Aleksander Barkovilla ja Florida Panthersilla on ollut aihetta tuuletteluun.
Kuva © Getty Images

Barkovin johtama Panthers löysi lopulta kurssinsa − nykyrungolla viimeiset mahdollisuudet menestykseen

Artikkeli
Viime vuosien vastoinkäymiset ovat kasvattaneet Florida Panthersista jopa NHL:n suurimman mestarisuosikin. Samat vastoinkäymiset lyhensivät organisaation menestysikkunan vain parin kauden mittaiseksi.

Florida Panthers on yksi kuluvan kauden suurimmista sensaatioista. Takaiskuihin tottunut joukkue nappasi seurahistorian ensimmäisen Presidents' Trophyn, eli runkosarjan voittajalle myönnettävän palkinnon.

NHL:ään vuonna 1993 yhdessä Mighty Ducks of Anaheimin kanssa liittynyt Florida Panthers on voittanut seurahistoriansa aikana vain kolme pudotuspelisarjaa, molemmat keväällä 1996 joukkueen yltäessä sensaatiomaisesti Stanley Cupin finaaleihin. Tuon kevään jälkeen Panthers on kivunnut pudotuspeleihin vaivaiset viisi kertaa. Synkimmillään joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle kymmenellä peräkkäisellä kaudella keväästä 2001 lähtien.

Kaiken piti muuttua, kun liikemiehet Vincent Violan johdolla ostivat organisaation vuonna 2013. Vuosi oli Panthersille merkittävä myös toisella tavalla, sillä kesän varaustilaisuudessa GM Dale Tallon huusi koko tilaisuuden toisena pelaajana Aleksander Barkovin nimen. Barkovin, kaksi kesää aiemmin tilaisuuden kolmantena varatun Jonathan Huberdeaun ja kesän 2014 ykkösvarauksen Aaron Ekbladin piti nostaa joukkue täysin uudelle tasolle, varsinkin kun organisaation ei tarvinnut taistella jatkuvasti kurjan taloustilanteen kanssa.

Taloudelliset panostukset näyttivätkin tuottavan tulosta kaudella 2015–16, kun Panthers pääsi divisioonavoittajana pudotuspeleihin. Matka kuitenkin tyssäsi jo konferenssin puolivälierissä New York Islandersia vastaan.

Runkosarjamenestyksestä huolimatta Panthersissa alkoi myllerrys jo kesken kauden, jonka jälkiä organisaatiossa korjattiin useampi vuosi. Jo vuodenvaihteessa Tallon sai siirtyä takavasemmalle ja ohjaksiin nousi Tom Rowe, jota pidettiin nykyaikaisempana vaihtoehtona vanhaa liittoa edustavalle Tallonille.

Seuraavana lähtijöiden listalla oli päävalmentaja Gerard Gallant, jonka puolustusvoittoinen pelitapa ei miellyttänyt organisaation johtoa. Päävalmentajaksi hyppäsi GM Rowe, jonka alaisuudessa peli lähti lopulliseen syöksykierteeseen.

Heikko menestys johti pisteeseen, jossa Rowe siirrettiin syrjään kummastakin pestistään ja hänen tilalleen uudeksi GM:ksi palasi taustalta Tallon. Äkkipikainen omistajaporras määräsi käyttöön myös joukkueen sisäisen palkkakaton, joka pakotti Tallonin keventämään kulurakennetta. Juuri sisäisellä palkkakatolla selitettiin Panthersin toimia kesän aikana etenkin laajennusvaraustilaisuudessa, jossa Vegas Golden Knightsiin siirtyivät Reilly Smith ja Jonathan Marchessault käytännössä ilman mitään vastinetta. 

Jonathan Huberdeau tehoili tiensä pistepörssin kärkikolmikkoon.
Kuva © Getty Images

Oppirahat on maksettu jokaisella organisaation tasolla

Menestyksen kulmakiviksi ovat kasvaneet samat pelaajat, joiden varaan menestystä rakennettiin jo puoli vuosikymmentä sitten. Barkov, Huberdeau ja Ekblad ovat nousseet kukin pelipaikallaan eliittiluokkaan.

NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi viime kaudella valittu Barkov johtaa ykkösketjua, NHL:n pistepörssissä Conor McDavidin jälkeen toiseksi sijoittunut Huberdeau pyörittää kakkosketjun peliä ja vaisumpien kausien jälkeen Norris-tasolle noussut Ekblad oli loukkaantumiseensa asti puolustuksen kulmakivenä. 

Kokonaisuutena kauden menestys kulminoituu potentiaalin realisoitumiseen myös kärkikolmikon ulkopuolella, eikä vähiten GM Bill Ziton tekemien liikkeiden ansiosta. Entinen pelaaja-agentti siirtyi Panthersin leipiin syyskuussa 2020. Ennen pestiään Panthersissa Zito toimi Columbus Blue Jacketsissa Jarmo Kekäläisen aisaparina. 

Panthersissa on kauden aikana pelannut kaikkiaan 11 ensimmäisen kierroksen varausta, joista seitsemän on varattu tilaisuudessa neljän ensimmäisen joukossa. Barkovin, Huberdeaun ja Ekbladin lisäksi ydinrunkoa ovat muodostamassa Sam Reinhart sekä Sam Bennett, molemmat kesän 2014 kärkivarauksia.

Potentiaalin realisoituminen on siirtynyt suoraan tilastoihin. Panthers on tehnyt kauden aikana ylivoimaisesti eniten maaleja, eikä kyse ole sattumasta, sillä myös maaliodottama on sarjan kärkeä.

Joukkue ei ole taipunut tiukoissakaan otteluissa. Henkinen vahvuus on osiltaan perua vaikeiden vuosien vastoinkäymisistä. Vastoinkäymiset ovat tiivistäneet floridalaisten rungon niin tiiviiksi, ettei joukkue horju suuremmassakaan aallokossa.

Panthersin henkisestä vahvuudesta osoituksena on myös syksy, kun joukkueen päävalmentaja Joel Quenneville joutui myrskyn silmään oltuaan osallisena Kyle Beachiin kohdistuneessa seksuaaliseen häirintään liittyneessä kohussa. Lopulta Quenneville erosi tehtävästään kesken kauden, mutta päävalmentajan vaihdos ei hidastanut Panthersia. Andrew Brunette on jatkanut Quennevillen työtä johtaen joukkueen runkosarjan voittoon.

Loukkaantumisista kärsinyt Aaron Ekblad on joukkueen puolustuksen kulmakivi.
Kuva © Getty Images

Menestysikkuna on sepposen selällään, mutta vain vähän aikaa

Organisaatio hukkasi sekoiluunsa useamman potentiaalisen menestysvuoden turhaan sekoiluun toimiston puolella.

Esimerkiksi katastrofijoukkueeksi valahtanut Pittsburgh Penguins voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa jo vuonna 2009, kun se varasi Jevgeni Malkinin kesällä 2004 ja Sidney Crosbyn 2005. Seuraavana vuonna oli Chicago Blackhawksin vuoro joukkueella, jonka ykköstähtinä pelasivat kesinä 2006 ja 2007 varatut Jonathan Toews ja Patrick Kane. 

Panthers varasi omat ykköstähtensä jo lähes kymmenen vuotta sitten. Palkkakaton vuoksi hitaampi nousu kärkeen tarkoittaa todennäköisesti lyhyempää valtakautta – tai edes mahdollisuutta siihen. 

Barkovin uusi, 10 miljoonaa vuodessa tuottava sopimus astuu voimaan tämän kauden jälkeen ja hänen lisäkseen kahdeksannumeroisiin tuloihin yltää Sergei Bobrovski. Sadan pisteen rajapyykin rikkoneen ja pistepörssin kolmanneksi yltäneen Huberdeaun sopimus jatkuu vielä ensi kauden, mutta myös hänelle on luvassa roima palkankorotus. 

Ensimmäisiä vaikeuksia on odotettavissa jo tämän kauden jälkeen, sillä Barkovin lisäksi Carter Verhaeghen jo valmis jatkosopimus on monin verroin nykyistä rahakkaampi. Lähes pisteen ottelukeskiarvolla pelanneen Mason Marchmentin kiinnittäminen tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä. 

Tilanne oli myös GM Ziton tiedossa, siitä kertovat rohkeat liikkeet siirtorajalla. Zito kauppasi pois tulevaisuutta kesien 2023 ja 2024 varaustilaisuuksien ensimmäisten kierrosten varausvuorojen muodossa. Vastineista merkittävimpiä olivat Ben Chiarot sekä Claude Giroux. Jo ennen kauden alkua Zito luopui tulevan kesän ensimmäisen kierroksen varausvuorosta vastineena Reinhartista, joten ilman lisäkauppoja Panthers pääsee varaamaan ensimmäisellä kierroksella seuraavan kerran aikaisintaan kesällä 2025. 

Vaikka Panthers on henkisesti vahva joukkue, suurin koetinkivi on vasta edessä. Kevät näyttää kestääkö joukkueen kantti, kun jokainen jäsen tietää ikkunan olevan menossa ennemmin kiinni kuin avatumassa. Se tuskin ainakaan vähentää painetta tähtipelaajien ympärillä. 

» Lähetä palautetta toimitukselle