Luc Robitaille on kaikkien aikojen eniten NHL-maaleja tehnyt vasen laitahyökkääjä, Los Angeles Kingsin historian paras maalintekijä, Stanley Cup -voittaja Detroit Red Wingsistä, vuoden tulokas kaudella 1986−87 ja Hockey Hall of Famen jäsen. Kings on myös jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 20.

1 431 runkosarjaottelun saldo oli 668 maalia ja 1 394 pistettä. Neljällä kaudella hän ylitti 100 tehopisteen rajan ja kahdeksalla ensimmäisellä kaudellaan hän teki yli 40 maalia − tehokkaimmalla kaudella syntyi peräti 63 häkkiä. Luc Robitaillen uran upeutta alleviivaa vielä se, että hänet varattiin vuonna 1984 vasta yhdeksännellä kierroksella − myöhemmin varattiin vielä Gary Suterin tasoinen pelaaja.

Randy Robitaille nousi varaamattomana pelaajana yliopistosarjasta Boston Bruinsin organisaatioon, mutta ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa hän pelasi Nashville Predatorsissa. Bruinsin ja Predatorsin lisäksi pelejä kertyi tilille Kingsissä, Pittsburgh Penguinsissa, New York Islandersissa, Atlanta Thrashersissa, Minnesota Wildissa, Philadelphia Flyersissa ja Ottawa Senatorsissa yhteensä 531.

Tehokkain kokonainen kausi oli Wildissa 2005−06, jolloin 67 pelin saldo oli 40 pistettä. Kaudella 2001−02 Penguinsissa Randy Robitaille kuitenkin nakutti 40 pelissä tehot 10+20. NHL:ssä hän oli kaukana tähtipelaajasta, mutta Sveitsin pääsarjan pistepörssin kanadalaissentteri voitti kahdesti. Patrice Robitaillen uran korkeimmaksi sarjatasoksi jäi IHL, jossa kaudella 1995−96 syntyi 69 pelissä 55 tehopistettä.

Puolustaja Mike Robitaille pelasi kausina 1969−1977 New York Rangersissa, Red Wingsissä, Buffalo Sabresissa ja Vancouver Canucksissa yhteensä 382 runkosarjaottelua, mitä voi varaamattoman pelaajan kohdalla pitää kelpo suorituksena. Parhaalla kaudella 1975−76 syntyi tehot 8+19. Louis Robitaille pelasi NHL:ssä vain kaksi peliä Washington Capitalsissa, mutta AHL-pelejä kertyi seitsemän kauden aikana yli 400 ja kertaalleen myös jäähypörssin voitto.

Maalivahti Marc Robitaille ei koskaan päässyt NHL:ään asti, mutta kausina 1998−2000 hän torjui AHL:n St. John’s Maple Leafsissä 75 peliä.

Tuomio: Luc Robitaillen jälkeen sukunimikaimojen taso laskee dramaattisesti. Hänen lisäkseen ainoastaan Randyn ja Miken kohdalla voidaan puhua edes jonkinlaisesta NHL-urasta, ja erityisesti maalinsuulla NHL-kokemuksen puute on iso miinus. Tästä oli hyvä aloittaa, mutta kovempia sukunimiä on vielä tulossa.

Jacques Plante torjui aikakaudella, jolloin maskeja ei vielä käytetty.

Kuva © Getty Images

Plante

Pierre Plante−Derek Plante−Dan Plante
Alex Plante−Philippe Plante
Jacques Plante

Vuonna 1971 varaustilaisuuden yhdeksäntenä pelaajana Flyersiin valittu Pierre Plante pelasi Bluesiin siirryttyään pari tehokasta kautta ollen kausilla 1973−75 joukkueensa toiseksi paras maalintekijä ja pistemies. Flyersin ja Bluesin lisäksi kanadalainen pelasi Chicago Black Hawksissa, Rangersissa ja Quebec Nordiquesissa yhteensä 599 peliä tehoin 125+172.

Derek Plante oli Sabresin kahdeksannen kierroksen varaus vuonna 1989, mihin suhteutettuna kolme yli 50 pisteen kautta oli mainio suoritus. Kaudella 1996−97 yhdysvaltalaissentteri oli jopa Sabresin paras pistemies 53 pisteellään. Kuuden Sabres-kauden lisäksi Derek Plante piipahti Dallas Starsissa − voittamassa Stanley Cupin −, Blackhawksissa ja Flyersissa ennen siirtymistään Eurooppaan ja Japaniin. 450 runkosarjapelissä syntyi lopulta 248 tehopistettä.

Islandersin kolmannella kierroksella vuonna 1990 varaama Dan Plante pelasi neljän NHL-kauden aikana 159 peliä vaatimattomin tehoin 9+14. Valtaosa yhdysvaltalaishyökkääjän ammattilaisurasta kuluikin IHL:ssä.

Isokokoinen puolustaja Alex Plante oli Edmonton Oilersin ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 2007. Kolmen kauden aikana NHL-pelejä kertyi kuitenkin vain kymmenen, ja viimeiset viisi kautta Alex Plante on pelannut Etelä-Koreassa ja ottanut myös maan kansalaisuuden.

Philippe Plantea ei koskaan varattu NHL:ään tehokkaista QMJHL-kausista huolimatta, ja ammattilaisena hän pelasi korkeimmillaan AHL:ssä 2000-luvun alkuvuosina. Valtaosa urasta sujui kuitenkin alemmissa sarjoissa.

Sokerina pohjalla on yksi NHL-historian kaikkien aikojen parhaita maalivahteja. Jacques Plante voitti seitsemän kertaa parhaan maalivahdin Vezina Trophyn ja kertaalleen arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn. Kuudesti hän juhli Canadiensissa Stanley Cupia 1950- ja 60-luvuilla. Hockey Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 1979.

Tuomio: Maalivahti on eliittiä ja hyökkäyksessäkin on pari laadukasta NHL-pelaajaa, mutta puolustus on heppoinen ja kokonaisuus jää vaatimattomaksi – niukka voitto kuitenkin Robitailleista.

Ray Bourquen upean uran kruunasi Stanley Cupin nosto.

Kuva © Getty Images

Bourque

René Bourque−Gabriel Bourque−Phil Bourque
Ray Bourque−Trent Bourque
Claude Bourque

Varaamattomana pelaajana Chicago Blackhawksin organisaatioon noussut René Bourque pelasi kelpo NHL-uran ja voitti myös Kanadan paidassa olympiapronssia Pyeongchangin olympialaisissa vuonna 2018. 11 kauden aikana isokokoinen laitahyökkääjä edusti Blackhawksin lisäksi Calgary Flamesia, Montréal Canadiensia, Anaheim Ducksia, Columbus Blue Jacketsia ja Colorado Avalanchea.

Parhaimmillaan René Bourque oli pelatessaan Flamesissa. Kausina 2008−2011 hän teki yli 20 maalia, ja kaudella 2009−10 syntyivät ennätystehot 27+31. 725 runkosarjapelin kokonaissaldo oli 163 maalia ja 316 pistettä.

Tällä kaudella Winnipeg Jetsissä pelannut laitahyökkääjä Gabriel Bourque on parhaalla NHL-kaudellaan 2013−14 tehnyt Predatorsissa tehot 9+17. Kaudella 2011−12 alkaneen NHL-uran aikana kanadalaiselle on kertynyt 413 runkosarjapeliä ja 103 tehopistettä.

Bourque-hyökkäyksen täydentää kolmas laitahyökkääjä Phil Bourque, joka itse asiassa pelasi juniorivuotensa puolustajana, ja hänet valittiin kaudella 1987−88 vielä IHL:n parhaaksi puolustajaksi. Penguinsin Stanley Cup -voitoissa keväinä 1991 ja 1992 isokokoinen yhdysvaltalainen oli kuitenkin pidetty alempien ketjujen hyökkääjä. 20 maalin rajapyykkikin rikkoutui kahdella peräkkäisellä kaudella.

Penguinsin jälkimmäisen Stanley Cupin jälkeen Phil Bourquen NHL-ura kuitenkin kääntyi jyrkkään laskuun, ja peliura päättyi lopulta Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla keväällä 2000.

Ray Bourque on paitsi sukunimikaimoistaan kootun kentällisen ehdoton supertähti myös yksi NHL-historian kaikkien aikojen parhaista puolustajista. Bruins varasi tehokkaan puolustajan vuonna 1979 varaustilaisuuden kahdeksantena pelaajana, ja tulokaskauden tehot 17+48 palkittiin Calder Trophylla.

Ilmiömäisen Bobby Orrin uroteot olivat vielä tuoreessa muistissa Ray Bourquen aloittaessa NHL-uraansa, mutta häikäisevän uran pelasi seuraavakin Bruinsin puolustajaikoni. Calder Trophyn lisäksi Ray Bourque voitti viidesti parhaalle puolustajalle annettavan Norris Trophyn. 22 kaudestaan tähtipuolustaja pelasi 14 vähintään piste per peli -tahdilla.

Bruinsin kapteenina Ray Bourque toimi 15 kaudella ennen siirtymistään Avalancheen, jossa hän kruunasi uransa Stanley Cupilla keväänä 2001. Hockey Hall of Fameen Ray Bourque valittiin vuonna 2005, ja hänen pelinumeronsa 77 ovat jäädyttäneet sekä Bruins että Avalanche.

Pariksi puolustajalegendalle löytyy 21-vuotias Trent Bourque, joka on St. Louis Bluesin kuudennen kierroksen varaus vuodelta 2017, mutta viiden OHL-kauden jälkeen viime kausi sujui enimmäkseen ECHL:ssä.

Maalivahdin osalta täytyy palata 80 vuotta taaksepäin, jolloin pienikokoinen Claude Bourque pelasi 61 peliä Canadiensissa kausilla 1938−40 ja yhden pelin Red Wingsissä kaudella 1939−40. Jälkimmäisellä Canadiens-kaudellaan hän olikin kiistaton ykköstorjuja, mutta NHL-ura jäi lyhyeksi.

Tuomio: Robitaille- ja Plante-joukkueisiin verrattuna Bourquet saavat kentälliseensä aavistuksen enemmän syvyyttä, vaikka yhden supertähden harteilla roikutaankin. Mainittavaa NHL-kokemustakin on toista puolustajaa lukuun ottamatta kaikilla, ja Ray Bourquen tasoinen puolustajasuuruus pystyy pakkiparinsa kokemattomuutta kompensoimaankin.

Hypoteettisessa pelissä Bourquet veisivät voiton Robitailleista ja Planteista, mutta lopullinen voittaja odottaa vielä löytymistään.

Theo Fleury pääsi pitkällä urallaan kokemaan myös Stanley Cup -juhlinnan.

Kuva © Getty Images

Fleury

Carl Fleury−Sylvain Fleury−Theo Fleury
Brian Fleury−Haydn Fleury
Marc-André Fleury

Fleury-kentällisen ensimmäinen hyökkääjä Carl Fleury haetaan ECHL:stä, jossa kanadalaishyökkääjä pelasi kuusi kohtalaisen tehokasta kautta. AHL-pelejä kertyi tilille kaksi kappaletta. Keskushyökkääjä Sylvain Fleury oli Islandersin kahdeksannen kierroksen varaus vuonna 1990, mutta NHL-pelit jäivät haaveeksi kolmesta mainiosta ECHL-kaudesta huolimatta.

Theo Fleury on sukunimikaimojensa joukossa ylivertainen tähti, vaikka on niin ikään kahdeksannen kierroksen varaus vuodelta 1987 − varausikäluokasta vain Joe Sakic, Brendan Shanahan ja Pierre Turgeon tekivät enemmän pisteitä kuin Flamesin monivuotinen tehohyökkääjä. 1 084 runkosarjapelin saldo oli 1 088 pistettä.

Parhaalla kaudellaan 1990−91 Theo Fleury ylsi pistepörssin kärkikymmenikköön. 100 tehopisteen raja rikkoutui kahdesti, 40 maalin rajapyykki puolestaan kolmesti. Stanley Cupin pienikokoinen hyökkääjä voitti vuonna 1989. Työsulkukaudella 1994−95 taskuraketti teki suomalaisiin − tai ainakin tamperelaisiin − lähtemättömän vaikutuksen Tapparan paidassa.

Haydn Fleury on Hurricanesin ykköskierroksen varaus vuodelta 2014, ja tällä kaudella nähtiinkin jo nuoren kanadalaispuolustajan parasta peliä. Toistaiseksi NHL-kokemusta on kuitenkin kertynyt vasta 132 peliä, mutta vahva potentiaali on olemassa. Toisen puolustajan Brian Fleuryn kokemus on kuitenkin vielä ohuempaa: vain 13 ECHL-peliä.

Maalinsuulle Fleuryt saavat kokemusta ja laatua eli kolmantena maalivahtina varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana varatun Marc-André Fleuryn − kaksi edellistä olivat Michel Plasse vuonna 1968 ja Rick DiPietro vuonna 2000.

Penguinsissa kanadalaistorjuja voitti kolmesti Stanley Cupin ja siirryttyään Golden Knightsiin hän on ollut laajennusjoukkueen tuki ja turva.

Tuomio: Maalinsuulla on kokenut ja luotettava torjuja, puolustuksessa potentiaalinen tulevaisuuden tähti ja hyökkäystä johtaa supertähti. Muille pelipaikoille ei kuitenkaan löytynyt kuin tusinatavaraa, joten kokonaisuus ei ole voittaja-ainesta.

Chicago Black Hawksissa Stanley Cupin voittanut Glenn Hall torjui urallaan myös St. Louis Bluesissa.

Kuva © Getty Images

Hall

Taylor Hall−Adam Hall−Murray Hall
Joe Hall−Connor Hall
Glenn Hall

Taylor Hall on vuoden 2010 ykkösvaraus, Hart Trophyn voittaja vuodelta 2018 ja vapaiden agenttien markkinoita ajatellen mielenkiintoisin nimi. Taitava laitahyökkääjä pelasi vain yhdellä kaudella Connor McDavidin kanssa eikä tuolloin yltänyt uransa aiempiin huippulukemiin. Siirryttyään Devilsiin Taylor Hall sen sijaan pisti toisella kaudellaan vanhat ennätyksensä uusiksi.

Keskushyökkääjä Adam Hall oli Predatorsin kakkoskierroksen varaus seuran historian toisessa varaustilaisuudessa. Yhdysvaltalainen pelasi pitkän mutta keskinkertaisen uran. Tulokaskauden 16 maalia jäi henkilökohtaiseksi ennätykseksi, ja piste-ennätyskin petraantui muutama vuosi myöhemmin vain yhdellä pykälällä.

Predatorsin lisäksi NHL-pelejä kertyi Rangersin, Wildin, Penguinsin, Lightningin, Hurricanesin ja Flyersin riveissä. Suomessa Adam Hall muistetaan KalPan riveistä Mestiksestä työsulkukaudelta 2004−05.

Hall-ketjun kolmas lenkki pitää hakea kaukaa. 1960-luvun alussa ensimmäiset NHL-pelinsä pelannut Murray Hall kuitenkin pelasi ainoan kokonaisen NHL-kautensa Canucksissa 1970-luvun alussa − 77 pelissä syntyi 59 pistettä. NHL-pelejä kertyi tilille Chicago Black Hawksissa, Red Wingsissä ja North Starsissa Canucksin lisäksi, mutta tehokkaimmin kanadalaislaitahyökkääjä pelasi AHL:ssä ja WHA:ssa.

Puolustajaa pitää hakea vieläkin kauempaa. Joe Hall ehti pelata vain kahdella kaudella ennen menehtymistään influenssaan. NHL:n edeltäjässä NHA:ssa kuitenkin pelejä kertyi kahdeksalla kaudella, ja vuonna 1962 hänet valittiin Hockey Hall of Fameen. Puolustajapari Connor Hall on Penguinsin kolmannen kierroksen varaus vuodelta 2016, mutta OHL-kausien jälkeen hän siirtyi yliopistosarjaan eikä ole vielä päässyt NHL-vauhtia kokemaan.

Glenn Hall oli oman sukupolvensa parhaita maalivahteja. Kaudella 1955−56 käynnistynyt NHL-ura palkittiin heti Calder Trophylla hänen pelatessa Red Wingsissä. Uran ainoa Stanley Cup tuli keväällä 1961 Black Hawksin riveissä.

Black Hawksissa Glenn Hall voitti Vezina Trophyn kahdesti ja Bluesin paidassa kertaalleen Vezina Trophyn sekä Conn Smythe Trophyn. Hockey Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 1976, ja Blackhawks on jäädyttänyt pelinumeron 1.

Tuomio: Hall-kentällisessä on tähtipelaaja sekä maalinsuulla että hyökkäyksessä, mutta muiden pelaajien meriitit nimenomaan NHL-tasolla ovat todella ohuita, joten laajempaa materiaalia vastaan Hallit eivät kestä vertailua.

Tim Thomas torjui Boston Bruinsin viimeisimmän Stanley Cupin.

Kuva © Getty Images

Thomas

Reginald Thomas−Robert Thomas−Steve Thomas
Ben Thomas−Andrew Thomas
Tim Thomas

Reginald Thomas pelasi puolikkaan NHL-kauden Quebec Nordiquesissa kaudella 1979−80, 39 pelin tehot olivat 9+7. NHL-pelejä edeltävästi kanadalaishyökkääjä oli pelannut tehokkaita kausia WHA:ssa − parhaalla kaudella hän keräsi 71 pistettä 80 ottelussa.

Robert Thomas on Bluesin ykköskierroksen varaus vuodelta 2017, ja tällä kaudella 20-vuotiaan sentterin potentiaalista nähtiin jo vilauksia. 66 pelin saldoksi jäi 10+32. Meriittilistalla on lisäksi alle 20-vuotiaiden MM-kulta Kanadan paidassa ja OHL:n pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinto. Hallitseva Stanley Cup -voittaja Blues odottaa Robert Thomasin nousevan lähivuosina suureen rooliin.

Brittisyntyistä Steve Thomasia ei koskaan varattu NHL:ään, mutta pienikokoinen ja kovaotteinen hyökkääjä pelasi lähes 20 vuoden aikana 1 235 runkosarjapeliä, joissa syntyi yhteensä 933 tehopistettä. 40 maalin rajapyykin hän rikkoi kahdesti ja tehokkaimmalla kaudellaan Islandersissa syntyi 87 pistettä 79 pelissä.

Pitkällä urallaan Steve Thomas edusti Maple Leafsia, Blackhawksia, Islandersia, Devilsiä, Red Wingsiä ja Mighty Ducks of Anaheimia. Islandersissa, Maple Leafsissa ja Blackhawksissa hän kuului myös kapteenistoon.

Ben Thomas on Lightningin neljännen kierroksen varaus vuodelta 2014, mutta NHL-pelejä kanadalaispuolustaja ei vielä ole pelannut. Ensimmäisellä AHL-kaudellaan oikealta laukova puolustaja voitti pudotuspeleissä puolustajien maalipörssin.

Capitals varasi Andrew Thomasin neljännellä kierroksella vuonna 2005, mutta yhdysvaltalaispuolustaja ei koskaan noussut AHL:ää korkeammalle ja lopetti pelaajauransa EBELissä keväällä 2014.

Maalivahti Tim Thomas varattiin Nordiquesiin jo vuonna 1994, mutta NHL-ura käynnistyi vasta 2000-luvulla. Sitä ennen yhdysvaltalainen oli voittanut suomenmestaruuden HIFK:ssa vuonna 1998 ja pelannut Liigaa myös Kärpissä ja Jokereissa.

Bruins-paidassa Tim Thomas voitti kaudella 2008−09 parhaan maalivahdin Vezina Trophyn ja Jennings Trophyn, joka annetaan vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille. Keväällä 2011 Bruins juhli Stanley Cupia, ja ykkösmaalivahti voitti henkilökohtaisina palkintoina uransa toisen Vezina Trophyn ja pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Conn Smythe Trophyn.

Tuomio: Huippumaalivahti ja laadukas hyökkäys päihittävät yksipuolisemmat joukkueet, mutta puolustus on liian haavoittuva pärjätäkseen kovemmille nimille.

Patrick Roy vastaanotti Conn Smythe Trophyn komissaari Gary Bettmanilta torjuttuaan Canadiensille seuran viimeisimmän mestaruuden.

Kuva © Getty Images

Roy

Jean-Yves Roy−Derek Roy−Nicolas Roy
Matt Roy−Jérémy Roy
Patrick Roy

Varaamattomana pelaajana NHL:ään noussut Jean-Yves Roy pelasi neljän kauden aikana Rangersissa, Senatorsissa ja Bruinsissa yhteensä 61 peliä tehoin 12+16. AHL:ssä tehoja kertyi mainiosti, mutta ensimmäistä Bruins-kautta lukuun ottamatta vastuuta NHL:n puolella ei juuri tullut. Kaudella 1996−97 kanadalaishyökkääjä keräsi 52 pelissä 25 tehopistettä.

Derek Roy oli 2000-luvulla Sabresin kärkihyökkääjiä ja kausina 2007−10 joukkueen paras pistemies. Parhaalla kaudellaan 2007−08 hän ylsi koko NHL:n pistepörssissä 20 parhaan joukkoon. Yhdeksän Sabresin organisaatiossa vietetyn vuoden jälkeen kanadalaissentteri pelasi kolmen kauden aikana Starsissa, Canucksissa, Bluesissa, Predatorsissa ja Oilersissa ennen siirtymistään Eurooppaan.

Roy-ketjun kolmanneksi lenkiksi ovat tarjolla Penguinsin organisaatioon kuuluva Kevin Roy ja Golden Knightsissa tällä kaudella pistetilinsä avannut Nicolas Roy. Kumpikaan ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa NHL-kokoonpanossa, mutta vaa’an kääntää Nicolas Royn eduksi monipuolisuus ja nuorempi ikä.

Puolustaja Matt Roy nousi tällä kaudella Kingsin vakiokokoonpanoon, viime kaudella pelejä kertyi jo 25. Seitsemännellä kierroksella vuonna 2015 varattu yhdysvaltalainen on kelpo oman pään puolustaja pienehkössä roolissa, mutta tähtiluokan suorituksia ei kannata odottaa.

Jérémy Roy on San Jose Sharksin toisen kierroksen varaus vuodelta 2015, mutta kanadalaispuolustaja ei vielä ole päässyt näyttämään kykyjään NHL-tasolla. 22-vuotiasta monipuolista puolustajaa kuitenkin pidetään todella lupaavana ja nuorukaista on verrattu jopa Duncan Keithiin.

Patrick Roy ei isommin esittelyjä kaipaa: neljä Stanley Cupia, viisi Jennings Trophya ja kolme Vezina Trophya sekä Conn Smythe Trophya. Perhostyyli vakiintui maalivahtien torjuntatyyliksi paljolti Patrick Royn esimerkin myötä. Vuonna 2007 maalivahtilegenda valittiin Hockey Hall of Fameen.

Tuomio: Roy-kentällinen on paranneltu versio Planten tai Hallin vastaavasta: ilmiömäinen maalivahti, laatua hyökkäyksessä, mutta heppoinen puolustus. Pari supertähteäkään ei riitä, kun vastaan luistelee koko kentällinen ansioituneita NHL-pelaajia.

Blues varasi Erik Johnsonin ennen Jordan Staalia (vasemmalla) ja Jonathan Toewsia (oikealla).

Kuva © Getty Images

Johnson

Tyler Johnson−Greg Johnson−Mike Johnson
Jack Johnson−Erik Johnson
Brent Johnson

Johnson on hyvin yleinen sukunimi, ja tähän kentälliseen saakin mukaan monta aktiivipelaajaa. Tampa Bay Lightningin Tyler Johnson ei tämän kauden runkosarjassa vakuuttanut tehoillaan, mutta on edelleen monikäyttöinen runkopelaaja. Pienikokoinen hyökkääjä on parhaimmillaan pelannut lähes piste per peli -tahdilla. Uran saldo on toistaiseksi 339 pistettä 534 pelissä.

Greg Johnson pelasi 90-luvulla yhden tehokkaan kauden Red Wingsissä, mutta pääsi kunnolla oikeuksiinsa siirryttyään laajennusvaraustilaisuudessa Predatorsiin. Kanadalaissentteri oli usealla kaudella joukkueen parhaita pistemiehiä ja lisäksi monivuotinen kapteeni. Red Wingsin ja Predatorsin lisäksi Greg Johnson pelasi Penguinsissa ja Blackhawksissa yhteensä 785 runkosarjapeliä, joissa syntyi 369 tehopistettä.

Johnson-hyökkäyksen kolmas lenkki on Mike Johnson, joka aloitti NHL-uransa Toronto Maple Leafsissä 90-luvun lopulla, mutta pelasi tehokkaimmat kautensa Phoenix Coyotesissa. Kaudella 2002-03 hän oli 63 pisteellään joukkueensa paras pistemies. Varaamaton kanadalainen pelasi lisäksi Lightningissa, Canadiensissa ja Bluesissa. 661 runkosarjapelin saldo oli 129 maalia ja 375 pistettä.

Carolina Hurricanesin ykköskierroksen varaus Jack Johnson on pelannut lähes 1 000 runkosarjapelin uran, mutta ei peliäkään hänet varanneessa seurassa. Pisimpään yhdysvaltalainen pelasi Blue Jacketsissa, jossa hän kuului myös kapteenistoon. Myös Kingsissä hän oli uransa alkuvuosina kärkipuolustaja, mutta tuli kaupatuksi Blue Jacketsiin ennen Kingsin Stanley Cup -keväitä.

Kaksi viimeisintä kautta Jack Johnson on pelannut Penguinsissa. Isokokoisen puolustajan rooli ja suoritustaso ovat laskeneet dramaattisesti parhaista vuosista, mutta meriiteillään hän ottaa itseoikeutetusti paikkansa Johnson-puolustuksesta.

Puolustajapariksi tulee vuoden 2006 koko varaustilaisuuden ykkösnimi Erik Johnson, joka ei ehkä ole vastannut ykkösvaraukselle asetettuihin odotuksiin, mutta on pelannut 12 kauden ja lähes 800 runkosarjapelin tasaisen uran. 30 tehopisteen raja on rikkoutunut kolmesti ja kertaalleen on tullut kutsu myös tähdistöotteluun.

Maalinsuulle oli tarjolla parikin varteenotettavaa vaihtoehtoa, joista lopulta valitsen Brent Johnsonin ohi Chad Johnsonin. Viimeksi mainittu pelasi kausina 2015−17 vahvasti ensin Sabresin ja sitten Flamesin paidassa, mutta Brent Johnsonilla on meriittinään pidempi NHL-ura, johon mahtuu myös enemmän ykkösmaalivahdin kokemusta Bluesista 2000-luvun alussa.

Tuomio: Johnsoneilla ei ole riveissään yhtään supertähteä, mutta sen sijaan vahva NHL-kokemus joka pelipaikalla, mihin muut kentälliset eivät pysty. Hyvän vastuksen Johnsonit antavat, mutta kun vastassa on supertähtiä usealla pelipaikalla, ei keskinkertaisuus enää riitä.

Canadiens-hyökkääjä Bobby Smith yrittää ohittaa Maple Leafsin maalivahtia Tim Bernhardtia.

Kuva © Getty Images

Smith

Reilly Smith−Bobby Smith−Craig Smith
Steve Smith−Jason Smith
Billy Smith

Reilly Smith on Starsin varaus, mutta pelasi ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa Bruinsissa. Kaksi vuotta myöhemmin Panthersissa syntyivät uudet ennätystehot, kunnes koitti siirtyminen laajennusjoukkue Vegas Golden Knightsiin, jossa kanadalaishyökkääjä on pelannut uransa parasta peliä.

Minnesota North Stars varasi Bobby Smithin varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana vuonna 1978, ja kanadalaissentteri onkin varausikäluokkansa paras pistemies. Heti ensimmäisellä NHL-kaudella syntyi 80 pelissä tehot 30+44, mikä palkittiin Calder Trophylla. Parhaalla kaudellaan 1981−82 hän nakutti 114 pistettä, millä mahtui pistepörssin kärkikymmenikköön, mutta ero pörssikärki Wayne Gretzkyyn oli peräti 98 pistettä.

Tehokkaiden North Stars -kausien jälkeen Bobby Smith siirtyi Canadiensiin, jossa hän voitti uransa ainoan Stanley Cupin keväällä 1986. 32-vuotiaana isokokoinen hyökkääjä palasi vielä North Starsiin, mutta ei ollut enää huippuvuosiensa tasolla.

Craig Smith on Predatorsin neljännen kierroksen varaus vuodelta 2009. Monipuolinen yhdysvaltalaishyökkääjä on pelannut kaksi yli 50 tehopisteen kautta ja rikkonut 20 maalin rajapyykin viidesti − tällä kaudella hän ehti tehdä 69 pelissä 18 maalia.

Puolustaja Steve Smith oli Oilersin kuudennen kierroksen varaus vuodelta 1981, mutta NHL-ura alkoi vasta kaudella 1985−86. Skotlantilaissyntyinen puolustaja voitti Oilersissa kolmesti Stanley Cupin ja pelasi uransa tehokkaimman kauden siirryttyään Blackhawksiin. Yli 50 tehopisteen kausia hän pelasi yhteensä kolme.

Pakkipariksi löytyy toinen entinen Oilers-puolustaja Jason Smith, joka kuitenkin oli New Jersey Devilsin ykköskierroksen varaus vuodelta 1992. Isokokoinen kanadalainen pelasi Devilsissä neljä vajaata kautta ennen siirtymistään Maple Leafsiin, josta matka jatkui seitsemäksi kaudeksi Oilersiin, missä Jason Smith toimi viisi kautta joukkueen kapteenina. Oilersin jälkeen konkaripuolustaja pelasi vielä kaudet Flyersissa ja Senatorsissa.

Maalivahti Billy Smith oli alun perin Kingsin varaus, mutta viiden NHL-pelin jälkeen pienikokoinen kanadalainen siirtyi laajennusvaraustilaisuudessa Islandersiin, jossa hän pelasi 17 kautta. Billy Smith voitti Islandersissa neljä Stanley Cupia ja henkilökohtaisina palkintoina Vezina Trophyn kaudella 1981−82 sekä Jennings Trophyn ja Conn Smythe Trophyn kaudella 1982−83. Hockey Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 1994.

Tuomio: Smithit saavat jalkeille sekä legendaarista tähtiloistoa että ennen kaikkea NHL-kokemusta ja -laatua joka pelipaikalle. Tälle sukunimikaimojen kentälliselle ei löydy NHL-historiasta voittajaa.

Rannalle jääneet

Kuusinkertaisella Stanley Cup -voittajalla Mark Messierillä on NHL:ssä monta sukunimikaimaa, joista monet ovat myös läheistä sukua keskenään. Messier-kentällisen karsiutuminen kuitenkin johtui ennen kaikkea siitä, ettei kriteereihin sopivaa maalivahtia löytynyt.

Sama kohtalo oli myös Mario Lemieux’lla, joka olisi Claude Lemieux’n kanssa muodostanut pelkästään hyökkäykseen kivikovan kaksikon. Päinvastainen ongelma oli puolestaan maalivahti Felix Potvinilla, joka olisi puolustaja Denis Potvinin kanssa saanut aikaan huikean alakerran, mutta kaikille pelipaikoille ei löytynyt kaimoja.

Curtis Joseph oli oman sukupolvensa kärkimaalivahteja ja Chris Joseph TPS:ssäkin NHL-uransa jälkeen pelannut puolustaja, mutta todellisten supertähtien puuttuessa kokonaisuus olisi jäänyt liian vaatimattomaksi.

Juttua muokattu 7.4.2020 klo 10.58: Korjattu Matt Royn ottelu- ja pistetilastot oikeiksi.