Hämeenlinnan Pallokerhon runkosarja oli täynnä riemukkaita voittoja. Valmentajanvaihtoon johtanut alku ja säälipudotuspeleihin pudottanut loppusukellus vei joukkueen puolivälierien kotietupaikalta seitsemänneksi ja Lukon suihin. Jatko-ottelu oli Arttu Pellin laukoman tolpan päässä, mutta kiekko kilahti väärälle puolelle.
Kauden kohokohta
Hämeenlinnalainen itsetunto oli uhkeimmillaan lokakuun alussa, kun päävalmentajaa vaihtanut seura tylytti kotonaan HIFK:ta − päävalmentaja Jarno Pikkaraisen edelliskauden päätteeksi dumpannutta seuraa − lukemin 5−2, ja jätti juuri kyseisen joukkueen peräsimeen tulleen kansallissankari Ville Peltosen nuolemaan näppejään.
Yleisö nousi masennuksen haudasta. Kyseessä oli vasta toinen peli vaihdoksen jälkeen, mutta myös toinen voitto, ja selkeä signaali siitä, että Kerho herää henkiin. Kolmen alkuvoiton jälkeen tuli neljä tappiota, mutta sen jälkeen HPK:ta ei pysäyttänyt tuloksissa oikein mikään ennen kuin vasta maaliskuussa. Kanta-Häme röyhisteli rintaa ja ihan syystä, sillä HPK pystyi haastamaan kenet tahansa tasaväkisesti, ja ottamaan tasaisista peleistä voittoja toisensa jälkeen.
Tässä tapauksessa on mainittava myös toinen kohokohta rinnalle. Kyseessä oli Michael Joly, jonka ilmiömäiset yksilösuoritukset sekä kauden mittaan kehittynyt joukkuepeli olivat komean nousujohteinen prosessi. Jolyn 21 maalista peräti yhdeksän oli voittomaaleja, minkä lisäksi hän alusti niitä ottamalla lähes olemattomilla vauhdeilla kiihdytyksiä ja kiepautuksia ohi vastustajan viisikoista. Kyllä, välillä lähes koko viisikon rilluttaen. Todellinen silmänilo ja historiaan jäävä pelaaja Hämeenlinnassa.
Kauden synkin hetki
Maaliskuu on uusi marraskuu. HPK:n tulokset romahtivat kauden tärkeimpien pelien lähestyessä, sillä hämeenlinnalaisten tiukassa pelitahdissa vetämä kolmeviikkoinen tuotti vain yhdeksän pistettä 33:sta mahdollisesta. Sijoitus putosi viime metreillä neljännen sijan kamppailusta seitsemännelle, ja säälikierros odotti pettymyksen kanssa. Mikä oli tähän syynä?
Koronan vaikuttama pelitahti on yksi selitys. Maalivahtien kokemat loukkaantumiset vaikuttivat myös vähän, joskin Eetu Laurikainen pelasi ison tukun hyviä otteluja ailahdeltuaan huipputasostaan edellisten kuukausien voittojenkin aikana. Olihan niitä!
Suurin syy liittyi kuitenkin pelaamiseen ja materiaaliin. Talvikausi ennen sitä oli valtavan positiivinen kierre, mutta samalla se oli pientä ylisuorittamista. HPK oli varjosarjataulukossa eli maaliodottaman mukaan luodun pistesaldon vertailussa läpi talven "ansaittua" pistemääräänsä edellä. Kevään puolella pelin sisältö lipsui hieman, kun viisikkopeli heilahteli ottelujen välillä turhan suoraviivaista hakevaksi takomiseksi. Ylivoimapeli jatkui surkeana läpi kauden, eikä sen jälkeen edes tuuri ollut myötäinen tasaisissa otteluissa. Periaatteessa HPK nyt vain sattui häviämään kaikki kauden aikana ansaitsemansa tappiot yhdessä rytäkässä maaliskuussa.
On muistettava, että HPK:n materiaali oli koko kauden ajan Liigan heikointa kolmannesta. Voimasuhteisiin nähden, ennakko-odotuksiin nähden, maaliodottamaan nähden seitsemäs sija oli jopa yläkanttiin. Kävi niin, että loistavasti sujunut keskikausi loi illuusion joukkueesta, joka kykenisi loppuun asti voittamaan pelejä ilman pelin täyttä onnistumista illasta toiseen.
Mitä kesän aikana on tehtävä
HPK:lle on julisteltu herätyksiä ja oppimisia sekä ison kuvan hahmottamista kaudesta toiseen. Tänä kesänä kaikkeen voisi suhtautua optimistisemmin. HPK:n tuleva menestys voidaan rakentaa positiivisten asioiden varaan. Sen sijaan että tylytetään heikkouksista, rakennetaan toimivien palasten päälle. Mitä sitten tulee korjata?
Hämeenlinnassa se tarkoittaa junioritoiminnan uuden tulemisen rakentamista: yksi, isompi ja vaikeampi asia. Sen johto on kuitenkin vaihdettu ja ongelmaan on herätty. Eri asia on tietysti se, kuinka kauan korjaamisessa kestää.
Toinen on ylivoimapelin kunnostaminen. Kun tasakentällisin viisikkopelissä sekä alivoimalla tiedetään mitä tehdään, ja monet runkopalaset ovat kunnossa, pitää kesän auttaa sen suurimman heikkouden kunnostamiseen.
Joku taisi huutaa myös ykkössentterin perään. Kivahan se olisi, ettei joukkue olisi pullollaan kolmos- ja nelossenttereitä. Kiitos ja hyvästi, HPK 2021−22! Tervehdys, HPK 2022−23 ja sinä mystinen ykkössentteri!
