Mestis on aina ollut nuorten kiekkoilijoiden sarja ja viime vuosien kehityksessä pelaajisto on nuorentunut entisestään. Vaan eksyypä nuorisojoukkoon yhä edelleen jokunen kokenutkin pelaaja.
Tämän kauden Mestiksen ikänestoreita ovat Markus Kankaanperä, Arto Laatikainen, Kurtis McLean ja Anssi Rantanen, joilla riittää kerrottaviksi jos jonkinlaista tarinaa nuoremmilleen.
Takavuosina Mestiksessä on nähty kuitenkin paljon kuuluisampiakin pelimiehiä.
Ura pakettiin kotikulmilla
Paluumuuttajat muodostavat yhden alakategorian Mestiksen konkareissa. He ovat pelaajia, jotka ovat lähteneet aikoinaan maailmalle ja joiden paluusta takaisin kasvattiseuraansa fanit huhuilevat ja unelmoivat kevät toisensa jälkeen.
Pitkän ammattilaisuran jälkeen on ihan ymmärrettävää, jos vaikka golfviheriöt houkuttelevat enemmän kuin kiekkoilu Mestiksessä, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. Laatikaisen tai Rantasen kaltaisia paluumuuttajia löytyy myös muilta kausilta – eivätkä nämä pelaajat olleet missään nimessä kehäraakkeja!
KalPassa nähtiin kausina 2003–2005 Mestis-historian luotettavinta maalivahtipelaamista, kun Pasi Kuivalainen palasi nostamaan kasvattiseuraansa takaisin liigaan. Kuivalaisen palkintokaapista löytyi muun muassa MM-hopea ja olympiapronssi – ja 30-vuotiaana hän oli parhaassa peli-iässään. Vielä edelliskaudella Kuivalainen oli toiminut Tapparan kultajoukkueen kakkosvahtina.
Kuivalainen päätti uransa kahteen peräkkäiseen Mestis-kauteen melkoisella tyylillä: hän ei päästänyt liiganousun ratkaisseessa kevään 2005 finaalisarjassa selkänsä taakse yhtään maalia!
Seuraava kova paluumuuttaja oli Jarno Kultanen, joka siirtyi Mestikseen kesällä 2008. Parikymppisenä Kouvolasta isompiin ympyröihin pompannut puolustaja palasi kotikonnuilleen 35-vuotiaana. Hän oli ehtinyt pelata urallaan NHL:ssä ja nostella Kanada-maljaakin. Edelliset neljä kautta Kultanen oli luutinut Elitserienissä, ja oli edelleenkin vähintään liigatason pelaaja.
Kultanen pelasi KooKoon kipparina loistavaa kautta 2008–2009, kunnes siirtyi vaihtokaupassa siirtorajan kynnyksellä Espooseen. Ottajia liigassa olisi riittänyt seuraavallekin kaudelle, mutta Kultanen palasi takaisin Kouvolaan. Toinen kausi Mestiksessä jäi kuitenkin pahasti kesken, sillä sarjan paras puolustaja pystyi pelaamaan vain kourallisen pelejä alkukaudesta ja joutui lopettamaan selkävaivojen takia uransa.
Liigatason pelaaja oli myös Antti Virtanen palatessaan Tutoon 34-vuotiaana kaudeksi 2011–2012. Virtanen oli pelannut kasvattiseurassaan viitisentoista vuotta aiemmin, jolloin hänet palkittiin ykkösdivisioonan parhaana tulokkaana. Parhaiten hyökkääjä muistetaan JYPistä, jota hän edusti peräti kymmenen kauden ajan.
Virtanen pelasi Tutossa uran kolme viimeistä kauttaan. Joukkueen kippari oli kaikilla kausillaan sarjan parhaimmistoa ja nakutti 139 pelissään 134 pistettä.
Mikään untuvikko ei ollut Virtasen seuraaja Tuton kapteenina, sillä kaksi MM-hopeaakin urallaan voittanut Timo Pärssinen palasi kasvattiseuraansa kaudeksi 2014–2015. 37-vuotias Pärssinen oli Mestiksessä tehokas, mikä tuskin yllätti ketään – olihan hän vielä edelliskaudella ollut Pelicansin paras maalintekijä. Pärssinen päätti komean uransa tähän yhteen Mestis-kauteen.
Jonkunlaisena paluumuuttajana voi pitää myös Kim Hirschovitsia. Hyökkääjä voitti kaudella 2014–2015 liigan pistepörssin ja palkittiin runkosarjan parhaana pelaajana. Hän jatkoi Bluesin kapteenina myös seuraavalle kaudelle, kunnes siirtyi kesken sesongin Ouluun, jossa oli mukana voittamassa liigapronssia.
34-vuotiaalle hyökkääjälle olisi varmasti riittänyt ottajia liigatasolta myös kaudeksi 2016–2017, mutta tehopelaaja siirtyi sarjaporrasta alemmas, konkurssiin menneen Bluesin jatkajaksi ryhtyneeseen Espoo Unitediin. Hirschovitsin Mestis-ura jäi kuitenkin loukkaantumisten johdosta torsoksi: hän pystyi pelaamaan kahden kauden aikana vain 32 runkosarjaottelua. Komea pelaajaura päättyi Kiekko-Espoon paidassa Suomi-sarjan pudotuspeleissä keväällä 2019.
Maailmanmestarien uudet seikkailut Mestiksessä
Kuka on kovin koskaan Mestiksessä pelannut pelaaja? Kysymykseen on monta hyvää vastausta. Mutta jos kyse on meriiteistä, ja mittarina pidetään arvokisamitaleja, valinta on selvä.
MM-kultaa 1995 ja lisäksi seitsemän himmeämpää mitalia aikuisten arvokisoista; siinä vasta pintaraapaisu Petteri Nummelinin huikeaan uraan. Turkulaispuolustaja ei ollut koskaan aiemmin urallaan pukenut Tuton paitaa päälleen ennen kuin liittyi joukkueen vahvuuteen helmikuussa 2017.
Täysin puskista Nummelin siirto Mestikseen ei tullut, sillä puhetta konkaripakin pelaamisesta Tutossa oli ollut jo ennen kautta. Nummelin lähti kuitenkin Norjaan, mutta päätyi purkamaan sopimuksensa kesken kauden.
43-vuotiaan Nummelinin parasta ennen –päiväys oli jo mennyt umpeen, mutta Mestis-tasolle hän oli kova pelimies ikämiehenäkin. Nummelin oli koko sarjan tehokkain puolustaja pudotuspeleissä. Leijonatähti jatkoi vielä Tuto-pestin jälkeen uraansa yhden kauden ajan Japanissa.
Leinonameriittien osalta Nummelinin kovin haastaja lienee Marko Kiprusoff. Myös Kiprusoff kuului MM95-sankareihin ja oli voittanut lisäksi viisi muuta miesten arvokisamitalia kuin myös neljä SM-kultaakin.
Huippu-uransa TPS:ssä kevääseen 2009 lopettanut puolustaja pelasi seuraavan kauden Ranskassa, mutta oli sen jälkeen jo lopettelemassa uraansa. Hän päätyi kuitenkin vielä Kuusamoon ja kakkosdivaria pelanneen PaKan pelaajavalmentajaksi, mistä siirtyi yllättäen Kouvolaan siirtorajalla 2012.
Jääkiekkoleijonaksi aateloitu 40-vuotias Kiprusoff pelasi KooKoossa eleettömän varmaa peruspeliä, jossa helpot syötöt napsuivat joukkuekavereiden lapaan lähes sataprosenttisella varmuudella. Kiprusoff solmi pronssin päättyneen kauden jälkeen KooKoon kanssa jatkosopimuksenkin, mutta Mestis-visiitti päättyi lopulta jo lokakuussa ja puolustaja palasi takaisin Kuusamoon.
MM95-joukkueen jäsenistä myös Sami Kapasen pelit Mestiksessä ovat varmasti jääneet monelle mieleen. KalPan omistajiin kuuluneet Kapanen ja Kimmo Timonen pelasivat NHL:n työsulkukaudella 2004–2005 kasvattiseuransa riveissä. Molemmat liittyivät verotussyistä joukkueen riveihin vasta loppukaudesta, mutta olivat pudotuspeleissä tärkeitä miehiä matkalla kuopiolaisten mestaruuteen ja liigapaluuseen.
Kapanen iski 10 runkosarjaottelussa tehot 6+3 ja pudotuspeleissä 9 ottelussa tehot 5+3. Timonen iski taululle vielä kovemmat lukemat: runkosarjassa 12. 4+13 ja pudotuspeleissä 8. 3+7.
Monelle saattaa sen sijaan tulla pienenä yllätyksenä, että Nummelinin, Kiprusoffin ja Kapasen lisäksi myös kaksi muuta Globenin sankaria on pelannut Mestiksessä: Janne Niinimaa ja Tero Lehterä.
Itseään kuntouttanut Niinimaa otti syksyllä 2011 rauhallisesti ja päätyi monen yllätykseksi pelaamaan Kiekko-Laseriin. Edelliskausilla Elitserienissä pelannut – ja Ruotsin mestaruudenkin voittanut – 35-vuotias puolustaja pelasi Mestistä lopulta vain kaksi ottelua, joissa teki yhden ja syötti kaksi maalia. Virallisista tilastoista nämä pelit on kuitenkin siivottu pois, sillä tulokset mitätöitiin kun oululaisseura meni konkurssiin kesken kauden.
Myös Lehterä pelasi Mestiksessä vain muutaman ottelun. Venäjän pääsarjassa kautensa aloittanut hyökkääjä purki sopimuksensa ruplaliigaan jo syksyllä ja päätyi sitten joulutauon alla pelaamaan Kirkkonummen Salamoihin vähän kuin vahingossa:
– Alun perin ei ollut tarkoitus pelata missään, mutta sitten Markku [Kulmala] soitti, ja pyysi tänne. Olin vain ajatellut mennä Kiekko-Vantaan jäätreeneihin, Lehterä valotti Jatkoajan uutisessa.
32-vuotiaalla Lehterällä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan jäädä Suomeen, vaan hän pakkasi pian kimpsunsa ja kampsunsa ja palasi takaisin Venäjälle, jossa pelasi loppukauden maan kakkosliigaa.
Kevään 2011 MM-kultajoukkueen pelaajista Mestiksessä on puolestaan sittemmin nähty kaksi miestä: puolustaja Pasi Puistola ja kakkosvahti Teemu Lassila.
Lassila piipahti torjumassa LeKin maalilla vierasottelun Tutoa vastaan syyskuussa 2016 lainamiehenä. Liigassa Lassilalla oli tuolla kaudella koko porukan paras torjuntaprosentti ja hän voitti uransa ensimmäisen SM-kullan Tapparan kakkosvahtina.
Puistola sen sijaan pelasi suurimman osan kaudesta 2015–2016 LeKissä, kun Tappara ei nähnyt käyttöä entiselle luottomiehelleen voimassa olevasta pelaajasopimuksesta huolimatta. 37-vuotias Puistola näytti, että hänestä on edelleen liigapelaajaksi. Puolustaja oli Mestiksen parhaimmistoa keräten 25 ottelustaan tehopisteet 2+16 ja siirtyi sitten Pelicansiin, jossa päätti pitkän pelaajauransa seuraavalla kaudella.
Myös toinen konkaripakki Antti Bruun pelasi LeKissä kourallisen pelejä samaan aikaan Puistolan kanssa. Tämä lienee koko Mestis-historian kokenein pakkikaksikko, sillä Puistolalla ja Bruunilla oli kahdestaan vyöllään enemmän pääsarjapelejä kuin jonkun liigajoukkueen koko pakistolla.
Ken on kaikkien aikojen kovin Mestis-pelaaja?
Jos menneiden meriittien tai tulevan tähtiuran sijasta haetaan kovinta Mestis-kaukaloissa nähtyä pelaajaa mittaamalla sen hetkisellä tasolla, niin Kapasen tai varsinkaan Timosen edelle on mahdotonta nostaa ketään.
31-vuotias Kapanen ja häntä pari vuotta nuorempi Timonen olivat parhaassa peli-iässään olevia NHL-ammattilaisia. Kapasella oli tilillään kuutisensataa NHL-matsia, kuusi arvokisamitalia ja hänet oli palkittu vain muutamaa vuotta aiemmin vuoden suomalaisena jääkiekkoilijana.
Timosella NHL-pelejä oli tässä vaiheessa tilillään nelisensataa, mutta hän oli ehtinyt nousta jo sarjan tähtikaartiin. Työsulkua edeltäneellä kaudella Timonen oli mukana niin NHL:n All Stars –joukkueessa kuin World Cupin tähdistökentällisessäkin.
Kapanen pelasi Mestis-visiittinsä jälkeen vielä kolme kautta tarunhohtoisissa kaukaloissa, kunnes palasi liiga-KalPan kippariksi. Timosen mahtava pelaajaura huipentui puolestaan kevääseen 2015, kun hän päätti uransa Stanley Cup -voittoon Chicago Blackhawksissa ja sai kehuja sekä kunniaa jopa Barack Obamalta.
Timosen ja Kapasen Kuopioon houkuttelema Adam Hall oli 24-vuotiaana vasta NHL-uransa alkupuolella, mutta kova pelimies jo joka tapauksessa. Nashville Predatorsin vakiokokoonpanon hyökkääjä pelasi KalPassa koko kauden.
Hall teki 36 runkosarjapelissään tehot 23+17 ja sijoittui sarjan pistepörssissä viidenneksi. Esimerkiksi joukkuekaveri Tomi Mustonen latoi tilastoihinsa yli 20 pistettä enemmän, mutta pelkät tehopisteet eivät tässäkään tapauksessa kerro koko totuutta. Hall pelasi nimittäin vielä KalPa-kautensa jälkeen kahdeksan vuotta NHL:ää, kun taas Mustonen ei onnistunut lyömään itseään kunnolla läpi edes liigassa.
Kauden 2004–2005 neljäs NHL-pelaaja oli Pavel Brendl. Tšekkilaituri oli vasta 22-vuotias, mutta alkoi jo saada menetetyn lupauksen mainetta. Vuoden 1999 NHL-draftin nelosvaraus ei ollut onnistunut lyömään läpi NHLssä, eikä kausi Joensuussakaan tuonut asiaan muutosta. Brendl ihastutti joka tapauksessa Jokipoikien kannattajia ja iski 21 pelissään tehot 9+10.
Työsulkukauden 2012–2013 rapakontakaisista vahvistuksista parasta osaamista esitti KooKoossa pelannut Tommy Wingels. Jenkkihyökkääjä teki 18 Mestis-ottelussaan tehot 8+14 ja sai samalla hyvää nostetta uralleen. Wingels vakiinnutti pelipaikkansa San Jose Sharksissa vielä samana keväänä ja pelasi lopulta urallaan noin 500 NHL-ottelua.
Tuton paidassa kaudella 2012–2013 nähtiin puolestaan Jared Boll, Matt Bradley ja Jesse Winchester, mutta kaikkien visiitit jäivät varsin lyhyiksi.
Vaan kukapa mahtaa olla ainoa pelaaja, joka on voittanut aikuisten MM-kultaa ja pelannut saman kauden aikana Mestiksessä?
No, Kirkkonummen Heili, eli Hayley Wickenheiser tietenkin! Kanadalaisen saavutukset pesevät mennen tullen jopa Nummelinin tai Timosen vastaavat. Wickenheiser on nimittäin voittanut urallaan enemmän kultaa kuin muilla on mitaleita yhteensä: hänellä on palkintokaapissaan neljä olympiakultaa ja seitsemän MM-kultaa.
Wickenheiserin pitkän uran eksoottisin ajanjakso sijoittuu vuosiin 2002–2004. Hän pelasi ensin Kirkkonummen Salamoiden riveissä ensimmäisenä naisena Suomi-sarjaa ja teki seuraavalla kaudella saman tempun sarjaporrasta ylempänä.
Mestiksessä Wickenheiseriä peluutettiin kuitenkin varsin niukasti: huhupuheiden mukaan lipputulojen maksimoimiseksi ainoastaan kotiotteluissa, eikä niissäkään kovin usein. Kymmenestä Mestis-pelistään Wickenheiserille kirjattiin ainoaksi tilastomerkinnäksi yksi kahden minuutin jäähy.
Pelipaikkansa maailman eliittiä oli myös Noora Räty, joka torjui Kiekko-Vantaan maalilla kahdeksassa Mestiksen runkosarjaottelussa kaudella 2014–2015. Kokenut arvokisapelaaja ja monia henkilökohtaisia palkintojakin kerännyt Räty pelasi sittemmin vielä parin kauden ajan Suomi-sarjaa, ennen kuin palasi myös seurajoukkuetasolla naisten peleihin.
Himmeämpien mitalien arvokisamiehiä
Jo mainittujen pelaajien lisäksi Mestiksessä ei ole pelannut muita aikuisten maailmanmestareita, mutta kokeneita arvokisakävijöitä on riittänyt useampaankin seuraan.
MM-hopeamiehistössä 2007 ja -pronssijoukkueessa 2006 pelannut Jari Viuhkola on yksi kovimmista Mestis-pelaajista ikinä. Viidenteen Suomen mestaruuteensa uransa Kärpissä lopettanut Viuhkola aikoi vielä jatkaa uraansa Kajaanin Hokissa. Polvivaivat pakottivat kuitenkin 34-vuotiaan sentterin pistämään hokkarit naulaan jo viiden Mestis-pelin jälkeen syksyllä 2014.
Kolmen SM-kullan ja kolmen MM-mitalin Toni Sihvonen sen sijaan pystyi päättämään pitkän pelaajauransa kahteen kokonaiseen kauteen Mestiksessä. 37-vuotias Sihvonen ei ollut kaksinen tehomies Mestiksessäkään, mutta oli yksi Juhani Tammisen luottosotureista, kun Sport pisti Ässät tiukille kevään 2009 karsintasarjassa. Sihvonen pelasi Vaasassa vielä seuraavankin kauden, ja hyppäsi sitten kaukalosta valmennuspuuhiin.
Myös Marko Tuomaisen palkintokaapista löytyy kolme MM-mitalia sekä Suomen mestaruus. Fyysisyyteensä nojanneen voimahyökkääjän ura oli jo ehtoopuolella, kun hän tuli Kouvolaan joulukuussa 2010. Edelliskauden Italiassa pelannut Tuomainen oli harjoitellut Ismo Lehkosen valmentaman KooKoon mukana jo syksyllä, mutta jäänyt vielä kyttäilemään pelipaikkaa ulkomailta.
Tuomainen ehti pelata KooKoossa 16 peliä, joissa teki viisi maalia, ennen kuin loukkaantui ja joutui lopettamaan kautensa. Tuomainen palasi kaukaloon seuraavan kauden kevätpuoliskolla Kiekko-Vantaan riveissä ja päätti pelaajauransa 39-vuotiaana pelaamalla Mestiksessä piste/peli-tahdilla.
Pelaajaprofiililtaan hieman Tuomaisen kaltainen Toni Mäkiahokin päätyi pelaamaan Mestikseen uransa loppuvaiheessa. Mäkiahon uran huippukaudesta oli kulunut tuolloin jo tovi jos toinenkin: kaudella 1997–1998 hyökkääjä voitti liigan jäähypörssin lisäksi myös MM-hopeaa.
Edelliskaudet olivat olleet rikkonaisia, joten 35-vuotias Mäkiaho teki ottelukohtaisen sopimuksen Kiekko-Vantaan kanssa lokakuussa 2010, kun pelipaikkaa liigasta ei löytynyt. Vantaalla peli kulki: joukkueensa kipparina Mäkiaho iski 32 pistettä 28 ottelussa ja tarjoili nuoremmille vastustajille oppitunteja kovuudesta. Vuodenvaihteessa mies käväisi tuurauspestillä Kärpissäkin, palasi sitten takaisin Vantaalle, mutta siirtyi lopulta loppukaudeksi Itävaltaan.
Kauden 2010–2011 Mäkiaho aloitti TPS:ssä, mutta siirtyi taas Kiekko-Vantaan riveihin jo marraskuussa. Tällä kertaa pesti Vantaalle ei kestänyt kuin kymmenen peliä. Sen jälkeen Mäkiaho pelasi vielä pari matsia LeKissä ennen kuin siirtyi loppukaudeksi kakkosdivariin.
Vaan ei kahta ilman kolmatta: Mäkiaho nähtiin kahden ottelun verran lohipaidassa myös joulukuussa 2012. Hän oli aloittanut kautensa Suomi-sarjassa Pasi Nielikäisen joukkuetoverina. Kiekko-Vantaassa Mäkiahon ketjukaverina pelasi puolestaan lainamies Semir Ben-Amor. Mäkiaho pelasi loppukauden Suomi-sarjassa ja lopetti sitten aktiiviuransa.
Kaikista arvokisamitaleista kenties erikoisin Mestis-piipahtaja taitaa puolestaan olla Harri Laurila, joka oli ollut voittamassa leijonien ensimmäistä MM-mitalia Prahassa 1992. 16 kautta liigassa sekä useamman vuoden ulkomailla pelannut konkaripakki pelasi FPS:ssa yhden ottelun kaudella 2000–2001, mutta muuten hänen kautensa sujui Itävallassa. Laurila lopetti peliuransa seuraavalla kaudella kakkosdivisioonassa.
Konkareita KooKoossa ja Tutossa
Erityisen ahkeria konkaripelaajien työllistäjiä ovat olleet KooKoo ja Tuto. Kultasen, Kiprusoffin ja Tuomaisen lisäksi Kouvolassa nähtiin Mestis-vuosien aikana myös lukuisia liigajyriä.
Mikko Rautee liittyi KooKoon miehistöön syksyllä 2008. Turkulaissentteri oli alle kolmekymppisenä parhaassa peli-iässään: pelannut liigaa jo kymmenen kauden ajan ja voittanut kaksi SM-kultaakin. Vielä edelliskaudella Rautee oli ollut TPS:n toiseksi tehokkain hyökkääjä.
Rauteen oli ollut tarkoitus siirtyä Saksaan, mutta sopimuksen purkauduttua mies päätyi KooKoon ykköskentän keskelle. Hän loukkasi polvensa kuitenkin jo neljännessä pelissään ja joutui olemaan sivussa yli kolme kuukautta. Rautee palasi vielä loppukaudeksi kaukaloon ja pelasi vahvat pudotuspelit, mutta lopetti aktiiviuransa tähän kauteen.
Turku-Kouvola-ilmasilta oli käytössä myös seuraavalla kaudella. Kultasen loukkaannuttua KooKoo kaipasi kokemusta alakertaansa ja hankki 38-vuotiaan Kimmo Erosen riveihinsä. Kolme Suomen mestaruutta ja yhden Ruotsin mestaruuden voittanut Eronen oli pelannut edelliskaudella liigaa Jokereissa, mutta aloittanut tämän kauden Tutossa. Eronen pelasi runkosarjan voittaneen KooKoon pakistossa isot minuutit kevään otteluissa. Uran viimeiseksi maaliksi jäi voitto-osuma pronssiottelussa.
Jani Keinäsellä oli puolestaan tilillään yli kuusisataa liigamatsia, mestaruus HPK:ssa ja toinen Tanskasta, kun mies siirtyi Mestikseen ja Heinolaan. Vahvan HeKi-kauden jälkeen mies houkuteltiin Kouvolaan kaudeksi 2010–2011. Sen jälkeenkin hän pelasi kolme kautta Heinolassa. Yhteensä Keinänen pelasi Mestiksessä 213 ottelua, joissa takoi 165 tehopistettä.
KooKoon ainoalla mestaruuskaudella 2013–2014 joukkueen kipparina toimi Jari Kauppila, joka oli pelannut Suomen ja Ruotsin pääsarjoissa yli 20 kauden ajan. 39-vuotiaan Kauppilan viimeinen käyttöpäivä oli jo mennyt liigakiekkoa ajatellen umpeen, mutta Mestiksessä vauhti riitti. Keskushyökkääjä pelasi vahvan runkosarjan ja oli pudotuspeleissä yksi mestaruuden takuumiehistä. Kauppila päätti pitkän pelaajauransa ja siirtyi valmentajaksi.
Yksi Tuton monista konkareista on ollut Teemu Elomo. Kokenut kiekkokiertolainen puki Tuton pelipaidan ylleen ensimmäistä kertaa urallaan keväällä 2016. Oli jo aikakin, sanoivat monet, sillä 37-vuotias hyökkääjä oli jo ehtinyt koluta urallaan melkein kaikki mahdolliset pelipaikat läpi.
Kolme peräkkäistä Suomen mestaruutta TPS:ssä voittanut ja sittemmin Bluesissa pelannut Elomo oli liigan jälkeen pelannut niin Ruotsissa, Unkarissa, Tanskassa, Ranskassa, Kazakstanissa kuin Slovakiassakin. Tuto-keikkansa jälkeen Elomo pelasi vielä seuraavalla kaudella muutaman pelin Ruotsin kakkosdivarissa, ennen kuin pani hokkarinsa naulaan.
Kaikista Tuto-pelaajista eniten palstamillimetrejä lienee kerännyt puolestaan Matt Nickerson. Entinen liigan jäähykunkku oli pitänyt pari vuotta taukoa kpelaamisesta ennen kuin teki paluun jäille Kouvolassa kaudella 2012–2013. Nickerson pelasi seuraavat viisi kautta Isossa Britanniassa, kunnes tuli 33-vuotiaana päättämään peliuransa Tutoon.
Nickerson herätti pronssille päätyneen Tuton riveissä niin ihastusta kuin vihastustakin. 150 rangaistusminuuttia eivät kuitenkaan riittäneet edes sarjan jäähypörssin voittoon, toisin kuin KooKoo-kautensa lukemat 154.
Viime kaudella Tuto yllätti puolestaan hankkimalla riveihinsä kaksi 34-vuotiasta venäläistä. Hyökkääjä Aleksandr Nikulinilla ja puolustaja Dmitri Megalinskilla oli yhteensä lähes tuhannen KHL-pelin verran kokemusta. Kausi loppui kuitenkin harmittavasti kesken, joten Nikulin nähtiin jäällä yhdessätoista ja Megalinski vain neljässä pelissä.
Liigatähtiä ja yllätysnimiä
Vaan on veteraaneja riittänyt myös muille paikkakunnille. Yksi viime kauden mielenkiintoisimmista pelaajista oli IPK:ssa vahvan kauden pelannut Ilkka Pikkarainen. Iisalmen kupeesta Sonkajärveltä lähtöisin oleva Pikkarainen ehti pelata urallaan yli 600 liigamatsia ja piipahtaa niin NHL:ssä kuin KHL:ssäkin. Romuluinen hyökkääjä oli kovassa kunnossa 38-vuotiaanakin ja olisi pärjännyt vielä liigassakin. Pikkarainen oli IPK:n paras pistemies nakutettuaan 45 pistettä 43 ottelussa.
Pikkaraisen tavoin myös moni muu konkari on päätynyt pelaamaan uransa viimeiset pelit kotinurkkiensa Mestis-seurassa. Matti Kaipainen ja Markus Korhonen päättivät pitkät uransa LeKin paidassa pronssiotteluun keväällä 2010. Mika Noronen torjui puolestaan viimeisen kiekkonsa LeKissä keväällä 2016.
37-vuotias Kaipainen oli pelannut urallaan 12 kautta liigaa ja kiertänyt ulkomaan sarjoja jo useamman vuoden ajan. LeKissä hän oli joukkueen kapteeni ja kolmanneksi paras pistemies. 34-vuotias Korhonen tuli puolestaan LeKiin Ilveksestä vasta helmikuussa, mutta torjui vakuuttavasti etenkin pudotuspeleissä.
Noronen oli puolestaan ehtinyt torjua kauden aikana jo muutaman kiekon niin liigassa kuin Elitserienissäkin ennen kuin tuli runkosarjan lopulla avittamaan LeKiä karsintasarjan välttämisessä. 36-vuotias maalivahti oli pelannut LeKissä myös edelliskeväänä.
Ehkä erikoisin konkariepisodi Lempäälässä oli kuitenkin Daniel Corson pelaaminen LeKissä kaudella 2013–2014. Ilves halusi päästä eroon 35-vuotiaasta kanadalaishyökkääjästä ja passitti miehen lainapestille LeKiin. NHL:ssä ja KHL:ssäkin urallaan pelannut nikkari ehti pelata LeKissä seitsemän peliä, joissa teki kaksi maalia, ennen kuin sopimus saatiin lopulta purettua.
Corson lisäksi sarjassa on nähty muutama muukin kokenut ulkomaalainen. Juhani Tamminen värväsi vanhan luottopelaajansa Vjatsheslav Fandulin Ässistä Vaasaan kaudeksi 2004–2005. 35-vuotias latvialainen pelasi lähes piste per peli-tahdilla, mutta joutui tyytymään pelkkään hopeaan, kun KalPa vei mestaruuden ja liiganousun nimiinsä.
Yllättävimpiin Mestiksessä nähtyihin pelaajiin kuuluu puolestaan Vladimir Machulda, joka tuli joululahjana SaPKoon kesken kauden 2008–2009. Niin Kärpissä kuin Jokereissa SM-kultaa voittanut 37-vuotias maalitykki oli pelannut alkukauden Tšekin divarissa, mutta tuli pulassa olleen SaPKon avuksi tiettävästi entisen joukkuekaverinsa Pekka Tirkkosen junailemana.
Machulda teki runkosarjassa 17 peliä, joissa iski tehot 7+9 ja oli isossa roolissa myös SaPKon kannalta suotuisasti sujuneessa karsintasarjassa. Machulda jatkoi kiekkouraansa vielä päälle 40-vuotiaaksi kotimaansa alasarjoissa.
Ihan kaikille pelaajille siirtyminen Mestikseen ei kuitenkaan ole taannut mukavaa lopetusta pitkälle peliuralle. Esimerkiksi neljätoista kautta ammattilaisena pelanneen Jere Myllyniemen viimeiset kaudet eivät menneet aivan niin kuin mies varmasti olisi itse toivonut.
Myllyniemi etsi toden teolla paikkaansa jo kaudella 2016–2017, jolloin hän ehti pelata niin kolmessa eri liigaseurassa kuin kolmessa Mestis-joukkueessakin. Seuraavaksi kaudeksi hän teki sopimuksen Ketterään, mutta vanhat meriitit eivät auttaneet. Myllyniemi jäi Suomi-sarjasta tulleen Santeri Lipiäisen varjoon ja lopetti uransa Mestiksen kakkosvahtina.
Leijonalegendoja myös penkin takana
Konkaripelaajien lisäksi Mestiksessä on nähty myös nimekkäitä valmentajia, joista Juhani Tamminen on varmasti paitsi tunnetuin, mutta myös sarjahistorian viihdyttävin ja puhutuin persoona.
Tamminen oli hypännyt penkin taakse jo 1980-luvun alussa lopetettuaan menestyksekkään pelaajauransa. Paradoksaalista kyllä, Tamminen oli myös osaltaan synnyttämässä Mestistä ja edesauttamassa liigan sulkemista, kun hän nosti Kärpät takaisin liigaan keväällä 2000.
Mestiksessä Tamminen muistetaan parhaiten Sportista, jossa hän valmensi kausilla 2004–2006 sekä 2007–2010. Osan ajasta valmennuspestinsä lisäksi myös toimitusjohtajana työskennellyt Tamminen oli synnyttämässä kiekkobuumia Vaasaan. Myös tulosta tuli, kun Sport voitti ensimmäisen mestaruutensa ja pelasi huikean karsintasarjan Ässiä vastaan keväällä 2009.
Vaasan vuosiin sisältyi kuitenkin muutakin: rutkasti kohuja ja pestin jättäminen kesken kauden. Sportin seuraaville vetäjille jäi myös perinnöksi vino pino laskuja sekä muuta selviteltävää.
Kaudella 2012–2013 Tamminen luotsasi Tutoa. Turkulaiset sijoittuivat runkosarjassa kakkoseksi ja voittivat pronssia, mutta konkarivalmentajalle jäi varmasti hapan maku kaudesta. Ratkaisevassa välieräpelissä KooKoo nolasi kiekkoleijonan murskaamalla vastustajansa lukemin 10–1.
Kokenut valmentaja oli myös Kari Eloranta, joka oli aikoinaan johdattanut Pelicansin liigaan ja valmentanut sen jälkeen myös Ruotsissa ja Sveitsissä. Eloranta luotsasi HeKiä kaudella 2008–2009. Seura sijoittui nipin napin kymmenenneksi ja entinen leijonapuolustaja palasi seuraavaksi kaudeksi takaisin Ruotsiin.
Valmennustaitojaan Mestiksessä on käynyt kokeilemassa myös moni muu entinen leijonalegenda. Risto Dufvan haamu leijui vielä liian vahvana Mikkelin jäähallissa ja niin Reijo Ruotsalaisen (2006–2007) kuin Kari Makkosenkin (2007–2008) jukuripestit päättyivät potkuihin.
Sekä Ruotsalainen että Makkonen yrittivät Mestiksessä vielä toistamiseenkin. Ruotsalainen hyppäsi Kiekko-Vantaan peräsimeen tammikuussa 2019, mutta ei onnistunut viemään joukkuettaan pudotuspeleihin. Makkonen pestattiin puolestaan Tuton valmentajaksi alkukaudesta 2011–2012. Hän onnistui hilaamaan Tuton karsijan paikalta pudotuspeleihin, mutta pudotuspeleissä joukkue ei voittanut otteluakaan.
Koko kiekkokansan tuntemia nimiä ovat myös Matti Hagman ja Esa Tikkanen. Hagman toimi Salamoiden valmentajana jo Suomi-sarjassa ja jatkoi pestissään myös seuran ensimmäisellä Mestis-kaudella 2003–2004, jolloin Salamat sijoittui sarjassa seitsemänneksi.
Tikkanen oli puolestaan varsinainen yllätysnimi tullessaan Jokipoikien valmentajaksi joulukuussa 2010. Viisinkertaisella Stanley Cup –voittajalla ei nimittäin ollut juurikaan valmennuskokemusta ennestään. Tikkanen sai nostettua joensuulaiset juuri ja juuri karsintaviivan yläpuolelle, mutta tämän kokemuksen jälkeen miestä ei ole penkin takana nähty.