Tapparan alkukausi on ollut historiallinen, sillä joukkue ei ole kymmenen pelatun ottelun jälkeen kärsinyt yhtäkään tappiota. Joukkue onkin menettänyt pisteen ainoastaan yhdessä ottelussa, kun Tappara voitti JYPin kauden toisessa pelissä vasta jatkoajalla 4–3-lukemin.
Liigan historiassa ainoastaan kaksi joukkuetta on aloittanut kautensa ilman tappioita kymmenen pelatun ottelun jälkeen: TPS kaudella 1981-82, yhdeksällä voitolla ja yhdellä tasapelillä sekä Ilves kaudella 1983-84, kuudella voitolla ja neljällä tasapelillä.
Miksi Tapparan peli toimii?
1. Tappara rytmittää avauspelaamistaan vastustajan prässitason mukaan.
2. Puolustuksen kaksivaiheisuus toimii: Tappara prässää ja pelaa trapia yhtenäisesti.
3. Hyökkäysalueella Tapparan kiekottomat pelaajat hakevat jatkuvalla liikkeellä itsensä tyhjään tilaan.
Tapparasta onkin tällä hetkellä vaikeaa löytää organisaationa ylipäätään moitittavaa. Johto on kunnossa, valmennus on turvattu tuleviksi vuosiksi ja seura houkuttelee pelaajia luokseen kehittymään.
Näiden asioiden lisäksi, myös itse tuote, eli peli, on kunnossa ja ajankohtaan nähden se on jopa vakuuttavalla tasolla.
Yhteistyön jääkiekkoa
Tapparan avauspelaaminen on monipuolista ja tarjoaa puolustajille paljon vaihtoehtoja avata peliä. Peli on aina suhteessa vastustajaan, ja riippuen siitä, miten vastustaja paineistaa tai ei paineista, Tapparan pelaajat valitsevat avauspelimallin.
Kaikki lähtee oman alueen kiekottomien pelaajien toiminnasta eli siitä, miten he tukevat puolustajia tarjoamalla helppoja syöttöpaikkoja. Olivat hyökkääjien tarjonnat sitten lähellä tai kauempana, hyökkääjät ovat usein pelattavissa ja mahdollistavat laadukkaan pelin avaamisen. Tapparan yhteistyön jääkiekossa kiekollinen pelaaja jää harvoin yksin.
Tapparan yhteistyön jääkiekossa kiekollinen pelaaja jää harvoin yksin
Joukkueella on kuitenkin puolustajien yksilösuoritusten lisäksi myös ihan suunniteltuja tapoja avata peliä pelitilanteen mukaan. Yksi vaihtoehdoista on kääntää peliä nopeasti pystyyn niin omalla alueella kuin keskialueella. Pelaajien yksilötaidon takia hyökkääjät voivat ajaa ahtaisiinkin väleihin, saada laadukkaan syötön puolustajilta vauhtiin ja suunnata tämän jälkeen kolmea kaistaa pitkin kohti vastustajan maalia.
Toinen yleinen ja toimivaksi osoittautunut vaihtoehto tien ollessa tukossa on pelata kontrollilähtö – staattisesti maalin takaa tai liikkuvasti maalin edestä. Jälkimmäisissä tilanteissa yleinen kuvio Tapparalla on puolustajien kerran tai kaksi tekemä pakki–pakki-syöttö oman siniviivan alapuolella. Sen jälkeen puolustaja antaa pitkän syötön painottomalle puolelle ristiin ja tätä kautta Tappara pääsee hyökkäysalueelle.
Pelaajat tunnistavat tilanteet
Tapparan vahvan viisikkopelin tärkeä palanen on toimiva kaksivaiheinen karvauspeli. Pelaajat siis tunnistavat, milloin annetaan painetta, milloin otetaan keskialueella vastaan ja milloin tehdään vähän molempia.
Tappara paineistaa mahdollisuuden tullessa useimmiten kahdella pelaajalla, jolloin kolmas hyökkääjä varmistaa selustaa, mutta on valmiina tulemaan avuksi, jos kiekko vaihtaa puolta. Tällöin yksi kolmesta hyökkääjästä tulee vuorostaan pelin alle.
Vaikka Tappara pelaa myös aktiivista jääkiekkoa ja on aloitteellinen, sen kaikkea tekemistä leimaa jatkuvasti hyvä puolustusvalmius. Raikkaan hyökkäämisen myötä Tappara ei myöskään ole luopunut omasta rakkaasta aseestaan, keskialueen trapista. Itse asiassa Tappara pelaa sitä edelleen melko paljon, jos peli sitä pyytää ja heillä ei ole mikään kiire siitä pois. Välillä yksi pelaaja tosin irtoaa ja käy pakottamassa vastustajan pelin avaamisen, mutta tekee sen niin, että kerkeää antamaan vielä taka- tai sivupaineen.
Hyökkäysalueen pelaaminen
Hyökkäysalueella pelatessaan Tapparan kiekottomat pelaajat vaihtelevat jatkuvasti paikkojaan tyhjään tilaan, jotta heille olisi helpompi pelata. Tämä tekee vastustajan puolustamisen vaikeammaksi. Puolustajat myös tukevat paikanvaihtopelaamista omilla nousuillaan.
Kiekollinen peli pyörii usein alakolmion eli puolustajien ja yhden hyökkääjän kautta, kun kaksi hyökkääjää muodostavat maskin viivalaukaukselle.
Erityisesti riistopelaamisessa Tappara on todella vaarallinen, sillä kiekko on silmänräpäyksessä riiston jälkeen vapaalla pelaajalla maalintekopaikassa.
Erikoistilanteisiin riittää erikoisosaamista
Tapparan ylivoimaprosentti 24,32 on Liigan viidenneksi paras. Joukkueen ylivoima on määrätietoista. Siinä on monia hyviä vaihtoehtoja ja vastustajalle ei riitä, jos pelaa vain yhden näistä pois.
Tapparan erinomaisten yksilöiden taidot näkyvät parhaiten juuri ylivoimapelissä. Taitopelaajia olisi riittämiin useampaan laadukkaaseen ylivoimakoostumukseen. Kirkkaimpana sylinterinä ylivoimapelissä Tapparalla on Ilari Filppulan ohella ehkä Liigan paras pelintekijä ja alivoimaneliön halkoja, Kristian Kuusela.
Tapparan erinomaisten yksilöiden taidot näkyvät parhaiten juuri ylivoimapelissä.
Alivoima on Liigan kahdeksanneksi parasta, 78,95-prosenttista. Erikoisosaamista siihenkin riittää joukkueessa esimerkiksi Ben Bloodin ja Veli-Matti Vittasmäen muodostaman kaksikon muodossa. Hyvin ulottuvat ja jämäkät puolustajat lukevat peliä hyvin ja pitävät maalinedustan puhtaana.
Parannettavaakin on
Runkosarjaa on pelattu Tapparan osalta vasta kymmenen ottelua, joten on luonnollista, että pelissä on vielä kehityskohteita. Niihin lukeutuvat tällä hetkellä välillä yli menevä prässi ja puolustusalueen puolustuspelaaminen.
Tapparan paineistamisessa käy välillä niin, että yksi tai kaksi kärkikarvaajaa ajaa itsensä vähän turhaan pelin ulkopuolelle. Jukka Rautakorpi puhui tästä Telian lähetyksessä HIFK:n ja Tapparan välisessä kamppailussa Liigan mainoskatkolla. Lähetyksestä pystyi kuulemaan, kuinka hän ohjeisti hyökkääjä Anton Levtchiä tarkkaavaisuuteen karvauspelissä. Levtchi oli hetkeä aiemmin paineistanut HIFK:n puolustajaa Aleksi Laaksoa, joka oli pyörähtänyt Tappara-hyökkääjän alta pois helpohkosti. Kyseessä on pieni asia, mutta se antaa vastustajalle hetkellisen edun vastahyökkäyksessä.
Puolustusalueella Tappara pelaa yhdistettyä alue- ja miespuolustusta. Pelaajat pysyvätkin suurimmaksi osaksi hyvin vastustajan ja maalin välissä. Turhan usein silti Tapparan puolustusalueen puolustuspelissä aukeilee vastustajalle maalipaikkoja vaarallisiltakin paikoilta. Sen organisoinnissa vahvempia joukkueita vastaan Tapparan valmennuksella on vielä kehitettävää.
Näitä tilanteita tosin paikkaa erinomainen maalivahtikaksikko. Christian Heljanko ja Michael Garteig ovat aloittaneet kauden muun joukkueen tavoin hyvin. Tapparan kolmanneksi pienimmästä päästettyjen maalien tilastosta saakin kiittää paljon maalivahtikaksikkoa, sillä maalivahdit ovat ottaneet lukuisia isoja torjuntoja silloin kun Tapparan puolustuspelissä on sattunut virheitä. Varsinkin Garteig, joka on torjunut neljä peliä 97,37 prosentin varmuudella ja päästänyt 0,75 maalia peliä kohden.
Tapparan PDO-tilaston lukema on tällä hetkellä 111,9, mitä voidaan pitää normaalia korkeampana. PDO-tilastossa lasketaan yhteen joukkueen laukaus- sekä torjuntaprosentti. Todennäköisesti sekä Tapparan 15,9 laukausprosentti, että 96,1 torjuntaprosentti tulee kauden mittaan putoamaan jonkin verran.
Mestaruusjuna puksuttaa
Tappara on alkukauden aikana noussut Kärppien kanssa suurimmaksi mestarisuosikiksi. Oranssipöksyjen pelaaminen ei ole yhden tempun varassa, eikä heitä mahdolliset loukkaantumiset juurikaan horjuta. En keksi montaa joukkuetta, jotka tämän hetkisen Tapparan voittaisi neljä kertaa seitsemästä ottelusta keväällä.
