Hieman myöhäisherännäisenä pidetty Pekka Rinne pääsi haistelemaan Liiga-tunnelmaa ensimmäisen kerran 20-vuotiaana. Kiekko-Kettujen kasvatti pelasi Kärpissä yhdessä ottelussa, jonka tilastoista ei uranäkymiä voinut päätellä: kiekko löysi tiensä Rinteen ohi seitsemän kertaa ja torjuntaprosentiksi muodostui vaivainen 78,8. Seuraavalla kaudella vastuu kasvoi jo 14 otteluun sekä ennen kaikkea kahteen pudotuspeliotteluun, joissa molemmissa Rinne oli ohittamaton.
Näillä otteluilla oli todennäköisesti suuri merkitys seuraavan kesän varaustilaisuuteen. Jääkiekkoa seuraaville tutun tositarinan mukaan kykyjenetsijät kävivät kahteen otteeseen katsomassa Rinteen otteluita, mutta kummallakaan kerralla hän ei päässyt pelaamaan.
Varauspäätöstä tehdessä Rinteeltä oli nähty paikan päällä vain alkulämmittelyt.
Nashville Predators kuitenkin uskoi 196-senttiseen kempeleläiseen ja varasi tämän kesän 2004 varaustilaisuuden kahdeksannella kierroksella, numerolla 258.
Kauden 2004−2005 jälkeen Rinnettä pyydettiin Pohjois-Amerikkaan ja hän lähti sinne heti, kaksinkertaisena Suomen mestarina, mutta vähällä vastuulla Niklas Bäckströmin kakkosvahtina pelanneena.
Iltalehden haastattelussa Rinne antoi arvoa koko Kärppien joukkueelle.
− En olisi ehkä päässyt yrittämään NHL:ään ilman Kärppien menestystä. Oli tärkeää olla voittavassa joukkueessa, vaikka olinkin kakkosmaalivahti.
Hitaasti kypsyen myös rapakon takana
Pohjois-Amerikassa tie kävi Predatorsin farmijoukkue Milwaukee Admiralsiin. Runkosarjan 51 pelattua ottelua tuottivat joukkueelle 30 voittoa ja Rinteelle mukavat tilastolukemat 2,82 maalia per ottelu ja 90,4 %.
Jo ensimmäisenä syksynä Rinne pääsi mittaamaan taitojaan kirkkaiden valojen alla. Avausottelussaan Rinne torjui voiton Chicago Blackhawksista lukemin 5−3. Myös kauden toinen ottelu merkittiin Blackhawksia vastaan. Tällä kertaa Rinne vaihdettiin tolppien väliin kesken ottelun, ja reilun kolmen minuutin peliaika tuotti kaksi torjuntaa ja yhden päästetyn maalin.
Kausi 2006−2007 sai karun alun, kun Rinne joutui olkapääleikkaukseen. Predatorsin GM David Poile kertoi, että kyseessä oli osin ennaltaehkäisevä leikkaus, mutta yhtä kaikki Rinne menetti kaudesta noin puolet. 29 otteluun mahtui kuitenkin kolme nollapeliä ja mikä tärkeintä, olkapää kesti pelaamisen.
Hyvät otteet AHL-kaukaloissa kuitenkin vain raottivat ovea NHL:ään. Ensimmäisellä kahdella kaudella Predatorsin torjuntavastuun jakoivat Tomáš Vokoun ja Chris Mason, Vokounin lähdettyä Floridaan hänen tilalleen saapui Dan Ellis.
Kaudella 2007−2008 Rinne sai Predatorsin riveissä vain yhden ottelun. Vaihdosta sisään tullut Rinne kirjasi puoleen tuntiin kahdeksan torjuntaa eikä päästänyt yhtään maalia.
Terveiden kirjoissa vietetyt kaudet toivat Rinteelle kutsun AHL:n tähdistöotteluun ja seuraavaksi kaudeksi viimein pysyvämmän paikan NHL:n puolelle.
Kaasu pohjaan
Ensimmäinen varsinainen NHL-kausi oli tarkoitus viettää Ellisin kakkosvahtina, mutta Rinne nousi loistavilla otteillaan pian aloittavaksi kassariksi. Helmikuussa Rinne valittiin kuukauden tulokkaaksi ja koko kauden mitalla torjutut seitsemän nollapeliä olivat seuraennätys.
Rinne hilasi joukkueensa huonon aloituksen jälkeen pudotuspeleihin. Petopaitojen pudottua ensimmäisellä kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella, Rinne sai kutsun Leijoniin kevään MM-kisoihin Sveitsiin.
Seuraavaan kauteen lähtiessä Rinteen ja Ellisin tandemin sävelet pysyivät edeltävänlaisina. Rinne aloitti leijonanosan otteluista ja torjui 58 ottelussa jälleen seitsemän nollapeliä. Vaikka Predators putosi taas jatkopeleistä ensimmäisellä kierroksella, Rinteen näytöt olivat kiistattomia myös seurajohdon silmissä. Kauteen 2010−2011 Rinne lähti ykkösvahtina.
Vaikeuksien kautta Vezinaan
Rinne oli pelannut jo kaksi kautta loistavaa torjuntapeliä, mutta parhaat ajat olivat vielä edessä. Keväällä 2011 Rinne nimettiin ensimmäisen kerran ehdokkaaksi parhaalle maalivahdille jaettavaan Vezina-palkintoon yhdessä Tim Thomasin ja Roberto Luongon kanssa. Rinne sijoittui äänestyksessä lopulta toiseksi.
Vauhti vain kiihtyi ja onnistumiset palkittiin muhkealla jatkosopimuksella. Siinä, missä Rinne oli tienannut ensimmäisiltä ykkösvahtikausiltaan yhteensä 6,8 miljoonaa dollaria, uudessa seitsenvuotisessa sopimuksessa summa oli seitsemän miljoonaa per kausi.
Rinne kirjoitutti nimensä seuran voittoennätykseen (42) ja yhden kauden pelattujen otteluiden ennätykseen (73). Hänet nimettiin jälleen Vezina-ehdokkaaksi, mutta voitto kiersi suomalaisen tälläkin kertaa.
NHL:n työsulun aikana Rinne pelasi KHL:ssä valkovenäläisessä Dynamo Minskin joukkueessa. NHL:n käynnistyttyä hän pelasi 43 ottelua jälleen hyvillä tilastoilla (2,43, 91,0 %), mutta kausi päättyi ikävällä tavalla runkosarjaan ja polven tähystysleikkaukseen.
Polvi oikutteli myös seuraavalla kaudella rajoittaen Rinteen pelimäärän kahden ottelun tuntuman hakemiseen AHL:ssä ja 24 otteluun NHL:ssä. Pohjois-Amerikasta Rinne lensi Leijonien apuun jo tuttuun Valko-Venäjän Minskiin MM-kisoihin. Kisojen päätteeksi hänen kaulaansa ripustettiin hopeinen MM-mitali ja hänet valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Rinne todisti toipuneensa täyteen iskuun ja kellotti kaudella 2014−2015 64 ottelussa päästettyjen maalien keskiarvoksi 2,18 torjuntaprosentin ollessa 92,3. Otteet palkittiin jälleen Vezina-nimityksellä, mutta palkinto meni jälleen ohi, tällä kertaa Montreal Canadiensin Carey Pricelle.
Tulevilla kausilla myös pudotuspelipolku piteni ja 2017 keväällä Rinne johdatti joukkueensa Stanley Cupin finaaleihin saakka. Finaalisarjassa Pittsburgh Penguins oli kuitenkin parempi voitoin 4−2 ja pääsi juhlimaan mestaruutta.
Keväällä 2018 runkosarjan parhaan joukkueen Presidents Trophy luovutettiin, Rinteen johdolla loistavasti pelanneelle, Predatorsille. Rinne paransi yhden kauden nollapeliennätystään kahdeksaan otteluun.
Pudotuspelimatka katkesi toisella kierroksella Winnipeg Jetsiä vastaan, mutta Rinne tienasi kaudelta neljännen nimeämisen Vezina-palkinnon voittajaksi. Viimein Rinne myös voitti äänestyksen ja sai nimensä virallisesti eliittimaalivahtien joukkoon.
Suomalaisvahtien perinne jatkuu
Rinne pelasi NHL:ssä vielä kolmen kauden ajan. Pitkän sopimuksen päätyttyä hän allekirjoitti vielä uuden, kaksivuotisen pahvin, joka toi hänelle viisi miljoonaa dollaria kaudessa. Nämä kaudet Rinne vietti kakkosvahtina pelaten 36 ja 24 ottelua Juuse Saroksen aisaparina.
Tammikuussa 2020 Rinteen historiaan liittyi jälleen Blackhawks. Heitä vastaan Rinteestä tuli toinen suomalaismaalivahti, joka on NHL:ssä onnistunut maalinteossa.
Viimeisen kautensa jälkeen 2021 Rinne voitti vielä King Clancy Memorial Trophyn pelaajana, "joka osoittaa johtajan ominaisuuksia sekä jäällä että sen ulkopuolella ja on tehnyt merkittävää humanitaarista työtä yhteisössään". Suomalaisista aiemmin pystin oli voittanut vain Saku Koivu.
Predators kunnioitti Rinnettä jäädyttämällä hänen pelinumeronsa 35. Jäädytysseremonia vietettiin helmikuussa 2022.
Uransa jälkeen Rinne muutti perheineen Suomeen ja asettui Tampereelle. Jääkiekko on kuitenkin edelleen lähellä Rinteen sydäntä, sillä kaudella 2022−2023 hän oli Nuorten Leijonien eli U20-maajoukkueen maalivahtivalmentaja. Kaudella 2023−2024 hän otti vastaan Predatorsin kehitysvalmentajan ja kykyjenetsijän kaksoisroolin.
