Lappi on Suomen mittakaavassa kaukana kaikesta ja jääkiekkopuheissa etelän suuret kaupungit ja niiden pelaajatarinat vievät valtaosan palstatilasta. Jatkoaika vieraili Rovaniemellä selvittämässä vastauksia kysymyksiin siitä, millainen on lappilainen pelaajapolku, millaista jääkiekkoa alueellla pelataan ja millaisia pelaajia Lapista tulee.
Koko työpäivän mittaisen, Tampereelta lähteneen junamatkan aikana näitä kysymyksiä ehti pohtia ja pyöritellä eri vaihtohtoja mielessään. Tampere on kohdekaupunki Rovaniemestä noin 700 kilometrin päässä.
Joulupukinkin kotikaupunkina tunnettu Rovaniemi on lämminhenkinen ja helposti hahmotettava. Myös Santasport Lapin urheiluopisto ja Lappi Areena muodostavat idyllisen kampusalueen. Joka aistillaan voi tuntea, että nyt ei olla Mansessa. Kohtaamiset ihmisten kanssa opiston infopisteellä, kahvilassa ja areenalla ovat aitoja.
Ainakin Lappi Areenan puitteet, tunnelma ja mahdollisuudet yhdistettynä urheiluopistoon tarjoavat sellaisen elämyksen, että allekirjoittanutkin voisi viihtyä pidempään kuin viikonlopun verran. Myös lappilaisella kannattajalla taitaa pelaajan tavoin olla omanlaisensa persoona. Peliin eläydytään − pääsääntöisesti riemulla omia kannustaen.
Kuten Liigaan ponnistanut nykyinen huippupuolustaja Vili Saarijärvi asian puki sanoiksi, Lapista tulee leppoisia, rentoja ja rehtejä ihmisiä, joiden persoonasta paistaa positiviisuus. Leijoniinkin noussut Saarijärvi huokui lappilaisuutta haastattelussa ja hän on tehnyt mukavasti tulosta kaukalon puolella.
Oulu on Liiga-paikkakunnista pohjoisin, mutta sekin on verrattaen etelässä. Esimerkiksi välimatka Kemiin, Lapin eteläosaan, on liki 100 kilometriä, Rovaniemelle ajomatka on reilusti yli 200 kilometrin mittainen ja Ivaloon mentäessä kilometrilukema on yli 500. Oulusta etelään suunnatessa reportaasireissun lähtöpisteeseen Tampereelle on alle 500 kilometriä.
Lappia riittää Rovaniemeltä pohjoiseen useita satoja kilometrejä. Suomen pohjoisinta tähtiseuraa Tunturi-Kiekkoa pyörittävä Janne Tervahauta kertoo omassa haastattelussaan, mitä jääkiekko Ivalossa on.
| Kittilä | Ylitornio | Kemi | Ivalo | Sodankylä | Kemijärvi |
| 150km | 115km | 120km | 290km | 130km | 85km |
Lauantaipäivä Santasport Lapin Urheiluopistolla ja Lappi Areenalla alleviivasi Lukko-pakin luonnehdintaa. Juttukavereita riitti ja sekä naisten että miesten edustusjoukkueiden otteluissa vallitsi mainio tunnelma.
Nykyiset Rovaniemen Kiekon Mestis-joukkueen pelaajat, Saarijärven tavoin lappilaiset Elias Kaarela ja Aleksi Kenttämaa ovat tyytyväisiä kiekkopolkuunsa Lapissa. Kaarela on kittiläläisen KiPSin kasvatti ja kulki jo yläasteikäisenä isänsä kanssa pitkiä matkoja päästäkseen Rovaniemellä junioripolkuun kunnolla kiinni. Kittilän ja Rovaniemen välinen etäisyys on noin 150 kilometriä.
− KiPSissä on ollut lähinnä pikkujunnuja. Sitten ne, jotka ovat halunneet kokeilla rajojaan ovat lähteneet muualle. Edustusjoukkue pelaa kolmosdivaria. Pieni ja sympaattinen Lapin seura. Oli aika raskasta koulun jälkeen saman tien Rovaniemelle ja syödä eväätkin autossa. Illalla treenit ja takaisin, ja seuraavana aamuna kouluun. Olihan se raskasta, mutta siitä selvittiin, Kaarela tuumii.
Lukossa välillä viisi vuotta pelannut Kenttämaa on Lapin vanhimman kiekkoseuran, ylitorniolaisen Et-Po-72:n kasvatti. Samoista ympyröistä ovat kansan tietoisuuteen nousseet muun muassa Toni Koivisto ja Jarkko Kauvosaari. Läheltä, Tornion kaupungista on tullut kaikkien tuntema NHL-kiekkoilija, TIHC-kasvatti Jesse Puljujärvi.
− Se (Et-Po-72) on itselle rakas seura ja se on myös arvostettu Lapissa. Siellä on ollut hyvää valmennusta vuosien varrella. Nykyään harrastajamäärät ovat vähän vähissä.
Mutta minkälaisia pelaajia Lapista oikeastaan tulee ja millaisen reitin he joutuvat kulkemaan noustakseen kansallisen tason pelaajiksi? Jo haastatteluita tehdessä lappilainen mielenmaisema alkoi piirtyä mieleen ja ihmisten avatessa suunsa näkemys vain vahvistui.
Iloiset lappilaiset ovat olosuhteisiinsa tottuneet
Ivalolaisen Tunturi-Kiekon puheenjohtajan Tervahaudan mukaan se, että "joku käy vähän tekemässä ilman kunnon koulutusta" ei onnistu pohjoisessa eikä se onnistu etelässä. Pitää pystyä koko ajan kehittämään ja miettimään, miten pienillä resursseilla voidaan saada vanhemmat uskomaan juttuun.
− Lähtisin sillä tavalla ajattelemaan, että se on kylien ja kuntien kannalta tärkeä elinvoima- ja pitovoimatekijä. Jääkiekko on Suomen suosituin urheilulaji, joten on tärkeää, että sitä voidaan pelata myös pohjoisessa. Laji vaatii jossain määrin paljon, eikä tule esimerkiksi kuin lentopallo, että joka koulussa on sali, jossa pelata. Jääkiekon eteen pitää tehdä töitä, sanoo Suomen pohjoisimman tähtiseuran, TuKin puheenjohtaja Tervahauta.
RoKin edustusjoukkueen toimitusjohtaja Pekka Kankaanranta on tyytyväinen Rovaniemen jääkiekkokulttuurin kehitykseen. Vuonna 2003 valmistunut Lappi Areena toi lisäulottuvuuden Mestis-kentän "pohjoisen oikun" toimintaan. Kankaanranta pohtiikin, miten Mestiksen pelaaminen Rovaniemeltä käsin eroaa etelän olosuhteisiin.
RoKin vanhimmat juniori-ikäluokat alkavat olla siinä pisteessä, että ne pelaavat SM-tasolla. Tämä on helpottanut myös lappilaisen pelaajapolun rakentamista.
− Ajattelen, että kiekkokulttuuri on nuorempaa kuin etelässä ja perinteisillä kiekkopaikkakunnilla, kuten Tampereella. Täällä Rovaniemellä talviurheilu, jalkapallo ja lentopallo ovat olleet isoja juttuja. Jääkiekko on tullut perästä 90-luvun taitteesta, kun ensimmäinen jäähalli tuli. Harrastajamäärät ovat kasvaneet ja Rovaniemellä on noin 600 harrastajaa junioripuolella, Kankaanranta sanoo.
Nuori kulttuuri tarkoittaa sitä, ettei Lapissa ole vielä ehditty kenties saavuttaa sitä potentiaalia, jota alueella on. Lapissa on seuroja, jotka voivat omalla mallillaan auttaa muita tekemään pelaajakehitystyötä. Prosessit ovat väistämättä pelaajamateriaalin vähyyden vuoksi hitaita, mutta oikeilla valinnoilla pohjoisestakin ponnistetaan siinä missä etelästäkin. Myös etelän pikkupaikkakunnat joutuvat pyörittämään toimintaa kapeilla resurseilla.
Opiskelun ja töiden myötä Rovaniemelle päätynyt ja aina pelaamisen ohella jompaa kumpaa tehnyt Henri Joki-Erkkilä viihtyi RoKissa pitkään ja oli edustusjoukkueen pitkäaikainen kapteeni.
− Paljon puhutaan iloisesta lappilaisesta kiekosta. Se näkyy siten, että 3–1 tai 2–1 eivät ole ehkä todennäköisimpiä lopputuloksia. Kuten Mestiksessä vähän muutenkin, mieluummin tehdään pelissä kahdeksan maalia ja halutaan voittaa ennemmin vaikka 4–3. En tiedä, onko se menestyksen kannalta hyvä vai huono, mutta en sulje sitä pois, että tuollaisellakin voisi pärjätä.
Legendan asemassa oleva pelaaja haki urallaan perspektiiviä myös Ranskasta ja Japanista. Nykyään hän kiekkoilee kolmosdivarissa rovaniemeläisessä RoPossa. Hän on lappilaisen seurayhteistyön kannalla.
− Näen, että seurayhteistyössäkin on paljon, saataisiin RoKissakin niin hyvät olosuhteet ja niin hyvä valmennus jokaiselle ikäpolvelle ja myös naiskiekolle. Olisi hienoa, jos lappilaisen pelaajan ensisijainen vaihtoehto olisi tulla Rovaniemelle eikä lähteä Ouluun tai etelämmäs. Ja ettei tarvitsisi kokea niin, että tullakseen ammattilaiseksi tarvitsisi lähteä täältä juniori-ikäisenä pois.
Kärppiä pidetään etelässä erityisesti isoilla Liiga-paikkakunnilla puolen Suomen joukkueena. Kuten on käynyt selväksi, myös Kärppien kotikaupungin pohjoispuolella riittää jääkiekkoilevaa suomalaiskansaa. Tällä hetkellä Lapista suunnataan juuri Ouluun, mutta miksei Rovaniemellekin voisi kehittyä vetovoimainen peliympäristö?
Kärppänutun ei tarvitsisi olla esimerkiksi sodankyläläisnuorelle se ainoa haave. Syy ei ole kärppäorganisaation, vaan lappilaisissa seuroissa on työtä tehtävänä.
Myös pitkään lappilaisessa jääkiekossa vaikuttanut ja olympialaisten jälkeen Naisleijonien päävalmentajaksi hyppäävä Juuso Toivola on samoilla linjoilla.
− Lappilaisen pelaajan tulisi tavoitella RoKin U18 ja U20 kansallisia sarjoja ja sitä kautta Mestistä. Ei kannata havitella kuuta taivaalta ja kiirehtiä liian nopeasti maailmalle. Ruoho ei välttämättä ole vihreämpää muualla. Rovaniemelle ja tästä eteenpäin. Mestis on vielä siinäkin vaiheessa hyvä sarja kehittyä.
Ison osan Suomea kattava Lappi on peliympäristönä hyvin erilainen kuin tiivis etelä. Toivola toteaakin, että kyse on siitä, miten asiat näkee.
− Lapissa asuvat tietävät sen ja he ovat tottuneet siihen. Etelästä tullessa ne välimatkat pitenevät. Pääkaupunkiseutuhan on Rovaniemen esikaupunkialuetta, koska se on tunnin tai puolentoista päässä. Täytyy suhtautua ajatukseen eri tavalla.
Toivola muistuttaa, että lappilaisten pelaajien on toisaalta muistettava, että etelässä itse pelin vaatimus saattaa olla kovempi kuin mihin kotipuolessa on totuttu. Kiekkoilijan on omaksuttava juniorivuosina lajitaidot ja poikkeuksellinen sinnikkyys, joita Lapista ponnistamiseen tarvitaan.
Taitavilta pelureilta vaaditaan sitkeyttä
Kaikki haastatellut lappilaiset jääkiekkovaikuttajat ja pelaajat olivat samaa mieltä siitä, että alueelta huipulle noustakseen on oltava sitkeä ja sinnikäs. Pelireissut kestävät aamusta iltaan ja harrastajamäärät eri ikäryhmissä ovat verrattaen pieniä.
− Periksiantamattomuus on näkynyt niissä lappilaisissa kiekkoilijoissa, jotka ovat täältä jonnekin päässeet. Vahvoja persoonia ja loppuun asti yrittäjiä, se kuuluu lappilaisuuteen. Olisikohan meillä noin puolet jengistä pohjoisen jätkiä, toteaa RoKin Kenttämaa joukkuekaveri Kaarelan kompatessa vieressä.
Myös RoKi-legenda Joki-Erkkilä lisää, että lappilainen jääkiekkoilija on ulkojäätaustansa ansiosta juonikas ja vähän taiturimainenkin pelaaja. Hän muistelee RoKi-uransa alkuvuosia ja peilaa sitä nyt koettavaan ilmiöön. Tällä kaudella RoKin Mestis-joukkueessa on kymmenen lappilaislähtöistä pelaajaa.
− Varsinkin alkuaikoina huomasi, että oli vielä enemmän paikallisia pelaajia. Huomasi, että seura merkitsee todella paljon pelaajille ja taustahenkilöille. Tietyllä tavalla perintöä on saatu vietyä eteenpäin niiden kanssa, jotka ovat olleet pidempään mukana. Ylpeys ja halu pärjätä tarttuvat myös etelästä ja muualta tulleisiin.
Pitkän linjan valmentaja Toivola esittää myös oman visionsa siitä, millainen on tuo tarunhohtoinen lappilainen peluri. Muottiin on osiltaan asetettavissa niin tässä jutussa mainitut Saarijärvi, Koivisto ja Kauvosaari sekä niin ikään Lapista kiekkokartalle tulleet Antti Erkinjuntti ja Joonas Alanne.
− Lappilainen jääkiekkoilija on urheilullinen, positiivisessa mielessä nöyrä, lajitaitava ja halukas kehittämään peliä. Hän on todennäköisesti valtaosan ajasta pelannut hitaampitempoisia pelejä kuin esimerkiksi etelässä. Lajitaidot ja fysiikka pitäisi rakentaa siihen, että pystyy tarttumaan nopeampaan peliin.
Toisaalta hän näkee, että peli saattaa yllättää, kun kiekkoilija menee Pohjola-leirille tai tyttöpuolen vastaaviin leirityksiin.
− Pelin vaatimus on kovempi kuin mihin täällä normaalisti tottuu. Se on laaja kokonaisuus. Jos ei ole omaksunut lajitaitoja ja luulee, että peli on helpompaa eikä nosta omaa rimaa tarpeeksi korkealle tai ei ole valmis siihen, että valmennus vaatii.
Lapissa jääkiekkoa on hankalampi organisoida tiukaksi verkostoksi. Tämä näkyy myös alueen nais- ja tyttökiekossa.
− Meillä (Lapissa) on yksittäisiä joukkueita. Kemijärvellä, Sodankylässä ja Ivalossa on pitkä tyttökiekkohistoria, mikä on aivan loistava juttu. Myös länsirajalla on ollut aktiivista tyttökiekkoa. Kunnon sarjan tekeminen on kuitenkin hankalaa, vaikka se mahdollista olisikin. Täytyy vielä miettiä, miten määrät tulisivat hyviksi ja miten sitä pyörittäisi, että he saisivat pelata, Toivola tuumii.
Mestis-RoKin toimitusjohtaja Kankaanrannalla on oma näkemyksensä siitä, miten hajanaisuus valjastetaan hyödyllisiksi ominaisuuksiksi ja miten se näkyy jäällä.
− Sitkeä pitää olla. Haluamme sitkeitä jätkiä. Meillä on täällä luonnonjää marraskuusta huhtikuulle, niin voisi sanoa, että meillä on keskimäärin hyviä luistelijoita. Lapset pääsevät paljon luistelemaan koulun jälkeen.
Yhteisellä työllä tuloksia
Muun Mestiksen tavoin RoKin edustusjoukkueessa pelaa varsin nuoria pelaajia. Kokeneemmat kiekkoilevat esimerkiksi Euroopan muissa sarjoissa. Lappilaisilla tuntuu olevan yhteinen halu kehittää alueen jääkiekkoa.
− Unelma olisi saada RoKi sellaiseksi organisaatioksi, että pelaaja tulisi tänne eikä vaikka Kärppiin matkalla eteenpäin. Se on isossa kuvassa työ, joka pitäisi saada aikaiseksi. On tietysti myös Liiga- ja NHL-unelmia, mutta RoKi voi liittyä vaikka U16-unelmiin tai siihen, että joku pelaa U20-joukkueeseen asti täällä ja jatkaa matkaa, Joki-Erkkilä tuumaa.
Myös RoKin toimitusjohtaja Kankaanranta haluaa olosuhteiden olevan otolliset pelaajakehitykselle. Joukkue palkkasi täksi kaudeksi päävalmentajakseen Imatran Ketterän Mestis-mestaruuteen vieneen Maso Lehtosen tuomaan vaatimustasoa arkeen.
− Kun edustusjoukkueeseen mietitään pelaajia, katsomme keitä meillä on täällä omasta junnuputkesta ja keitä lappilaislähtöisiä pelaajia on esimerkiksi U20 SM-sarjassa. Esimerkiksi Kenttämaa ja (Anton) Sikorski ovat tällaisia kavereita. Haluamme, että pelaajalla on huippu-urheilumentaliteetti. Valmennuksen vaatimustaso on korkea ja haluamme pelaajia, jotka ovat valmiita laittamaan siinä itsensä likoon joka päivä ja tavoittelevat ammattilaisuutta, Kankaanranta painottaa.
Naisleijonien tulevalla päävalmentajalla Toivolalla on tärkeä viesti lappilaisille kiekkotoimijoille.
− Koska meitä on muihin maihin verrattuna vähän, ehdoton menestymisen edellytys on yhteistyö. Yhteisten tavoitteiden eteen ja yhdessä urheilijan menestymisen eteen tehtävä työ. Se ei ole yksittäisen seuran tai päävalmentajan tavoite, vaan kyseessä on me. Kaikilla on sama tavoite ja merkitys työssämme.
− Minun uskomuksessani voittavat, seura, alue ja maajoukkue. Ne terveiset haluan lähettää, että tehdään yhdessä! Silloin kenenkään ei tarvitse osata kaikkea, vaan nautimme tästä ja tämä on merkityksellistä sekä tehokkaampaa suomalaisen urheilun eteen,
Lappilaiset pelaajat vaikuttavat olevan persoonina sellaisia, jotka pärjäävät nykyjääkiekon lainalaisuuksissa hyvin. Alue tarvitsee tietotaitoa Suomen huippuorganisaatioilta siitä, missä kansallinen kärki menee. Kun kaikissa seroissa ollaan omien huippunuorten lisäksi tietoisia naapurikaupungin junioreista, päätyy kyseinen tyttö tai poika todennäköisemmin sellaiselle pelaajapolulle, josta ammattilaisuus on mahdollinen.
Lapista tulee Liiga- tai edes Mestis-tason pelaajia harvakseltaan, mutta järjestelmällisellä kehitystyöllä ja yhteispelillä potentiaalisia kiekkoilijoita voisi pompata vaikkapa muutama ikäluokkaa kohden. Lappilaisen pelaajatyypin kiekkoilijoita tarvitaan jatkossakin.
Vierailu Rovaniemellä ja paikallisten kiekkopersoonien sekä lajinäkökulmasta tavallisten ihmistenkin tapaaminen alleviivasi haastatteluissa piirrettyä kuvaa: lappilainen jääkiekko on omanlaisensa juttu ja sellaisenaan arvokas ja kehittämisen arvoinen. Rovaniemi antoi hyvän esimerkin siitä, että jos jokaisella Lapin kiekkopaikkakunnalla suhtaudutaan yhthä antaumuksella lajiin on vain ajan kysymys, milloin hedelmiä aletaan poimia.
Yli seitsemän tunnin junamatka napapiiriltä Tampereelle tuntui viikonlopun kokemusten jälkeen hujaukselta.
Muokattu: 12.12.2021, kello 16:00: Maininta Jesse Puljujärvestä lisätty.