Taktisesti kypsyneessä Liigassa joukkuepeli on yksilöitä suuremmassa roolissa valovuoden selvemmin kuin esimerkiksi lajin johtotähti NHL:ssä. Ironisesti päättyneen Liiga-kauden ykkösilmiö oli kuitenkin NHL:stä Liigaan palanneet yksilöt, jotka halusivat suorittaa ripeän paluun Pohjois-Amerikkaan.
Näistä pelaajista ehdottomasti valovoimaisin oli Jesse Puljujärvi, joka kuvasti myös Liigan profiilia erinomaisesti. Ennen kaikkea Liiga on kasvattajasarja, jonka yhtenä lippulaivana on Kärpät. Puljujärven paluu vanhaan seuraansa Kärppiin oli looginen veto. Itseluottamuksen palauttaminen sekä peli-ilon uudelleenlöytäminen raskaiden vuosien jälkeen olivat kotiin vetäneitä tekijöitä.
Todennäköisesti nämä osa-alueet löytyivät, mutta mikä on tärkeimmän osan laita, eli kehityksen? NHL-visiitillään esimerkiksi luisteluun sekä kokonaisvaltaisuuteen liittyvät puutteet iskivät vahvasti silmille ja niiden kehittymistä häneltä odotettiin.
Jatkoajan Otto Leinonen ja Jere Korkalainen tarkastelivat niin Puljujärven kokonaisia otteluita kuin yksittäisiä suoritteita. Artikkeli selvittää nuorukaiseen kohdistuvaa hypeä, mutta avaa myös syitä, minkä takia koko Puljujärven NHL-ura on ison kysymysmerkin alla.
Siirto Kärppiin oli looginen, mutta oliko se paras?
Jesse Puljujärvi sai luonnollisesti nopeasti suuren vastuun Kärppien kärkiketjuissa. Suurimman osan kaudesta Puljujärvi pelasi Juho Lammikon ja Mika Pyörälän kanssa muodostaen Liigan yhden parhaimmista ketjuista.
Asetelmaa voi pitää melko selvänä: Lammikko ja Pyörälä muodostivat yhden koko Liigan kokonaisvaltaisimmista kaksikoista, ja heidän vierellään Puljujärvi sai hieman vapaamman roolin, jossa toisaalta pystyi seuraamaan vierestä Pyörälän esimerkkiä työnteosta.
Ajatuksenahan tämä kuulostaa loistavalta ja tehojakin syntyi. Koko ketju löytyi Liigan pistepörssin 15 tehokkaimman pelaajan joukosta. Puljujärvi itse iski 24 maalia ja 53 tehopistettä, jotka oikeuttivat maalipörssin viidenteen ja pistepörssin neljänteen sijaan.
Lammikon ja Pyörälän laatu puolustussuuntaan mahdollisti painopisteen saamisen hyökkäysalueelle. Siellä Puljujärvi pääsi vahvuuksiinsa kiinni, mikä näkyy erityisesti Corsi-tilastossa, jossa kolmikko oli Kärppien parhaimmistoa. Hyvä lukema kyseisessä tilastossa rakentuu paljolti siihen, että Puljujärvi itse oli ylivoimaisesti Liigan hanakin laukoja.
Kärpille hyöty oli siis päivänselvä, mutta hyvän ajatuksen Pyörälän ja Lammikon kanssa pelaamisesta voi kääntää myös toisinpäin: saiko Puljujärvi pelaamisesta hyötyä?
Liiga on sarjana luonteeltaan melko lepsu, jossa virheistä ei rangaista läheskään yhtä kovalla prosentilla kuin NHL:ssä, johon Puljujärvi kovasti pyrkii. Valmentajapuolella virheitä jopa annetaan anteeksi melko reippaastikin erityisesti pelaajakehityksen nimissä.
Tämän aatteen mallioppilas Liigassa on Kärpät ja Kärppien päävalmentaja Mikko Manner. Kärpissä Puljujärvi pääsi siis erinomaisesti kiinni niihin vahvuuksiin, joilla hän oli uraansa tähänkin asti tehnyt. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että 22-vuotiaalla laiturilla oli lupa varastaa puolustuspelaamisesta, kun pelillinen kurinalaisuus ja toisaalta valmennuksen asettama vaatimustaso ei ollut aivan tapissa.
Mannerin ajaman pelitavan yksi kulmakivi on jatkuva liike, niin eteen- kuin taaksepäinkin. Tämä näkyi myös Puljujärven pelissä: hyökkääjä liikkui ottelusta toiseen paljon. Puljujärvi ei pysähtynyt juurikaan otteluiden aikana, vaan mieluummin suunnanmuutoksenkin aikana teki pienen kaariliikkeen, jotta liike ei pysähtynyt. Parhaimmillaan jatkuva liike toimii, mutta siinäkin on omat kuoppansa.
Vahvuudet hyökkäysalueella
Puljujärven vahvuuksista suurimpana on pakko nostaa esiin suoraluistelu. Kun isokokoinen hyökkääjä pääsee vauhtiin, on häntä todella haasteellista pysäyttää. Isona pelaajana laituri on myös kohtalainen kiekonsuojaaja, mikä ennestään korostaa hänen vaarallisuuttaan suoraluistelussa. Tämä tekee hänestä erinomaisen aseen vastahyökkäyksiin.
Tämä taito liittyykin olennaisesti hänen tekemiinsä tehoihin. Leijonan osan maaleistaan Puljujärvi teki valtaosan maaleistaan nimenomaan suorasta luistelusta. Useimmiten maalit syntyivät ylivoimakuviolla, jota Kärpät onnistuivat käyttämään alkukaudella: Puljujärvi oli ikään kuin pelinrakentajan puolella, seurasi Shaun Heshkaa viivaan ja sai kiekon haltuunsa. Useat Liiga-seurat pelasivat alivoimaansa yhdellä kärkipelaajalla, mikä jätti Puljujärven laidan täysin auki. Täten hänen oli helppo ottaa pari luistimenpotkua kohti b-pistettä, laukoa terävä rannelaukaus ja useampi maalivahti vuorollaan oli yllätetty.
Hyvin toiminut kuvio kuitenkin luettiin nopeasti pois, minkä takia Kärppien ylivoima alkoi takellella. Kuvastavaa niin Puljujärven kuin koko joukkueen ylivoimalle on karu tilasto: Puljujärven kauden kahdeksasta ylivoimamaalista viisi syntyi pelkästään lokakuussa.
Muihin suurimpiin vahvuuksiin kuuluu monikäyttöinen laukausvalikoima. Puljujärvi onnistuu saamaan laadukkaan laukauksen aikaiseksi myös haastavammista asennoista, mikä tekee hänestä alati vaarallisen.
Myös Puljujärven aktiivinen jatkuva liikkuminen sopii Liiga-kaukaloihin. Jatkuvan liikkeen vuoksi hän oli puolustajille vaikea merkattava, ja hän usein jäikin vartioimattomaksi maalinedustalle. Maalinedustalla hänen suurimpana aseenaan oli hyvä ulottuvuus.
Pelityylistä onkin aistittavissa tiettyä suoraviivaisuutta, joka varmasti on korostunut Pohjois-Amerikassa vietettyjen vuosien aikana, mutta siellä tyhjää tilaa ei ollut saatavilla vähäisemmän tilan vuoksi.
Vahvuudet tukevat hyvin tilastoja siitä, kuinka Puljujärvi on maalinsa tehnyt. Läpiajosta tulleet maalit kertovat Kärppien terävistä vastahyökkäyksistä. Läpiajomaalit kuitenkin kuvastavat myös hyvin Puljujärven ominaisuuksia, jotka vähintään hidastavat hänen NHL-uransa urkenemista.
| Puljujärven maalit kaudella 2019-20 | 24 |
| Laukaus suoraluistelusta | 11 |
| Pitkä hyökkäys | 5 |
| Läpiajo | 3 |
| Muut | 5 |
Puolustuspelaamisen haasteet
Kun arvioimme Puljujärven pelaamista, pitää meidän pitää mielessä koko ajan NHL-pelin vaatimukset ja peilata niitä Puljujärven pelaamiseen. Viime kausi oli pisteiden valossa hyvä, mutta se ei vienyt häntä juurikaan lähemmäksi NHL:ää. Puolustuspelaaminen meni hienoisesti eteenpäin, mutta ei riittävästi.
Siitä paistoi tietynlainen nöyryyden puute. Tämä näkyi etenkin tilanteissa, joissa Puljujärvi yritti varastaa oman alueen puolustuspelaamisen tehtävistään. Puljujärvi kärkkyi usein läpiajo-mahdollisuutta tilanteissa, joissa oma joukkue ei ollut vielä riistänyt kiekkoa.
Näin ollen hänen vartioima vastustajan puolustaja saattoi jäädä ilman vartiointia. Kärkkyminen näkyi etenkin tilanteissa, joissa Puljujärvi liikkui samalla tavalla kuin hyökkäysalueella, eli joka puolella liukuen.
Omalla puolustusalueella Puljujärvi säntäilikin liikaa paikasta toiseen. Ketjun muut linkit joutuivat jatkuvasti reagoimaan ja mukautumaan Puljujärven liikkeisiin: Puljujärvi saattoi liikkua omalta laidaltaan kokonaan toisen laidan kulmaan kaivamaan kiekkoa, jolloin joko sentteri Lammikon tai Pyörälän piti paikata hänen jättämänsä tyhjä tila.
Säntäily näkyi myös tilanteissa, joissa Puljujärvi meni paineistamaan siniviivalla kiekkoa hallussaan pitävää puolustajaa: Puljujärvi saattoi liukua puolustajan ohitse, jos tämä lähettikin laukomisen sijaan kiekon takaisin päätyyn. Puljujärvi ei pysäyttänyt liikettään, vaan teki pienen kaariliikkeen keskialueen kautta. Tämän aikana peliä ja vapaita tiloja hyvin lukeva puolustaja oli jo ottanut potkuja eteenpäin ja tarjonnut laukaisupaikkaa b-pisteen kaarelle.
Onkin hyvä ymmärtää, miten yksilön pelaaminen ja ratkaisut voivat vaikuttaa kielteisesti koko viisikon pelaamiseen. Edellä mainitut teot ja päätökset rikkoivat Kärppien viisikon puolustustiiveyttä.
Puljujärven ympäristön havainnoiminen onkin puutteellista, etenkin omalla puolustusalueella. Pää ei käänny tarpeeksi usein, jolloin informaation kerääminen jää vajaaksi, joka puolestaan johtaa vääriin ratkaisuihin ja väärin sijoittumiseen. Joskus myös niin sanottu palomiehen rooli jää täyttämättä ja siten keskikaista aivan vapaaksi.
Tästä esimerkkinä toimii alla oleva video HPK:n Niklas Frimanin tekemästä maalista:
Vaikka Puljujärvi on isokokoinen pelaaja, kaksinkamppailuissa suorittamista voisi terästää vielä enemmän. Hän ei käytä tarpeeksi pitkää ulottuvuuttaan sekä isoa vartaloaan hyväkseen ja siten siirrä vastustajan pelaajaa kiekosta irti. Hän ei adjektiivilla kuvattuna mene kaksinkamppailutilanteisiin tarpeeksi aggressiivisesti.
Puljujärvi tosin tekee nämä asiat pilkulleen silloin, kun hän havaitsee läpiajon mahdollisuuden riistotilanteessa. Hän on hyvä lukemaan vastustajan kiekollisen puolustajan liikkeitä ja iskemään kiinni hetkenä, kun puolustaja vähän haparoi kiekon kanssa. Näissä tilanteissa hän tosin pystyy käyttämään vahvaa suoraluisteluaan paremmin hyväkseen ja kiekon riistämisen jälkeen suojaamaan suorassa luistelussa kiekkoa.
"Pihapelimäiseisellä suhtautumisella peliin voidaan tehdä tulosta Liigassa, muttei uraa NHL:ssä."
Pelin virtauksen lukemisessa on myös Puljujärvellä kehitettävää, eli missä tilanteissa pitää rytmittää peliä ja palautella kiekko takaisin omille puolustajille ja milloin puolestaan kääntää peli vastahyökkäykseksi. Myös pienessä tilassa ja aikaikkunassa operoiminen, syöttäminen ja kiekon hallussa pitäminen, ovat ajoittain vajavaista.
Pihapelimäisellä suhtautumisella peliin voidaan tehdä tulosta Liigassa, muttei uraa NHL:ssä.
NHL:ssä kokonaisvaltaisen pelaamisen pitää olla laadukasta illasta toiseen. Kokonaisvaltaisella pelaamisella tarkoitetaan vastuullista kahden suunnan pelaamista, jossa pelaaja on sisäistänyt jokaisen pelitilanneroolin ja sen sisältämät tehtävät sekä kykenee vaihtamaan ja toteuttamaan näitä laadukkaasti.
Jääkiekossa on neljä pelitilanneroolia: kiekotonta puolustava, kiekollista puolustava, kiekoton hyökkääjä sekä kiekollinen hyökkääjä. Nyky-NHL:ssä ei menesty, eikä pysty pitämään paikkaansa kokoonpanossa, jos yksilö ei kykene vaihtamaan näitä pelitilannerooleja salamannopeasti.
Edellä mainitut asiat kielivät siitä, että Puljujärvi ei täysin sisäistänyt kauden aikana puolustuspelaamisen pelitilanneroolejaan, vaikka kauden aikana hienoista kehitystä tulikin, eikä selkä esimerkiksi suoristunut niin paljoa keskialueella.
Ei NHL:ään, mutta ulkomaille
Kun muistetaan oikea-aikainen hakeutuminen vapaisiin tiloihin hyökkäysalueella sekä terävöityvät puolustustaidot aina hyökkäysmahdollisuuden häämöttäessä, kuinka paljon loppupeleissä onkin kiinni Puljujärven asennoitumisesta jääkiekkoon? Nuorukainen on aina ollut tehopisteitä elävä hyökkääjä, joka liian usein on päässyt kuin koira veräjästä puolustuspelistä luistamisesta.
Löysä asennoituminen puolustuspelaamiseen ei kerro tarvittavasta kunnioituksesta omaa joukkuetta tai koko peliä kohtaan.
Jos Puljujärvi haluaa NHL:ään, hänen on vaikea nähdä pääsevän sinne pysymällä Kärpissä, vaan siirto pelillisesti vaativampaan sarjaan on vaadittava teko. Vieraassa ja kovemmassa ympäristössä hänen ei ainoastaan tarvitse kehittää puutteitaan, vaan hän myös saa vähemmän anteeksi virheitään.
SHL on tällä hetkellä eniten NHL:ään pelaajia tuottava eurooppalaissarja, ja temposarjana se voisi olla täsmälääkettä suomalaishyökkääjälle.
Keski- ja alavartalon vahvistaminen kaksinkamppailutilanteisiin, teränkäyttö terävissä käännöksissä sekä kaikkien neljän pelin osa-alueen sisäistäminen pystyisivät kompensoimaan puutteellista peliälyä, mutta tukisivat häntä myös vahvuuksien esiintuomisessa.
Esimerkiksi kiekonsuojaamisesta tulee vielä timanttisempi ominaisuus, kun liikkeet pienessä tilassa kehittyvät. Nopeat ja ketterät suunnanmuutokset sekä luistelutasapainon pitäminen auttaisivat Puljujärveä saamaan vahvuuksiaan vielä paremmin esiin. Menneellä kaudella Puljujärven sai pois tasapainosta ajoittain liian helposti pienen aikaikkunan tilanteissa.
Nopeiden suunnanmuutosten haasteellisuudesta nähtiin hyvä esimerkki joulukuussa toista kauden läpimurtopelaajaa, Julius Nättistä vastaan käydyssä luistelukilvassa:
Tällä reitillä myös läpimurto aikuisten maajoukkuepeleissä olisi mahdollista suorittaa. Toistaiseksi puutteet ovat tulleet vielä liian kirkkaasti esiin, jotta taso riittäisi arvokisoissa kärkiketjuihin, eikä pelaajaprofili sovi pienempäänkään rooliin.
Vasta kun Puljujärvi kykenee olemaan kansainvälisen tason erontekevä pelaaja, keskustelu NHL-siirrosta on ajankohtainen.
