Kavennusta hakeva Sport hyökkää riskillä ja Tapparalle avautuu mahdollisuus vastaiskuun. Jere Karjalainen ottaa kiekon keskialueella ja Kristian Kuusela kääntää rintamasuuntansa vaasalaispäätyä kohti. Ollaan hetkessä 2–1-hyökkäyksessä ja tullaan jo sinisen yli. Karjalainen imee puolustajan itseensä, poikittaissiirto Kuuselalle ja tämä liruttaa Mika Järvisen patjoista Tapparan illan viidennen, Kuuselan ottelun ensimmäisen ja uran 243. maalin.
Liigakaukaloista vuosien varrelta tuttu näky, joka vain toistuu ja toistuu. 900 peliä on hurja lukema ja kertoo omiaan myös siitä, että pelaaja on säästynyt isommilta loukkaantumisilta. Kuusela rikkoi 900 pelin rajan kahdeksantena pelaajana.
− Kolme pinnaa lämmittävät tästä illasta lopulta kaikkein eniten. Meillä oli vaikea alku, sitten parannettiin ja saatiin nousujohteinen peli. Kaikki nämä juhlallisuudet olivat sitten vain plussaa, totesi Kuusela hetki ottelun jälkeen.
Ottelun alussa järjestettiinkin asiaan kuuluvat seremoniat, jossa Kuuselan uraa pyöritettiin Hakametsän videotaululta.
– Kyllähän se ihan koskettava hetki oli katsella. Siellä oli hyviä juttuja ja paljon tuli muistoja pintaan.
Torstaina saavutettu ottelumäärä vetää Kuuselan nöyräksi.
− Kyllä se jotain kertoo, että ei niitä montaa ole, jotka ovat tuohon asti päässeet. Olen saanut pelata hyvissä paikoissa ja organisaatioissa sekä pysynyt terveenä. En ole näitä pelimääriä ajatellut sen enempää, pyrin joka ilta kun vain pääsen kaukaloon pelaamaan hyvin. Sitten joskus, kun luistimet ovat naulassa, niin katsotaan paljonko niitä tuli.
Vaikka peli Sportia vastaan oli monella tapaa poikkeava, ei se vaikuttanut Kuuselan mukaan hänen valmistautumiseensa päivän aikana.
− En tarkkaan tiennyt, että siellä oli ihan tuollainen vastaanotto tulossa. Ihan normaalisti sain vietyä omat rutiinit läpi. Ei tämä poikennut muuten mitenkään, mutta oli hyvä saada buustia tällaisesta koko joukkueelle.
Vopat ajeli ensimmäisessä vaihdossa pystyyn
Kuusela kertoo muistavansa vielä hyvin ensimmäisen pelin, josta kaikki silloin aikanaan lähti syksyllä 2002. Hän pelasi tuolloin Porin Ässissä ja hyppäsi kaukaloon kotiottelussa HIFK:ta vastaan. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen heti ensimmäinen vaihto.
− Kun hyppäsin kentälle, niin Roman Vopat ajoi pystyyn siihen vaihtoaition reunaan. Sellainen oli ensimmäinen potku ja toivotus tervetulleeksi Liigaan, Kuusela muistelee.
Myös ensimmäinen maali on jäänyt pysyvästi mieleen
− Se tuli Hakametsässä Ilvestä vastaan. Jos oikein muistan, niin olin ylimääräinen hyökkääjä silloin, kun tuolloin niitä sai vielä olla. Puolessavälissä peliä tuli sitten 5–3-tilanne ja takatolpalta pääsin sutimaan maaliin. Ei näitä ensimmäisiä juttuja koskaan unohda.
Lopettamista ei ole vielä ajateltu
− Kyllä minä tätä lajia rakastan joka päivä. On yhä kiva tulla hallille ja tehdä hommia. Kyllä minä sitten lopetan, kun se ei tunnu enää hyvältä. Joskus olen kuullut sellaisen, että sitten kun alat ajattelemaan sitä lopettamista, niin sitten se on varmaan lähellä. Lopettaminen ei ole käynyt vielä pienessä mielessäkään, vastaa Kuusela kysymykseen kuinka kauan pelivuosia on vielä jäljellä.
Ja miksi kävisi? Jos Tapparan valmentajaa Jukka Rautakorpea on uskominen, Kristian Kuusela pelaa tällä hetkellä uransa parasta jääkiekkoa. Viime kausi oli tehojen muodossa Kuuselalta uran tähän asti toiseksi paras ja nyt hän on joukkuekavereidensa tavoin miehittämässä pistepörssin kärkisijoituksia.
− Valmentaja katsoo aina näitä juttuja vähän ulkopuolelta ja pystyy seuraamaan koko ajan vierestä. Pyrin vain tekemään parhaani joka ilta. En tiedä itse, onko pelaamiseni nyt absoluuttisesti parasta, mutta hyvin kulkee ja kiva on pelata.