Riian MM-kilpailut pyörähtivät käyntiin eilen perjantaina. Lauantaina oli vuorossa Suomen ensimmäinen ottelu, kun vastaan asteli Yhdysvallat. Valmentaja Mikko Manner luonnehti ennen ottelua päivän vastustajaa liikkuvaksi joukkueeksi.
Leijonat aloitti kamppailun rauhallisesti, mutta viimeisessä erässä vastustaja hallitsi kenttätapahtumia. Suomi yritti loppuun asti taistella positiivisesta tuloksesta.
Ensimmäinen erä pelattiin maltilla, mutta tilaisuuksia etsien
Leijonat pystyi vastaamaan Yhdysvaltojen tarjoamaan nopeaan suunnanvaihtopeliin, mutta myös lähtemään paikan tullen rauhallisesti omista. Ykkössyötöt napsuivat puolustajilta hyökkääjien lapoihin terävästi.
Muutaman kerran syöttelypeli ontui, kun muun muassa Jason Robertson pääsi suomalaisten harhatyöskentelyn jälkeen kokeilemaan Jussi Olkinuoran virettä. Tyhjässä hallissa kuuluivat useaan otteeseen leijonaveskarin "rauha, rauha!" -huudot, kun Olkinuora ohjeisti peliä avaavia puolustajia.
Puolustajat tukivat mahdollisuuksien mukaan hyvin hyökkäyksiä. Mikael Seppälä oli päättämässä yhtä Suomen parhaista tilanteista Cal Petersenin maalin edessä avauserässä.
Kaiken kaikkiaan Suomi pelasi tasapainoisen avauserän ja noudatti niitä ohjenuoria, joita valmennus ennen kamppailua ryhmään iskosti. Keskusta pysyi tiiviinä eivätkä yhdysvaltalaiset päässeet nakkelemaan syöttöjä hyökkäysalueensa poikki.
Toisessa erässä Leijonat haki hanakammin tulosta
Peli meni toisessa erässä ahtaammaksi, kun Suomi yritti ahnaammin pyrkiä Yhdysvaltojen maalille. Peli ajautui usein kulmiin. Myös rauhallisemmat lähdöt pysyivät edelleen osana suunnitelmaa. Pidempi vaihtomatka näkyi kenttätapahtumissa, kun molemmat yrittivät hyödyntää ylivoimahyökkäyssaumojaan.
Conor Garland oli nokikkain Olkinuoran kanssa erän lopulla, kun Yhdysvallat pääsi kääntämään peliä ja avaamaan nopeasti Suomen ahtaaksi ajautuneen hyökkäyksen jälkeen.
Paikka Leijonien avausmaaliin avautui, kun Yhdysvallat oli vaihtamassa lennosta miehistöään. Suomi sai kiekon nopeasti ylös, jonka seurauksena Atte Ohtamaa pääsi yllättämään kudillaan Petersenin. Myös Yhdysvaltojen kavennus syntyi kenttätasapainon heitellessä − Robertson luritti kiekon Olkinuoran jalkojen välistä sisään.
Toisessa erässä nähtiin myös ottelun ensimmäinen erikoistilanne, kun Suomi pääsi ylivoimalle. Teemu Turusen yksilösuoritusta lukuun ottamatta kuvioista ei ehtinyt vielä saada todellista kuvaa. Omat alivoimansa Leijonat selvitti muitta mutkitta.
Suomi pääsi lopulta myös maalin edustalle, kun IIro Pakarinen oli työpisteellään. Ensimmäisen maalin tavoin Suomen johtomaalikin kimposi yhdysvaltalaisesta sisään.
Kolmas erä oli keikauttaa tilanteen
Yhdysvaltojen karvauspeli alkoi aiheuttaa Suomelle hienoisia vaikeuksia, eivätkä puolustajat päässeet avaamaan kiekkoja pystyyn enää niin vapaasti. Pitkän kiekon lyöminen löysi tiensä kenttätapahtumiin.
Pelaajien huudoissa toisilleen alkoi olla ajoittain yllättävistä tilanteista johtuvaa äänennousua ja nopeatempoisuutta. Yhdysvallat ajoi Suomen päätypyörityksiin omassa päässä. Vastahyökkäyksiä Suomi sai luotua vain muutamia. Muun muassa Jere Innala väläytti nopeuttaan.
Olkinuoran mahtivireen ansiosta Leijonien onnistui pitää johtonsa loppuun asti, vaikka päätöserän perusteella Yhdysvaltojen tasoitus olikin vain ajan kysymys.
