Kello on hieman ennen puolta kahdeksaa lokakuun viimeisenä keskiviikkoaamuna. Pirkanmaan talousalue on saanut yön aikana ensimmäisen lumipeitteensä ja pari pakkasastetta huurustavat hengityksen enteillen samalla talven lähestymistä.
Jäiset tienpinnat tietävät kiireistä työpäivää rengasliikkeissä. Nokian Pyryn 29-vuotiaalle puolustajalle Juha Korkeamäelle tämä keskiviikko on poikkeuksellisen kiireinen, sillä työpäivän jälkeen odottaa vielä Suomi-sarjan kärkikamppailu Espoon Metro Areenalla Kiekko-Espoota vastaan. Sitä ennen on kuitenkin hoidettava siviilityön velvoitteet, ja matka kotiovelta Pirkkalasta lähtee jo tottuneesti kohti Pirkkalan Rengaskauppaa.
Korkeamäki luisteli ensimmäiset piirtonsa Nokian ulkojäihin neljän vanhana. Joukkueessa pelannut viisi vuotta vanhempi isoveli toimi alkuaikoina suurena innoittajana pienen miehenalun harjoittelulle. Nokian jäitä tuli kulutettua C-junioreihin asti, josta Korkeamäki lähti pelaamaan naapurikaupunki Tampereelle Tapparan junioreihin. Tapparassa vuosia karttui aina A-junioreihin asti, minkä jälkeen Korkeamäki palasi sinne, mistä kaikki alkoi ja on edustanut Nokian Pyryä nyt viimeiset yhdeksän kautta.
— Joskus on käynyt mielessä, että olisi kiva yrittää jollain muullakin sarjatasolla, mutta tässä onnistuu todella hyvin työn ja kiekkoilun yhdistäminen. Sitä rahaa pitää kuitenkin jostain saada, pohtii Korkeamäki.
Rahaa saadaan, kun Rengaskaupan pukukaapilta löytyy oma tuttu haalari ylle laitettavaksi. Sesonki on kuumimmillaan, mikä on näkynyt Korkeamäen työpaikalla jo jonkin aikaa.
— Olen tehnyt tätä sen yhdeksän vuotta mitä olen Pyryssäkin kiekkoillut ja nyt on ollut ehkä ensimmäinen syksy, kun ihmiset ovat osanneet vähän ennakoida talven tuloa ja ei ole tullut ihan hervotonta kertarysäystä vaihdettavaksi, Korkeamäki taustoittaa.
Korkeamäki erikoistui kaksi vuotta sitten työpaikallaan raskaalle puolelle. Kello ei ole vielä edes kahdeksaa, kun päivän ensimmäinen työtehtävä on vastassa. Kuorma-auto odottaa halliin sisälle ajettavaksi ja aamun ensimmäinen vaihto voi alkaa. Raskaalla puolella renkaiden vaihtaminen on fyysistä kokovartalotyötä, mutta erityisesti se kuormittaa käsiä, kun päästään pulttien kimppuun. Paineilmalla toimiva pulttipyssy kysyy voimaa ranteissa.
— Tällaisena kiireisempänä päivänä teen tämän homman jotain 200–300 kertaa, arvioi Korkeamäki pultin aukaistuaan.
Eihän se voi olla näkymättä illalla pelissä? Kysyy toimittaja hölmistyneenä.
— Eihän se voikaan, hymyilee Korkeamäki vastauksena ja jatkaa.
— Kaikki tietävät homman nimen ja valmennus varmasti ymmärtää, jos jonain iltana on vähän väsyneempi.
Korkeamäki painaa päivän yhteen putkeen aikaisen lähtönsä takia ja siirtyy kymmenen autoa myöhemmin ruokailemaan ennen kuin matka jatkuu kohti Nokian jäähallia.
Haalari vaihtuu pelipaitaan
Kahden aikaan iltapäivällä Nokian jäähallin ympärillä käy kuhina. Huoltajat ovat ensimmäisinä paikalla siirtämässä omia tavaroitaan pian kohti Espoota suuntaavaan linja-autoon. Pelaajat saapuvat yksitellen omista arkisista kiireistään. Jollain on takana työpäivä, jollain koulupäivä jäi lyhyeksi, yksi on tulossa suoraan Pyryn myyntiryhmän palaverista.
Pyry on perinteikäs urheiluseura 34 000 asukkaan Nokialla. Monilajiseurana se on koskettanut suurta osaa kaupungin väestöstä, ja pyryläisyydestä on muodostunut monille iso osa nokialaisuutta. Pyrystä voi ponnistaa myös maailmalle, sillä esimerkiksi New York Islandersin organisaatiossa taalajäitä nykyisin kuluttava Otto Koivula on Pyryn kasvatti. Nokialaiset nousivat Suomi-sarjaan kaudelle 2009–10 ja ovat pelanneet kyseistä sarjatasoa siitä lähtien. Keväällä 2013 Pyry ylsi aina Mestis-karsintoihin asti. Nyt se elää urheilullisesti suurinta loistoaan tuon kevään jälkeen.
— Pyry on organisaationa mennyt todella paljon eteenpäin muutamassa vuodessa ja on pystynyt kehittämään pelaajien arkea sekä tuomaan oheistapahtumia otteluiden ympärille, jotka ovat sitten näkyneet myös kasvaneina yleisömäärinä, Juha Korkeamäki kertoo pelireissun alkaessa.
Jos Pyry on mennyt lyhyessä ajassa eteenpäin, niin sitä on tehnyt myös Suomi-sarja. Korkeamäki onkin nähnyt puolustajan tontilta sen kehityksen mitä kyseinen sarjataso on läpikäynyt pian päättyvän vuosikymmenen aikana.
— Sarja on muuttunut selvästi ammattimaisemmaksi tänä aikana. Silloin aikanaan treenattiin kolme kertaa viikossa eikä ollut mitään oheisia rinnalla. Nyt joka päivä on oheisia ja fysiikkavalmentajatkin mukana. Myös puitteet ovat kehittyneet monella paikkakunnalla paljon, Nokia on tästä yksi hyvä esimerkki, Korkeamäki avaa vuosikymmenen kehitystä.
Yksi hyvä esimerkki Suomi-sarjan harppauksista eteenpäin on entisten Liiga-pelaajien saapuminen sitä rikastuttamaan. Pyrystäkin löytyy kokemusta maan korkeimmalta sarjatasolta. Entisten Liiga-pelaajien lisäksi valmennustiimistä löytyy Tappara-legenda Janne Ojanen. Hämeenlinnaan asti ehtinyt bussi puolestaan poimii huoltoaseman parkkipaikalta mukaansa Markku Flinckin. Keskushyökkääjä kantoi vielä viime keväänä Jukureiden paitaa.
— Onhan se hienoa, että on pelaajia, jotka Liiga-uran jälkeen haluavat siviilihommien lisäksi yhä pelata, ja tulevat tänne Suomi-sarjaan pelaamaan. Varsinkin kun meillä on nuori joukkue, niin kyllähän se tuo myös nuoremmille kavereille lisäkipinää, kun Flinckin kaltainen hahmo saapuu sinne koppiin, Korkeamäki kertaa.
— Ja kyllähän se kiistatta tuo ihan kivan fiiliksen, kun on huomannut, että pärjää ihan hyvin niitä korkeammalta tulevia vastaan kaukalossa, jatkaa Korkeamäki.
Juha Korkeamäki on kuulunut koko Pyryssä pelaamansa ajan joukkueen avainpuolustajiin sekä koko Suomi-sarjan parhaisiin pakkeihin. Sarjatason murros on vaatinut häneltä lähestymismuutosta kiekkoiluun.
— Ensinnäkin olen joutunut harjoittelemaan. Alkuun täällä ehkä pärjäsi lahjoilla, mutta ei enää. Toisekseen olen ollut onnekas, että paikat ovat pysyneet ehjänä. Olen yrittänyt pitää huolta kehostani, Korkeamäki kertaa.
Metro Areenan kirkkaat valot
Jos moni asia on Suomi-sarjassa ammattimaistunut, niin yhä löytyy myös kehitettävää. Yksi kehityskohde tulee vastaan heti Pyryn saavuttua Espoon Metro Areenalle. Sarjatason ykköspuitteista kun ei tunnu löytyvän pukukoppia nokialaisille, ja tämä jos jokin saa aikaan lisävipinää vierasjoukkueen huollossa. Lopulta löytyy puhelinnumero mihin soittaa, mutta puhelun vastaanottajaan ei saada yhteyttä. Sen sijaan päivystävältä hallimestarilta tulee paluupostissa tekstiviesti, jossa hän kertoo olevansa elokuvissa.
— On se hyvä, että satuitte paikalle tekemään juttua tästä Suomi-sarjan arjesta, huoltaja nauraa.
Lopulta huoltojoukkojen oma-aloitteisuus palkitaan ja joukkueelle löytyy riittävästi tilaa. Pelaajat siirtyvät ulos pallottelemaan ja tämän jälkeen takaisin sisätiloihin venyttelemään. Valmennuskaksikko Niko Raiskio ja Janne Ojanen käyvät samanaikaisesti läpi illan ylivoimakoostumusta.
Kellon ollessa 17.50 Juha Korkeamäki ottaa ensimmäiset piirtonsa Metro Areenan jäällä. Tasan yhdeksän tuntia aiemmin hän ajoi kuorma-auton sisään halliin päivän ensimmäiseen renkaanvaihtoon. Nyt hän on pukenut pelipaidan ylleen ja aloittaa lämmittelyn numero 41 selässä ja A-kirjain rinnassa.
Jo lämmittely enteilee vaikeaa nokialaisiltaa, kun puolustaja Niko Kuivaniemi saa osumaa ja joutuu huollon paikkailtavaksi.
Kivikova Kiekko-Espoo
Puoli seitsemältä kiekko tippuu Metro Areenalla jäähän. Espoolaisyleisöä on paikan päällä 542 katsojaa ja piskuinen kannattajaryhmä tuo eloa halliin.
— Yleensä ne vierashallit missä on kiva tunnelma, niin niihin ei ole sitten myöskään kiva mennä. Fanitoiminta Suomi-sarjassa ylipäätään vaihtelee paljon. Forssassa on rumpuryhmä aina paikalla. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä kauempana lähin Liiga-joukkue on, niin sitä viriilimpää on myös kannattajatoiminta, Juha Korkeamäki linjaa.
Korkeamäen ensimmäinen vaihto kestää minuutin. Ensimmäinen kosketus kiekkoon tulee toisessa vaihdossa, kun kiekkoa käytetään hänellä alhaalla, josta hän lähtee rakentamaan Pyryn hyökkäystä. Pian Korkeamäen tultua vaihtoon kiekko painuu ensimmäisen kerran Santeri Metsäsen selän taakse ja kaikkien korvamatojen äiti "Kivikova, kivikova Kiekko-Espoo"-renkutus saa pauhaa ensimmäisen kerran Metro Areenan kajareista.
Maalia seuranneessa vaihdossa Korkeamäki laittaa pahan harhasyötön oman vaihtopenkkinsä eteen, mistä on käynnistyä vaarallinen 2–1-hyökkäys. Katsomosta seuratessa väkisinkin mieli palaa tuossa hetkessä pulttipyssyn rasitukseen.
Pyry rynnii kuitenkin vielä rinnalle avauserän puolivälissä, kun Aleksi Niemen laukaus yllättää espoolaisvahti Jani Niemisen. Vieraiden hyvän jakson päättää kuitenkin Valtteri Mäkiviinikan koukkaamisjäähy, ja nokialaiset joutuvat ensi kertaa ottelussa vajaamiehiseksi. Juha Korkeamäki hyppää askiin ensimmäistä alivoimaa tappamaan, mutta Mäkiviinikan jäähy ehtii vanhentua vain 13 sekuntia, kunnes "Kivikova, kivikova Kiekko-Espoo" soi uudemman kerran.
Erän lopulla Korkeamäki pääsee ensimmäisen kerran laukomaan, mutta Jani Nieminen torjuu viivalta tulleen rannelaukauksen kilpikädellään kulmaukseen. Numeroissa 2–1 mennään myös tauolle.
Kakkoserä on Pyrylle pelkkää painajaista. Kotijoukkue karkaa hetkessä jo kolmen maalin karkumatkalle ja Santeri Metsäsen ilta tolppien välissä tulee valmiiksi. Viime kaudella Mestiksessä KOOVEE:n maalilla loistaneen Tomi Ristelin sisäänotto ei auta, Anton Kokkonen muuttaa lukemiksi jo 5–1. Tässä vaiheessa päävalmentaja Niko Raiskio pyrkii herättelemään omiaan aikalisällä.
Tämäkään ei auta ja lisää on tulossa, mutta Juha Korkeamäen oikea-aikainen kamppi estää espoolaisjohdon kasvamisen. Tämä tuo nokialaispuolustajalle kuitenkin kaksiminuuttisen kärsittäväksi. Alivoimaa loppuerän tappava Pyry painuu päät painuksissa erän jälkeen siihen samaan koppiin, johon pääseminen oli ollut vielä hetkeä aikaisemmin työn ja tuskan takana.
Toisella erätauolla useampi pyryläinen nostaa kopissa ääntänsä ja pitää oman puheenvuoronsa. Joukkue sopii yhdessä nollaavansa sen mitä kahden ensimmäisen erän aikana on tapahtunut ja lähtevänsä nollista liikenteeseen, kun viimeinen erä käynnistyy.
Puheet auttavat. Päätöserän alku on selvästi vieraiden paras jakso ottelussa. Orastava kapina kuolee kuitenkin isoon jäähyyn, kun Korkeamäen pakkipari Joni Mäkelä huitoo itselleen 5+20 minuuttia. Kotijoukkue on armoton ja Matias Nisula muuttaa pakkopelin alkuun johtonumeroiksi jo 6–1. Samalla "Kivikova, kivikova Kiekko-Espoo" alkaa saada neutraalin katsojan jo lähes raivon partaalle.
Lisää on kuitenkin vielä tulossa. Ilmari Pitkänen pohjustaa paikan Oscar Leppäselle ja...."Kivikova, kivikova Kiekko-Espoo".
Pyry on lyöty. 7–1 ei jätä sanan sijaa ja ovat poikkeuksellisen tylyt lukemat kärkikamppailuun. Raiskion ja Ojasen ylivoimapohdinnatkin osoittautuvat turhiksi, kun espoolaiset eivät joudu edes rikkomaan jäähyn arvoisesti koko ottelun aikana. Juha Korkeamäen vastaus kysymykseen mikä meni pieleen, on tyhjentävä.
— Kaikki.
Usealla Suomi-sarjan seuralla on ylempien sarjatasojen tavoin vaihtoruokailukäytäntö. Espoon ruokapöytä tekisi Ben Bloodinkin tyytyväiseksi. Paikallinen kokki on ahkeroinut nälkäiselle vierasjoukkueelle herkullisen näköistä kanapastaa, jonka kaverina on tarjolla salaattia ja ruisleipää. Ruokailuvälineiden äänen kuulee, kun jäänrakoon nuijittu ryhmä ruokailee. Varakapteeni Ossi Pellinen käy vielä erikseen kiittämässä kokkia hyvästä ruoasta ennen kuin paluumatka alkaa.
Huomenna on uusi päivä
Hiljaisuus täyttää linja-auton, joka aloittaa matkansa säkkipimeällä kolmostiellä. Moottoritielle käännyttäessä auton keskivaiheilta kuuluu äärimmäisen turhautuneella äänellä "Vittu mä olin paska!" -huudahdus. Tämä rikkoo jään ja puheensorina saa alkunsa. Yksi käy pyytämässä anteeksi Santeri Metsäseltä maalia, joka johti hänen vaihtoonsa, toinen manaa kuinka ärsyttävä ralli Kiekko-Espoolla voikaan olla maalilauluna.
— Ei nämä tappiot ole enää uniin tulleet pitkään aikaan. Kun huomenna taas aamulla painaa töihin, niin kyllä se siinä kohtaa on jo takana. Mutta tietysti harmittaa. Ei me näin huonoja olla. Kaveri oli vain yksinkertaisesti niin valtavan paljon meitä valmiimpi tähän peliin, Juha Korkeamäki summaa.
Pian puheet alkavat bussissa kääntyä tulevaan. Seuraavana päivänä on edessä joukkuekuva, josta pelaajia muistutetaan useampaan otteeseen, että nämä muistavat tulla iltapäivän harjoituksiin normaalia aikaisemmin. Myös lauantaina häämöttävä saunailta nousee keskustelujen keskiöön vuorokauden lähestyessä seuraavaa.
Pirkkalan kohdalla Korkeamäen pää venyy kohti työpaikkaansa ja hän toteaa, että kaikki ovat jo lähteneet tältä päivältä.
— On siellä joskus vielä tähänkin aikaan syksyisin vaihdeltu, Korkeamäki vastaa uteluun, että olisiko siellä voinut oikeasti vielä olla joku.
Keskiviikko on vaihtunut torstaiksi. Väsyneet pelaajat vievät varusteensa omille paikoilleen pukukoppiin ennen kuin suuntaavat kukin omille tahoilleen. Näin tekee myös Juha Korkeamäki, joka vie kassinsa ja kiittää vielä kohteliaasti toimittajaa sekä kuvaajaa päivästä ennen kuin suuntaa autollaan kohti Pirkkalaa. Hänellä on reilut kuusi tuntia siihen, kunnes pitää herätä töihin. Siellä odottavat jälleen ne 200–300 pulttia avattavaksi ja kiinnitettäväksi. Sitten pitääkin jo rientää takaisin jäähallille joukkuekuvaa varten.
Rakkaudesta lajiin.