Edellisestä kymmenestä ottelusta HIFK on saalistanut viisi voittoa ja yhteensä 17 pistettä. HIFK on sarjassa seitsemäntenä ja matkaa kolmantena olevaan Ilvekseen on jo kahdeksan pistettä.
Helsinkiläisten selkeä vahvuus on hyökkäyskalusto ja HIFK:lla onkin käytössään sellainen hyökkäysarsenaali, jota ei kovin monella muulla liigajoukkueella ole.
HIFK:n hyökkäyksessä on Teemu Turusen, Otto Paajasen, Jere Sallisen ja Iikka Kangasniemen kaltaisia tekijöitä. Tähän, kun lisää vielä Ville Leskisen, Jesse Saarisen, Michael Keräsen, Anton Lundellin sekä ruotsalaishyökkääjä Sebastian Dykin, alkaa hahmottua, miten leveä HIFK:n kärkiosaaminen on.
Kova hyökkäyskalusto onkin näkynyt joukkueen ylivoimapelaamisessa, joka on ollut sarjan tehokkainta. Punanutut ovat myös edistyneissä tilastoissa Liigan kärkikaksikossa.
HIFK:n joulukuu oli kuitenkin haastava niin pelillisesti kuin myös tuloksellisestikin. HIFK voitti muun muassa Kärpät, mutta silti sen viisikkopelistä uupui jotain. Helsinkiläiset voittivat joulukuun aikana ainoastaan neljä kertaa.
HIFK:n pelaaminen on soljunut parhaimmillaan näyttävästi, mutta liian usein kiekollinen pelaaminen ei ole ollut tarpeeksi laadukkaalla tasolla.
Suoraviivaista
Kirjoitin kauden alussa, että HIFK:n pelaamisen tavoitteena on saada kiekko nopeasti hyökkäysalueelle. Tämä näkyy edelleen usein joukkueen pelaamisessa, kuten avauspelaamisessa, keskialueen ylityksissä sekä hyökkäysalueelle murtautumisessa.
Hyökkäyksiinlähdöissä nopea rytmi on valttia, keskialue ylitetään joko kuljettamalla tai puolipitkillä ja pitkillä syötöillä. Hyökkäyssiniviivan kohdalla kiekko lähetetään usein päätyyn ja pelaajat ampaisevat kaivuutalkoisiin.
HIFK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen haluaakin suoraviivaista etenemistä joukkueeltaan. Valmennuksen tavoitteen toisaalta ymmärtääkin. Joukkueessa on sen verran kovia tekijöitä, jotka ovat parhaimmillaan kiekon kanssa hyökkäysalueella.
Hyökkäysalueella päätykiekon jälkeen HIFK pyrkii saamaan paineistuspelaamisen pyörimään, jolla helsinkiläiset saavat vastustajan ahtaalle. Tavoitteena on saada kiekonriistoja ja sitä kautta pitkiä hyökkäysalueen pyörityksiä. Vastustajan purkaessa kiekon, HIFK lähettää sen vain takaisin. Paine jatkuu, vastustaja väsyy.
Samalla luotetaan, että oman puolustusalueen puolustuspelaaminen on tarpeeksi tiivistä ja erikoistilannepelaaminen tehokasta. HIFK ei pelkästään paineista, vaan ohjauspelissä on myös kaksivaiheisuutta.
Sudenkuoppia
Suoraviivaisessa pelitavassa on kuitenkin monta sudenkuoppaa. HIFK astuikin joulukuussa paikka paikoin samoihin sudenkuoppiin, joissa se kävi jo alkukaudesta. HIFK:n suoraviivainen pelaaminen löi hieman ehkä näpeille.
Liiga on sen verran taktinen sarja, että useimmat joukkueet osaavat suoraviivaista pelitapaa vastaan puolustaa. Suoraviivaisessa etenemisessä käykin helposti niin, että peli puuroutuu painolliselle puolelle, jos peliä ei muista rytmittää.
Haastavan ajanjaksonsa aikana HIFK ei nimittäin rytmittänyt peliään kovinkaan monipuolisesti. Kiekkokontrolliteot olivat harvassa, eikä peliä esimerkiksi pysäytetty edes oman joukkueen vaihtaessa. Syöttöjen määrä omalla puolustusalueella oli myös vähäistä, eikä syöttöketjuja syntynyt.
HIFK:n viisikko ei kiihtynyt keskialueen yli, vaan puolustajan puolipitkä tai pitkä syöttö meni joko ohi hyökkääjän lavan tai hyökkääjä oli seisovilla jaloilla hyökkäyssiniviivan kulmassa.
"HIFK:n hyökkäyspelaaminen oli hidasta"
HIFK joutui hyökkäämään alivoimaisena ja kun hyökkäys ei kiihtynyt eteenpäin, joutuivat hyökkääjät päätykiekon jälkeen aloittamaan paineistuspelaamisen takamatkalta. HIFK:n hyökkäyspelaaminen oli hidasta ja pelin virta pysähtyi useita kertoja.
Samalla hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisen rakenne kärsi, sillä HIFK ei pystynyt murtautumaan kiekon kanssa hyökkäysalueelle tarvittavassa tasapainossa tai tarpeeksi kiihtyvästi.
HIFK:n viisikkopelaamisen rakenne ei tällöin tarjonnut tarvittavia valmiuksia rakentaa suorista hyökkäyksistä kaikkein laadukkaimpia maalipaikkoja. Helsinkiläisten taitavat hyökkääjät joutuivat pyörimään laitojen ja kulmien lähellä ja laukaukset lähtivät kaukaa siniviivalta – pienen todennäköisyyden alueelta.
HIFK ei pystynyt murtautumaan parhaimmalle maalintekosektorille, eikä siten saanut tarpeeksi laukauksia maalin edustalta. HIFK ei saanut vastustajan maalivahtia sivuttaisliikkeeseen, mikä olisi nostanut maalinteon tehokkuutta.
HIFK kyllä loi kiekonriistoista laadukkaita maalipaikkoja, sillä silloin se pystyi hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan.
Paradoksaalista oli se, että HIFK haluaa olla suoraviivainen joukkue, mutta tämä tavoite ei näkynyt eikä toteutunut hyökkäysalueella. Suorissa hyökkäyksissä keskikaistan pelaaja tai painottoman puolen hyökkääjä oli usein hieman myöhässä maalin edustalta.
Pitkissä hyökkäyksissä HIFK-hyökkääjien välinen yhteistyö ei ollut tarpeeksi tehokasta, eivätkä helsinkiläiset pystyneet etenemään laidoilta tai kulmista maalin edustalle alueellisten pienpelien kautta.
HIFK:n viisikkopelaamisessa oli koko ajan kiireen tuntu, eikä peli tuottanut HIFK:lle luontaista jatkumoa.
Hieman enemmän rytmejä, parempaa rakennetta
HIFK:n puolustajien hieman vajavaiset pelinluku- ja kiekonkäsittelytaidot tulivat ajoittain karusti esille joulukuussa, jolloin puolustajille sattui varsin paljon kiekonmenetyksiä sekä harhasyöttöjä.
HIFK:n valmennusjohto näyttäisi olevan herännyt tähän ongelmaan ja yrittänyt tehdä muutamia korjaustoimia.
Esimerkiksi Pelicansia, HPK:ta, Ilvestä ja SaiPaa vastaan HIFK rytmitti kiekollista peliään aiempaa enemmän. Helsinkiläiset palauttelivat kiekkoja keskialueelta puolustusalueelle ja pysäyttivät peliä lähteäkseen seuraavaan hyökkäykseen viivelähdön turvin.
Siten HIFK sai viisikkonsa hieman tiiviimmäksi ja pääsi paremmin pelin virtaukseen kiinni. HIFK:lla oli selkeyttä pelin rytmittämisessä, jonka myötä viisikkopelaamiseen tuli hieman enemmän rakennetta. Samalla syöttöjen pituudet lyhenivät ja puolustajien työ helpottui.
"Syöttöjen pituudet lyhenivät"
HIFK:n viisikot lukivat kollektiivina tarkemmin pelin virtausta. HIFK on myös täyttänyt kaistoja aiempaa täsmällisemmin, jolloin helsinkiläiset ovat pystyneet hyökkäämään koko viisikon voimin ja säilyttämään kenttätasapainon.
Hyökkääjät ovat myös ehtineet päätykiekkoihin paremmin ja yhtäkkiä HIFK:n paineistuspelaaminen onkin alkanut jälleen toimia paremmin. Puolustajatkin ovat pystyneet väkevämmin nousemaan siniviivalta vastaan paineistustilanteissa.
HIFK on myös aavistuksen verran lisännyt keskustan kautta pelin avaamista, mikä on luonut uusia mahdollisuuksia keskialueen hyökkäyspelaamiseen. Tähän asti keskialueen ylittämisessä on käytetty kiekon kuskaamista, pitkiä syöttöjä sekä ristipistoja painottoman puolen laitaan.
Keskikaistan käyttäminen on peliteoreettisesti ihanteellisin kaista avata peliä, sillä keskikaistalla on esimerkiksi enemmän syöttösuuntia tarjolla kuin laidassa.
Toistaiseksi HIFK ei ole kuitenkaan pystynyt rytmittämään peliä koko 60 minuuttia, vaan pelaaminen on jossain vaiheessa ottelun aikana muuttunut takaisin pelin puskemiseksi. Yhteisiä kokemuksia kollektiivisesta päätöksenteosta ja sitä kautta pelin rytmittämisestä ei ole ollut riittävästi. Mutta tämä on ollut parempaan päin.
Ottelutauko hyvään saumaan
HIFK:n ylivoima- ja puolustuspelaaminen on pelastanut monta ottelua ja pistettä, mutta viisikkopelin tehottomuus alkoi näkyä haastavan ajanjakson aikana tappioina – se myös vaikutti kielteisesti puolustuspelaamiseen. HIFK:ta on myös vaivannut ailahtelevaisuus otteluiden välillä sekä niiden sisällä.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että HIFK on korjaamassa kurssiaan viisikkopelinsä suhteen. Toki lähes jokainen viime aikainen joukkue on puolustanut HIFK:ta vastaan jonkin verran tai paljon keskialueen trapin kautta.
"paremman rakenteen ja terävämmän yhteistyön kautta HIFK voi saada yksilöistään vielä runsaasti enemmän tehoja irti"
Se on vienyt HIFK:lta suorahyökkäämisuhkaa pois, mutta samalla HIFK on joutunut tai päässyt rytmittämään peliä enemmän. Onko se ollut valmennuksen ohje vai ovatko vastustajat pakottaneet HIFK:n tähän?
Yhtä kaikki, oli se kumpi vaan tai molemmat, ainakin HIFK on alkanut pelata enemmän sen mukaa, miten peli pyytää.
Mikäli HIFK:n viisikkopelaamisen rakenne paranee, voi sillä olla kauaskantoisia seurauksia. Laadukkaamman rakenteen ja terävämmän yhteistyön kautta HIFK voi saada yksilöistään vielä runsaasti enemmän tehokkuutta irti maalipaikoissa ja niiden rakentelussa.
Ehkä myös ailahtelevaisuus katoaa samalla ja HIFK pystyy repimään hurjasta hyökkäyskalustosta kaikki tehot irti. Siten sarjasijoituskin voi nousta.
HIFK:lle pieni ottelutauko tulikin oivaan paikkaan ja tästä eteenpäin on mielenkiintoista seurata HIFK:n pelin kehittymistä sekä jatkuuko nyt nähty pelillinen muutos. Seuraava ottelu on vasta lauantaina Tapparaa vastaan, joten HIFK:lla on aikaa palautua ja hioa viisikkopelaamistaan koko viikko.