HIFK lähtee harjoitusotteluihin sille erikoisesta tilanteesta. Joukkue on ollut hyvällä mallilla jo toukokuusta lähtien ja joukkue on saanut harjoitella yhdessä keväästä lähtien. HIFK:n edellisenä urheilutoimenjohtajana toiminut Tom Nybondas ilmoitti jo keväällä 2014 palkattuaan Antti Törmäsen, että turbulenssin aika on ohi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vasta Tobias Salmelainen on näyttänyt, miten turbulenssin lopettaminen käytännössä tarkoittaa.
Toista täyttä kauttaan HIFK:n urheilutoimenjohtajana aloittava Salmelainen ilmoitti viime syksynä jo hyvissä ajoin, että Jarno Pikkarainen nousee korvaamaan Ari-Pekka Selinin liigakaudella 2019-2020 punanuttujen penkin takana. Syystä tai toisesta Selinin joukot alisuorittivat suuren osan viime syksystä, mutta HIFK odotti kärsivällisesti kurssin kääntyvän. Mollivoittoinen pelivire jatkui aina tammikuulle asti eikä laivan suunta näyttänyt kääntyvän, joten Selin sai väistyä Pikkaraisen tieltä.
Pikkarainen otti HIFK:n komentoonsa ja saikin HIFK:n ohjattua kiinni suoraan pudotuspelipaikkaan. Jos runkosarjassa HIFK:n peli näyttikin välillä tukkoiselta niin pudotuspelit muuttivat kaiken. Kentällä esiintyi niin työteliäs ja aktiivinen joukkue, että Nordenskiöldinkadulla ei sellaista ole nähty sitten Kari Jalosen aikojen.
Vielä, kun Salmelainen onnistui vahvistamaan joukkuetta laajalla rintamalla kevään siirtomarkkinoilla niin tilanne näyttää HIFK:n kannalta harvinaisen hyvältä. HPK:sta tuli Otto Paajanen sekä Teemu Turunen, jotka muodostivat ainakin Hämeenlinnassa hyvin toimivan tutkaparin. Hämeen suunnilta saapuivat myös Mikko Kousa ja Jesse Saarinen, jotka tulivat Lahdesta IFK:n. Hyökkäykseen tuli myös viime kaudella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla tehokkaasti hurjastellut Sebastian Dyk sekä tuore maailmanmestari Jere Sallinen. Atte Engrenin pariksi maalin suulle luistelee Frans Tuohimaa, joka tekee paluun kasvattajaseuraansa. Toinen paluumuuttaja pitkällä sopimuksella on Lukosta paluun tekevä Rony Ahonen.
Harjoituspelit tarjoavat näytönpaikkoja nuorille
Harjoituskauteen HIFK lähteekin mielenkiintoisesta tilanteesta. Joukkue on oletettavasti saanut hyvän kesän alleen. Jatkaako HIFK viime kauden pudotuspeleissä nähtyä aktiivista pelitapaansa jo harjoituspeleistä lähtien?
Tobias Salmelainen voi olla tyytyväinen tekemäänsä työhön. Joukkue näyttää paperilla suhteellisen valmiilta, mutta joitakin kysymysmerkkejä on. HIFK:n keskikaistan riittävyys on aiheuttanut keskustelua. Varsinkin, kun HIFK tuntuu metsästäneen ykkösketjun sentteriä sen jälkeen, kun Antti Suomela valitsikin Pohjois-Amerikan Helsingin sijaan. Otto Paajanen ja myöskin keskellä pelaamaan pystyvä Jere Sallinen eivät näyttäisi suoraan klassisilta ykkösketjun keskikaistan miehiltä. Toisaalta jääkiekkoa ei pelatakaan paperilla ja nykypäivän jääkiekossa keskikaistan täyttäminen sekä hyökkäys että puolustuspäässä ja jalkanopeus ovat sentterin tärkeimpiä ominaisuuksia.
Suurta vastuuta kantavat nuoret Anton Lundell ja Juha Jääskä. Lundell on yksi Suomi-kiekon tulevaisuuden lupauksista ja Jääskä, jota alettiin vasta viime kaudella aikuisten tasolla ajamaan keskelle näyttää modernin jääkiekkopelin keskushyökkääjän prototyypiltä. Harjoituskauden mielenkiintoisinta antia HIFK:n osalta onkin, että millaisia harppauksia nämä kaksi nuorta miestä kevään aikana ovat ottaneet.
HIFK:ssa on näiden kahden edellä mainitun nuoren lisäksi esittää enemmänkin teinienergiaa. Mielenkiintoisimpina niminä näistä Brad Lambert, joka saapui Lahdesta Helsinkiin. HIFK:n uuden strategian myötä voi olla, että hänkin saa näyttöpaikkansa harjoituspeleissä. Syksyn harjoituspeleissä näytönpaikkaa tähyää myös Eero Teräväinen ja kovaa jälkeä viime kaudella A-nuorissa tehnyt Wiljami Myllylä.
Mielenkiintoista on myöskin nähdä, että peluuttaako HIFK maalivahtejaan tandemina vai nouseeko jompi kumpi runkosarjan alkuun mennessä selkeäksi ykkösvahdiksi. Puolustus näyttää siltä, että se pystyy tukemaan HIFK:n viime kauden pudotuspeleissä nähtyä pelitapaa. HIFK:n tilanne harjoituspeleihin lähdettäessä ei ole näyttänyt näin hyvältä miesmuistiin.
