Jatkoajan toimittajat Sami Iilomo ja Heikki Mannonen valitsivat vuorotellen viisi mielestään kuluneen kauden parasta laitahyökkääjää. Syksyn listauksessa parranpärinää aiheutti Jesse Puljujärven sijoitus, mutta nyt Puljujärvi pelaa jo suuremmassa sarjassa eikä sen vuoksi ollut edes ehdokkaana.
1. Ahti Oksanen, KooKoo
Mannonen: Hieman jopa yllättävä valinta, mutta jatketaan samaa rohkeaa linjaa. Katsoin lukuisia KooKon otteluita kauden aikana ja lähes jokaisessa ottelussa Oksanen oli erinomainen.
Laadukkaan ja työtelijään kahden suunnan voimahyökkääjän roolin takaa hän on myös pelaaja, jolla on potentiaalia iskeä tällä tasolla 30 maalin kausia.
Oksasen monipuolisuus vie hänet tämän listan ykköseksi. Valinnoissamme painaa kokonaisvaltaisuus. Hänet voi laittaa kentälle ylivoimalla, alivoimalla tai tasakentällisin pelaten.
Olisi voittanut pistepörssin täysillä otteluilla ja hieman terävämmällä alkukaudella.
2. Eemeli Suomi, Ilves
Iilomo: Olen aiemminkin näissä listauksissa kertonut fanittavani kokonaisvaltaisia pelaajia - ja sellaiseksi lasketaan ehdottomasti Eemeli Suomi. Ilves-kipparin kohdalla pelkät kiekolliset taidot riittäisivät valintaan, mutta puhutaan vielä kokonaisvaltaisesti korvaamattomasta pelaajasta, joka pelaa jatkuvasti vastustajan kärkimiehiä vastaan ja kellottaa myös joukkueensa suurimpia alivoimaminuutteja.
3. Josh Kestner, TPS
Mannonen: Kestner kuuluu ehdottomasti tämän listan kolmen kärkeen. Hänen tärkeyttään TPS:lle ei voi kylliksi korostaa. Ratkaisi yksilösuorituksillaan turkulaisille monia otteluita ja laukoi peräti yhdeksän voittomaalia.
Kestnerin erityisosaamiset painottuvat hyökkäysalueella pelaamiseen. Hänen laukauksensa on Liigan selkeästi parhaimpia, ellei paras, mutta monipuolisuuden puute asettaa hänet tällä listalla Oksasen ja Suomen taakse kolmanneksi. Kevään absoluuttisissa ratkaisupeleissä hän hienoisesti katosi kuvasta.
4. Jere Sallinen, HIFK
Iilomo: Oleellisen työjuhdan tasosta kertoo jo paikka Leijonien mm-joukkueessa. Kapteeni ahersi HIFK:n hyökkääjistä ylivoimaisesti eniten alivoimalla ja peliaikakeskiarvo oli muutenkin suurin. Ero lähimpiin uhkaajiin vain kasvoi kolmansissa erissä. HIFK peluutti joukkuetta tasaisesti, mutta silti Sallisen kolmansien erien peliaikakeskiarvo oli Liigan hyökkääjistä yhdeksänneksi suurin.
Ai niin, tässä kohtaa varmaan pitää puhua myös tehopisteistä − niitäkin Sallinen mätti siihen malliin, että ilman peruttuja otteluita paikka olisi saattanut hyvinkin löytyä pistepörssin kärkikymmeniköstä.
5. Sebastian Wännström, Ässät
Mannonen: Ruotsalainen oli Ässien kauden suurin valopilkku. Erinomainen jääkiekkoaisti päästä maalipaikkoihin ja luoda hyökkäyspäässä tulosta. Puhdas maalintekijä ja erinomainen omassa roolissaan. 33 maalia ja ansaittu maalipörssin voitto tekivät Wännströmistä samalla kaikkien aikojen ruotsalaisen maalitykin Liigassa. Tuli hakemaan uralleen nostetta Porista ja sai sen.
Kommentit valinnoista yleisesti
Mannonen: Aleksi Saarela olisi mahtunut omalle listalleni. Todellinen teräsjuna tälle tasolle. Ura toivottavasti jatkuu Pohjois-Amerikassa. Kristian Kuuselaa vaivasivat loukkaantumiset, olisi muutoin luultavimmin ollut lähellä tätä listaa. Robert Rooban läpimurtokautta ei sovi myöskään aliarvioida. Ryan Lasch olisi listan kärki, jos huomioitaisiin kaikkia pelaajia.
Iilomo: Onpas erikoinen tilanne, kun kummankin listalla Saarela olisi mahtunut kärkiviisikkoon, mutta silti yksi mestaruuden takuumiehistä jäi ulos, kun muut valinnat menivät ristiin. Listalta ulos jääneiden osuus kertoo kuitenkin siitä, että Liigassa oli laidoilla runsaasti laadukkaita pelaajia. Toinen nimi, jonka haluan ehdottomasti nostaa esille, on Sallisen tapaan mm-jäillä viilettävä Jere Innala.
