Yli vuosikymmen sitten, toukokuussa 2012, naapuriseurat New York Rangers ja New Jersey Devils kohtasivat Itäisen konferenssin finaaleissa. John Tortorellan luotsaama Rangers johti kolmen ottelun jälkeen voitoin 2–1 maalierolla 8−3.
Henrik Lundqvist oli asettanut yhdessä puolustuksen kanssa sinipaitojen alakerran jokaisen oven kiinni, mistä osoituksena oli kaksi nollapeliä. Peter DeBoerin valmennusryhmä löysi kuitenkin keinot löysätä Rangersin otetta jatkopaikasta. Ilja Kovaltšukin ja nelikymppisen Martin Brodeurin johdolla Devils voitti kolme seuraavaa ottelua edeten Stanley Cup -finaaleihin.
Tuolloin Devilsin lento päättyi Los Angeles Kingsin käsittelyssä, ja paholaiset aloittivat uudelleenrakennuksen finaalitappion jälkeen. Joukkue kävi monen monta vuotta hyvinkin alhaalla, mutta on nyt noussut kuin feeniks.
Buffalo Sabresissa Jack Adams Trophyn voittanut Lindy Ruff on tehnyt nuoren paholaisjoukkueen kanssa vaikuttavaa työtä. Devilsin runkosarja oli häikäisevän hyvä lähtökohtiin nähden. Joukkueen tiedettiin olevan pian valmis, mutta ei vielä tällä kaudella.
Rangers oli runkosarjan tulosten perusteella Devilsiä pelillisesti jäljessä, vaikka se kasasi runkosarjassa vain viisi pistettä vähemmän. Rangersin runko on paperilla todella laadukas, ja heillä on NHL:n kenties paras maalivahti, Igor Šestjorkin, joka on välillä vetänyt joukkuetta kuin kivirekeä.
Devils tyylitteli, jopa suorastaan flirttaili, kotiyleisölleen sarjan alussa. Joukkue jatkoi runkosarjasta tuttua taitopohjaista hyökkäävää jääkiekkoa. Gallant sen sijaan haistoi mahdollisuuden, asetti trapin ja latoi joukkueineen vielä kymmenen maalia.
Kolmannessa ottelussa Rangers oli maalin päässä Devilsin asettamisesta liki mahdottomaan tilanteeseen. Jatkoerään menneessä ottelussa kuvaan astui kuitenkin 74 pistettä runkosarjassa takonut Devilsin tähtipuolustaja Dougie Hamilton.
Kevättä 2012 mukaillen sarja on kääntynyt päälaelleen. Rangersin alku ottelusarjassa oli murskaava, mutta kukaan ei enää muista sitä. Nyt Devils on selvä suosikki jatkoonmenijäksi, ja joukkueen kevät näyttää aiempaa valoisammalta.
Avausvoiton jälkeinen trendi on ollut murskaava. Kaksi Stanley Cupia voittanut Ondrej Palat on astunut johtajuutensa kanssa esiin tehden voittopeleissä kaksi maalia. Kokenut pudotuspelipelaaja Erik Haula on niin ikään nostanut päätään. Samaan aikaan Devilsin nuori runko on vasta heräämässä. Täyttä pudotuspelipotentiaalia ei olla vielä nähty Jack Hughesilta ja laatupelaaja Jesper Brattilta. Huippulupaus Dawson Mercer väläytteli jo edellisottelussa.
Nyt nähtyä sarjan kääntymistä Devilsille perustelee joukkueen vankka perustaso ja kreivin aikaan realisoitunut iskukyky. Kuutosottelussa ja mahdollisella seuraavalla kierroksella joukkue voi olla vielä vaarallisempi, sillä Timo Meier ja kapteeni Nico Hischier eivät ole pamauttaneet sarjassa vielä ainuttakaan punalampullista.
Kenties merkittävin syy sarjan kääntymiselle on ollut maalivahtitaiston tasapainottuminen. Avausotteluissa pelkästään Šestjorkinin perustaso riitti heikossa vireessä ollutta Vitek Vaněčekia vastaan. Vallanvaihto Devilsin maalilla toimi: tilalle tullut Akira Schmid torjui edellisottelussa jo nollapelin.
Kokonaiskuvaa katsoen Devilsillä, jonka käyrä osoittaa joka tapauksessa ylöspäin, ei ole mitään hävittävää. Samaa ei voi sanoa Rangersista, joka satsasi todella paljon tähän kauteen. Patrick Kanen ja Vladimir Tarasenkon hankkimisen jälkeen mahalasku tässä vaiheessa olisi yksinkertaisesti nolo.
Vuosituhannen vaihteessa ja 2000-luvun alussa monet hankinnat ja suuret satsaukset eivät katkaisseet vuosien pudotuspelitöntä korpivaellusta. Nykyhetki ei ole yhtä harmaa kuin silloin, mutta edellisestä mestaruudesta ensi vuonna aikaa 30 vuotta.
Joukkue satsasi tähän kauteen merkittävästi, aivan kuten yli 20 vuotta sitten. Jatkuvuus, sitoutuneisuus ja yhteisöllisyys ovat avainsanoja, joita New Yorkissa ei sovi koskaan unohtaa. Kane ja Tarasenko vielä vahvistivat ennakkoasetelmia pudotuspeleihin, ja viime kauden konferenssifinaalipaikalle voitiin sattuman sijaan hahmotella selvää jatkumoa.
Kane ja Tarasenko eivät ole syyllisiä nyt nähtyyn romahdukseen, mutta on syytä kysyä, onnistuiko valmennus tähtipelaajien peluutuksessa ja roolien valinnassa. Lisäksi Manhattanin monivuotinen soihdunkantaja Artemi Panarin on kadonnut täysin kuvasta. Joukkueeseen hankittu Kane muistuttaa pelaajatyypiltään venäläistaituria − tuliko Kane Panarinin pelipaikoille?
Norris-puolustaja Adam Fox oli fantastinen sarjan kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Seuraavassa kolmessa hän on ollut joukkueen heikoimpia pelaajia. Paljon on yhdysvaltalaispuolustajalla vielä oppimista, jos hän haluaa olla jonain päivänä Tampa Bay Lightningin Victor Hedmanin kaltainen soturi.
Devils ei ole fyysinen joukkue, mutta luisteluvoimassa se pesee Gallantin joukkueen kahdeksan kertaa kymmenestä. Sinipaidoilla oli ongelmansa runkosarjassa, eikä sillä ollut antaa vastausta Devilsin vauhtiin viidennessä ottelussa, joka päättyi brutaalisti 4–0.
Voikin sanoa, että kankean alun jälkeen Devils otti Schmidin avulla Rangersin näennäisen etumatkan kiinni ja palasi tavalliseen päiväjärjestykseen. Runkosarjassa paholaiset voittivat Rangersin kolme kertaa neljästä.
Gallant voitti onnistuneella rosvopäällikkömäisellä trap-kiekolla ottelusarjan kaksi ensimmäistä, mutta on huomattavaa, miten näkyvästi Rangersin suoritustaso on heilahtanut miinukselle. Ainoastaan Šestjorkin saa tappiopeleistä puhtaat paperit, mutta venäläisen torjunnoilla Rangers ei enää etene jatkoon. Se, johon joukkue viime kaudella nojasi, ei nyt kanna.
2−0-tilanteesta 2−3:een muuttuneen ottelusarjan pääosaa edustaa Gallant, joka syötti reagoimattomuudellaan bensaa alkaneeseen toivon tulipaloon paholaisille. Hän esimerkiksi peluutti viidennessä ottelussa pääasiassa samoja ketjukoostumuksia kuin edellisessä tappio-ottelussa. Kuutosottelun alla ainakin Panarin on siirretty kolmosketjun laidalle Kakon ja Filip Chytilin vierelle, mutta muutokset saattavat tulla liian myöhään.
Nimittäin pyövelin paikalla on nyt Devils, joka pelaa erittäin kaunista luisteluvoimaista pudotuspelikiekkoa. Emmekä ole nähneet vielä läheskään parasta.