Eletään vuotta 2009. Tulikuuma AHL-ottelu Providence Bruinsin ja Albany River Ratsin välillä on varsinaisen peliajan jälkeen edelleen maaliton. Ottelu etenee lopulta voittolaukauskilpailuun.
Jokirottien Jakub Petruzalek onnistuu maalinteossa, eikä jäässä selällään makaava Bruins-maalivahti onnistu pysäyttämään kiekkoa.
Lopulta myös toinen kiekko uppoaa Bruins-maaliin ja ottelu ratkeaa River Ratsin hyväksi. Maalivahti ei tätä hyväksy, vaan ryhtyy takomaan ylärimaa mailallaan kiistellen samalla tuomarin kanssa. Raivo ei tyynny, vaan pelaaja päätyy aina vaihtopenkin luo hakkaamaan pleksejä mailallaan, kaatumaan sekä heittämään mailansa jonnekin sinne, missä pippuri kasvaa.
Tällainen pelaaja oli Tuukka Rask.
Savonlinnasta Tampereelle ja sieltä aina Bostoniin
Savonlinnassa vuonna 1987 syntynyt ja siellä ensimmäiset kiekko-oppinsa saanut Rask ehti ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan voittamaan kaudella 2004–05 Suomenmestaruuden Ilveksen A-nuorissa, nousemaan Liiga-Ilveksen ykkösmaalivahdiksi alle 20-vuotiaana kaudella 2005–06 sekä saavuttamaan MM-pronssia nuorten maajoukkueessa vuonna 2006, jolloin hänet valittiin myös turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.
Jo nuorena paikkansa aikuisten tasolla vakiinnuttanut Rask vakuutti peliotteillaan jo uransa alkuajoilta saakka. Jo ensimmäisellä A-nuorten Ilves-kaudellaan 2003–04 hän nousi koko sarjan eliittiin. Tällöin maalivahtivalmentajana joukkueessa toimi Jussi Parkkila, joka on sittemmin tullut tunnetuksi Stanley Cupin voittaneen Colorado Avalanchen maalivahtivalmentaja.
Samoihin aikoihin alkoi myös ensimmäiset spekulaatiot Raskin tulevasta NHL-urasta. Varauksen hän saikin lopulta kesällä 2005 varaustilaisuuden 21. pelaajana ja ensimmäisenä suomalaisena. Varaaja oli Toronto Maple Leafs, joka kuitenkin kauppasi hänet Yhdysvaltojen puolelle heti seuraavan vuoden varaustilaisuudessa.
Sopimuksen Boston Bruinsin kanssa Rask solmi keväällä 2007. Ensimmäiset pelit uudessa maailmassa saivat kuitenkin vielä odottaa hetken.
Mestaruussormuksia ja olympiapronsseja
Ensimmäiset piirtonsa Rask piirsi pohjoisamerikkalaiseen jäähän kaudella 2007–08. Hän ehti pelata pikku-Bruinsissa vain seitsemän ottelua, joista voittoja kertyi kuusi, kun hänelle jo satoi kutsu NHL:n kirkkaisiin valoihin.
Lopulta ensimmäisellä kaudella NHL-pelejä kertyi neljän ottelun ja kahden voiton verran. Torjuntaprosentiksi jäi 88,6 ja päästettyjen maalien keskiarvoksi 3,25. AHL:ssä sen sijaan runkosarjamatseja tuli tilille 45 ja pudotuspeliotteluita 10, joissa molemmissa torjuntaprosentti oli 90 prosentin luokkaa ja maalikeskiarvo hieman yli kahden.
Myös toinen kausi kului AHL:ssä, ja NHL-otteluita kertyi tilille vain yksi. Lukemat olivat entistä vakuuttavampia, kun 16 pudotuspeliottelussa torjuntaprosentiksi ansioitui jopa 93 prosenttia. Oli aika jättää farmi.
Ensimmäisen kokonaisen kauden Rask pelasi kaudella 2009–10, jolloin hän jakoi torjuntavastuun Tim Thomasin kanssa. Vaikka ensimmäisellä kaudella pelatut ottelut menivät tasan, oli Rask lopulta se, jonka paikka oli jatkossa varamaalivahtina.
Bruinsin mestaruusvuonna 2011 Rask sai ylleen vain 29 runkosarjaottelua eikä yhtäkään pudotuspeleissä. Mestaruuskauden jälkeen Rask pääsi kuitenkin pelaamaan finaaleissa kahdesti.
Työsulkukaudella 2012–13, kun Thomas piti sapattivapaata, aukesi Raskille paikka ykköstorjujan rooliin. Hän pelasi mahtavan kauden, mutta lopulta edes 94 prosentin torjuntavarmuus pudotuspeleissä ei riittänyt, vaan Bruins hävisi finaalin Chicago Blackhawksille voitoin 4–2.
Viimeistään tuolloin Rask vakiinnutti paikkansa NHL:n eliittimaalivahtien joukossa. Seuraavalla kaudella joukkuemenestys jäi inauksen pienemmäksi, mutta yksilötasolla suomalaisvahti pelasi erinomaisesti. 58 ottelua, 36 voittoa, torjuntaprosentti 93 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,04 toivat hänelle parhaan maalivahdin palkinnon, Vezina Trophyn toisena suomalaisena koskaan.
Samana vuonna Rask torjui Sotšin olympialaisissa Suomelle pronssia. Jää vain spekulaatioksi, millainen lopputulos olisikaan ollut, jos hän ei olisi joutunut jättämään välierää Ruotsia vastaan väliin flunssan takia. Oli miten oli, pronssipelin 27 torjuntaa ja kaksi torjuttua Patrick Kanen rangaistuslaukausta pitivät huolen, että Suomi saavutti mitalin.
Ristiriitaiset viimeiset vuodet
Maalivahti jatkoi hyvien kausien mättämistä vuodesta toiseen Bruinsissa. Välähdys vanhasta tutusta temperamenttisuudesta nähtiin keväällä 2018, kun häneltä lähti luistimesta terä kesken pudotuspeliottelun Tampa Bay Lightningia vastaan.
Raskin toinen finaali aloittavana maalivahtina nähtiin kaudella 2018–19. Jo varmalta näyttänyt mestaruus lipesi joukkueen käsistä aivan viime hetkillä, ja St. Louis Blues vei mestaruuden voitoin 4–3.
Viimeistään tällöin Rask joutui voittamiseen tottuneen bostonilaisyleisön kritiikin kohteeksi. Vaikka Raskin lukemat kalpenivat vain vähän huippukauden 2012–13 pudotuspelilukemille, joutui suomalainen tappion syntipukiksi.
Vettä myllyyn toi koronakausi 2019–20, jolloin Rask vetäytyi vapaaehtoisesti pudotuspeleistä.
– Haluan olla kilpailemassa joukkuetovereideni kanssa, mutta tällä hetkellä elämässäni on tärkeämpiä asioita kuin jääkiekko ja se on perheeni kanssa oleminen, hän kertoi seuran tiedotteessa.
Palaute oli rajua ja paikoin asiatonta. Varsinkin kun finaalitappion haavat olivat edelleen paikkaamatta, oli kannattajien "helppo" jatkaa tähtimaalivahtinsa kritisointia.
Kaudella 2020–21 vyölle kertyi loukkaantumisen takia vain 24 runkosarja- ja 11 pudotuspeliottelua. Kesällä hän joutui lonkkaleikkaukseen, joka vaati kuukausien kuntoutuksen. Kehiin hän palasi tammikuussa 2022, mutta lonkka kesti vain neljän ottelun ajan. Tämä tiesi päätöstä mahtavalle uralle.
– Tänään on päivä, jonka en olisi ikinä toivonut koittavan.
– Edellisten muutaman viikon aikana olen tajunnut, ettei kehoni enää vastaa vaaditulla tavalla, jotta pystyisin pelaamaan haluamallani tasolla, jonka joukkuekaverini ja Bruinsin fanit ansaitsisivat. Siksi raskain sydämin ilmoitan jääkiekkourani lopettamisesta, hän ilmoitti helmikuussa 2022 joukkueen tiedotteessa.
Rakastettu hahmo omalla nimikkoampiaisellaan
Rask edusti NHL:ssä vain Boston Bruinsia. Yhteensä hänelle kertyi 564 runkosarjaottelua ja 104 pudotuspeliä. Hän on Bruins-historian eniten voittoja kerännyt maalivahti.
Vähintään 300 ottelua pelanneista NHL-vahdeista Raskin uran torjuntaprosentti 92,1 on NHL:n historian kolmanneksi paras. Edellä ovat vain Dominik Hasek (92,2) ja Ken Dryden (92,2).
Vaikka uran äkillinen päättyminen maistui kitkerältä, voidaan helposti todeta 34-vuotiaan Raskin lopettaneen uransa huipulla. Terveenä hänellä olisi vielä ollut pelivuosia jäljellä ja vaikka pelaavana maalivahtina hän ei mestaruutta saavuttanut, on hän sinetöinyt paikkansa NHL-historiassa. Lopulta myös Bruins-fanit leppyivät kritisoimiseltaan.
Sinetin Raskin ura sai pian lopettamisilmoituksensa jälkeen, kun Bruins järjesti hänelle oman juhlistusseremoniansa. Vielä kerran yleisö sai huutaa vakiintunutta Tuuuuk-kannustushuutoaan ja sekä pelaaja että koko yhteisö saivat kiittää toisiaan. Samalla hän ilmoitti jatkavansa Bruinsin organisaatiossa brändilähettiläänä.
Yle Urheilulle Rask totesi tilaisuuden yhteydessä, että häntä ei jäänyt kaivertamaan mikään asia uraltaan. Päinvastoin.
– Urheilu on sellaista, että vain toinen voi voittaa. Minä olen enemmän sellainen lasi puoliksi täynnä -tyyppi. Koetan ottaa niitä positiivisia asioita. Jos liian negatiivisesti ajattelee, saa murehtia aika paljon.
Mitä tulee suomalaisiin NHL-pelaajiin, on Raskilla ansioluettelossaan jotain, mitä ei kovin monelta löydy. Hänellä on nimittäin oma nimikoitu ampiaislajinsa. Onpa temperamenttinen rock-musiikin suurkuluttaja saanut myös lahjaksi rumpusetin hevibändi Metallicalta.
Ainoa kysymys on enää, nouseeko paita koskaan TD Gardenin kattoon.
