Wayne ja Brent Gretzky ovat NHL-historian tehokkain veljespari, vaikka Brentin koko uran tehot olivat 1+3. Brent Gretzkya ei kukaan lätkäfani muistaisi ilman veljensä legendaarisia saavutuksia.
Jatkoaika nostaa valokeilaan päinvastaisia esimerkkejä: keskivertoa parempia NHL-pelaajia, jotka ovat jääneet unohduksiin huipputasolla pelanneiden veljiensä vuoksi.
Sylvain Turgeon: 495 pistettä 669 pelissä – 45 maalia ja 79 pistettä parhaalla kaudella
Hartford Whalersin varaustilaisuuden toisena pelaajana 1983 valitsema Sylvain Turgeon on itse asiassa isoveli, mutta vuoden 1987 ykkösvaraus Pierre Turgeon tehoili 1 327 pistettä NHL-uransa 1 294 ottelussa, mikä oikeuttaa kaikkien aikojen pistepörssin sijaan 32. Taitava sentteri voitti myös Lady Byng Trophyn kauden 1992–93 päätteeksi ja on mukana Hockey Hall of Fame -spekulaatioissa.
Sylvain Turgeon löi kolmella ensimmäisellä kaudellaan taululle 40, 31 ja 45 maalia – kovemmalla tahdilla viimeisteli vain 16 pelaajaa ja huonommin muun muassa Mike Gartner, joka on yksi vain kahdeksasta yli 700 maalia NHL-urallaan laukoneesta pelaajasta.
Vielä neljännellä kaudellaankin Sylvain Turgeon pelasi vahvasti ja rikkoi neljännen kerran urallaan 30 maalin rajan New Jersey Devilsin paidassa kaudella 1989–90, mutta 90-luvulla ura kääntyi laskuun ja päättyi Euroopassa 2000-luvun alussa.
Kakkosvaraukselle asetettuja odotuksia hän ei ehkä täyttänyt ja jäi merkittävästi jälkeen kolmantena ja neljäntenä varatuista Steve Yzermanista ja Pat LaFontainesta, mutta toisaalta hän pelasi NHL-uransa alkuvuodet heikossa Whalersissa ja viimeiset kaudet laajennusjoukkue Ottawa Senatorsissa.
Pierre Turgeon onnistui NHL-urallaan kiistatta isoveljeään selvästi paremmin, mutta Sylvain Turgeonkin hipoi parhaalla kaudellaan maalipörssin kärkikymmenikköä ja ansaitsee oman hetkensä valokeilassa.
Valeri Bure: 400 pistettä 621 pelissä – 35 maalia ja 75 pistettä parhaalla kaudella
Kun isoveli voitti parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Trophyn ja kolmesti parhaan maalintekijän Maurice Richard Trophyn, rikkoi 60 maalin rajan kahdella kaudella ja 50 maalin rajan lisäksi kolmella ja takoi yhteensä 779 tehopistettä 702 pelissä, on pikkuveljellä tekemätön paikka yrittää ylittää näitä saavutuksia.
Valeri Bure jää selvästi kakkoseksi isoveljeensä Pavel Bureen verratessa, mutta Montréal Canadiensin varaama venäläishyökkääjä oli tehokkaimmalla kaudellaan 1999–00 maalipörssin 12. ja pistepörssin 14. – kolmella kokonaisella kaudellaan 1998–01 Calgary Flamesissä Valeri Bure olikin joukkueensa parhaita pelaajia.
20 maalin rajan Valeri Bure rikkoi Flames-vuosiensa lisäksi kertaalleen Canadiensissa sekä Florida Panthersissa. Veljekset pelasivat vajaan kauden verran yhdessäkin Panthersissa, mutta kokonaisuutena isoveli Pavel pääsi pelaamaan vahvemmissa joukkueissa, mikä osaltaan vaikutti myös yksilön suoriutumiseen.
Toki Pavel Bure oli sukupolvensa kirkkaimpia tähtiä, jonka maalitahti on Mike Bossyn ja Mario Lemieux’n jälkeen kaikkien aikojen kolmanneksi paras. Valeri Bure kuitenkin pelasi NHL:ssä 11 kautta, joista ensimmäiset kiekkohullussa Montréalissa ja nousi Calgaryssä viittä vaille tähdeksi. Ilman supertähti-isoveljeä Valeri Buren saavutukset arvostettaisiin nykyistä korkeammalle.
Rob Niedermayer: 469 pistettä 1 153 pelissä – 26 maalia ja 61 pistettä parhaalla kaudella
Vitosvaraus ja Stanley Cup Anaheim Ducksissa vuonna 2007 ovat saavutuksina paperia – ainakin jos Rob Niedermayerin NHL-uraa vertaa hänen vanhempaan veljeensä Scott Niedermayeriin, joka kuuluu kolmen kullan klubiin, voitti Stanley Cupin neljästi ja kertaalleen parhaan puolustajan Norris Trophyn sekä pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophyn.
Puolustaja Scott löi itse asiassa kausina 2005–07 tauluun kovemmat pistelukemat kuin hyökkääjänä pelannut Rob tehokkaimmalla kaudellaan. Rob Niedermayer rikkoi 50 pisteen rajan vain kahdella kaudella, Scott puolestaan viidellä.
Rob Niedermayer ei ollut tähtipelaaja, mutta hänen varausikäluokassaan vain neljä pelaajaa – Jason Arnott, Todd Marchant, Chris Pronger ja Todd Bertuzzi – pelasi enemmän runkosarjaotteluita. Lisäksi kanadalaishyökkääjä kuului kapteenistoon kahdessa eri joukkueessa – mukaan lukien Ducksin mestaruuskaudella.
Ilman kaiken mahdollisen voittanutta veljeään Rob Niedermayer muistettaisiin nykyistä kirkkaammassa valossa.
Dennis Hull: 654 pistettä 959 pelissä – 39 maalia ja 90 pistettä parhaalla kaudella
Kaikki tietävät Bobby Hullin ja Brett Hullin, jotka voittivat yhteensä kymmenen parhaan maalintekijän palkintoa, mutta Bobbyn veli ja Brettin setä Dennis Hull on vähemmän tunnettu.
Kuitenkin tämä 60-ja 70-luvuilla NHL:ssä pelannut hyökkääjä oli parhaimmillaan liigan maalipörssissä viidentenä – kaksi pykälää isoveljensä perässä. Bobby Hullin tavoin Chicago Black Hawksissa pelannut maalitykki rikkoi 30 maalin rajan neljästi urallaan. Parhaalla kaudella 1970–71 osumia syntyi 40.
Piste-ennätyksensä Dennis Hull teki kaudella 1972–73 ja pääsi kauden päätteeksi myös kakkostähdistöön. Phil Espositon ja Bobby Orrin kaltaisten supertähtien aikakaudella pelannut laitahyökkääjä jäi vaille muita palkintoja, vaikka nuorempi Hull oli erityisesti isoveljensä siirryttyä WHA:han joukkueensa johtavia hyökkääjiä.
On kuitenkin vaikea erottua 303 maalilla ja 654 maalilla, kun isoveli takoo maaleja tuplasti ja pisteitäkin toista tuhatta – Bobby Hull onkin NHL:n kaikkien aikojen pistepörssissä sijalla 53. Dennis Hullin NHL-ura oli sinänsä onnistunut, mutta ei pärjää vertailussa yhdelle lajin legendoista.
Aaron Broten: 515 pistettä 748 pelissä – 26 maalia ja 83 pistettä parhaalla kaudella
Pari kautta piste per peli -tahdilla pelannut yhdysvaltalaishyökkääjä Aaron Broten oli vuosia New Jersey Devilsin kärkihyökkääjiä ja ylsi tehokkaimmilla kausillaan koko liigan pistepörssissäkin 30 parhaan joukkoon. Uransa jälkeen hänet myös valittiin Yhdysvaltain kunniagalleriaan.
Mainio ura kuitenkin kalpenee vuotta vanhemman Neal Brotenin saavutuksille: Miracle on ice -olympiakullasta alkaneelle uralle mahtui neljä kautta, joilla taitava keskushyökkääjä pelasi yli piste per peli -tahdilla. NHL-uran kohokohta oli kuitenkin Stanley Cupin Devilsille ratkaissut osuma keväällä 1995.
Tulokaskauden 98 pistettä 73 pelissä olisi saattanut oikeuttaa Calder Trophyyn, ellei Dale Hawerchuk olisi tykittänyt yli 100 pistettä. Neal Broten oli lisäksi oman varausikäluokkansa 8. tehokkain pelaaja, vaikka hänet varattiin vasta kolmannella kierroksella. Tehokkaampien pelaajien joukossa oli Mark Messierin, Ray Bourquen ja Gartnerin kaltaisia supertähtiä.
Kuudennella kierroksella varattu Aaron Broten ylitti myös odotukset ja keräsi varausikäluokastaan 16. eniten pisteitä – samana vuonna varattiin esimerkiksi Paul Coffey ja Jari Kurri.
Aaron Broten voi lohduttautua ainakin sillä, että sai aikaan paremman uran kuin pikkuveljensä Paul Broten, jonka ura jäi vähän yli 300 pelin mittaiseksi ja yhden kauden piste-ennätyskin oli vain 28 pistettä. Kolmea viimeistä heikompaa kautta lukuun ottamatta Aaron Broten kuitenkin pelasi uran, joka voisi jäädä NHL-seuraajien mieleen itsessään, ellei hänen veljensä olisi pelannut vielä paremmin.
Brian Mullen: 622 pistettä 832 pelissä – 32 maalia ja 71 pistettä parhaalla kaudella
Kun isoveli tekee historiaa yhdysvaltalaisena pelaajana, pelaa 17 kauden uran piste per peli -tahdilla ja voittaa kolme Stanley Cupia, on pikkuveljen vaikea nousta omilla teoillaan esiin.
Brian Mullen kuitenkin teki NHL-uransa ensimmäisillä yhdeksällä kaudella vähintään 50 tehopistettä – kahdella viimeisellä kaudellakin syntyi vielä 46 ja 32 pistettä. Ennen kauden 1993–94 alkua hän sai aivoinfarktin, mistä hän toipui hyvin, mutta joutui kuitenkin epilepsiakohtauksen myötä lopettamaan uransa 31-vuotiaana. Varausikäluokassaan Brian Mullen on 11. tehokkain, vaikka hänet varattiin vasta seitsemännellä kierroksella.
Hänen isoveljensä Joe Mullen oli kuitenkin ensimmäinen yhdysvaltalaispelaaja, joka rikkoi 500 maalin ja 1 000 pisteen rajan. Lisäksi sähäkkä hyökkääjä voitti Stanley Cupin Calgary Flamesissa 1989 ja Pittsburgh Penguinsissa 1991 ja 1992. Parhaalla kaudellaan hän rikkoi 100 pisteen rajan ja oli pistepörssin seitsemäs.
Kesken jääneellä urallaan Brian Mullen oli kärkihyökkääjä sekä Winnipeg Jetsissä että New York Rangersissa ja jätti parhailla kausilla taakseen Thomas Steenin ja John Ogrodnickin kaltaiset huiput.
Isoveljeään Brian Mullen ei kuitenkaan pystynyt ylittämään.
Mark Hunter: 384 pistettä 628 pelissä – 44 maalia ja 74 pistettä parhaalla kaudella
Dale Hunter muistetaan kovista otteistaan – jokaisella 19 NHL-kaudellaan hän keräsi vähintään 100 jäähyminuuttia ja koko urallaan yhteensä 3 565. Hän oli kuitenkin myös tehokas hyökkääjä 1 409 pelissä syntyi yhteensä 1 020 pistettä, ja laadukkaasta vuoden 1979 varausikäluokasta vain Messier, Bourque, Gartner, Michel Goulet ja Glenn Anderson pelasivat tehokkaammin.
Näiden saavutusten rinnalla pikkuveli Mark Hunterin ura näyttää vähäpätöisemmältä, vaikka hänet varattiin kärkikymmenikössä – Dale Hunter varattiin toisella kierroksella – ja tehoja kertyi erityisesti St. Louis Bluesissa kausilla 1985–88 kiitettävästi.
Tehokkaimmalla kaudellaan 1985–86 Mark Hunter olikin 44 osumallaan koko liigan maalipörssin 15. – kahdella seuraavalla kaudella rikkoutui vielä 30 maalin rajapyykki. Flamesissä hän puolestaan voitti Stanley Cupin keväällä 1989.
Veljeksistä vanhin Dave Hunter voitti Edmonton Oilersissa kolme Stanley Cupia, mutta suoriutui yksilötasolla Mark Hunteria heikommin. Keskimmäinen veljistä Dale oli pelaajana omaa luokkaansa, mutta ilman tämän korkeuksiin asettamaa rimaa Mark Hunter voitaisiin muistaa myös omista ansioistaan eikä vain Dale Hunterin veljenä.
František Kaberle: 193 pistettä 523 pelissä – 6 maalia ja 44 pistettä parhaalla kaudella
Erityisesti Tšekin maajoukkueessa menestyneen – viisi MM-kultaa ja olympiapronssi – František Kaberlen yhdeksänvuotinen NHL-ura huipentui kaudella 2005–06, jolloin konkaripuolustaja paitsi pelasi tehokkaimman kautensa myös juhli Stanley Cupia Carolina Hurricanesissa.
Nuorempi veli Tomáš Kaberle voitti myös omalla urallaan Stanley Cupin Boston Bruinsissa vuonna 2011 ja pelasi yhteensä seitsemän vähintään 40 pisteen kautta – veljensä parhaalla kaudella 2005–06 Tomáš Kaberle pelasi itsekin tehokkainta peliään ja oli 67 pisteellään puolustajien pistepörssin viides.
Tomáš Kaberle vieläpä varattiin vasta kahdeksannella kierroksella ja kuitenkin hän teki varausikäluokastaan viidenneksi eniten pisteitä. František Kaberle puolestaan varattiin jo kolmannella kierroksella – tosin vasta 25-vuotiaana erinomaisen SHL-kauden jälkeen.
Veljeensä verrattuna František Kaberlen ura näyttää vaatimattomalta eikä hän tähtipelaaja ollutkaan. Ennen huippukauttaan Hurricanesissa František Kaberle oli kuitenkin monivuotinen Atlanta Thrashersin kärkipuolustaja.
Yli 500 NHL-pelin uraa kelpaa muistella, vaikkei hän koskaan nuoremman veljensä tehoihin yltänytkään.
Jordan Staal: 537 pistettä 961 pelissä – 25 maalia ja 50 pistettä parhaalla kaudella
Puolustaja Erik Johnsonin jälkeen varaustilaisuuden toisena pelaajana valittu Jordan Staal ei ole yltänyt vastaaviin tehoihin kuin hänen jälkeensä varatut sentterikollegat Jonathan Toews ja Nicklas Bäckström – eikä pärjää vertailussa varsinkaan isoveljeensä Eric Staaliin, joka varattiin niin ikään varaustilaisuuden toisena pelaajana kolme vuotta aiemmin.
Eric Staal onkin varausikäluokkansa paras pistemies, jonka meriittilistalla on yksi 100 pisteen kausi ja kolme vähintään 40 maalin kautta. Lisäksi kanadalaissentteri kuuluu kolmen kullan klubiin.
Jordan Staal jäi Pittsburgh Penguinsissa pieneen rooliin Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin rinnalla, mutta mukaan tarttui kuitenkin yksi Stanley Cup ennen kauppaamista Hurricanesiin, jossa hän puolestaan jäi konkreettisesti kakkoseksi isoveljelleen – lukuun ottamatta kautta 2015–16, joka jäikin Eric Staalin toistaiseksi viimeiseksi Hurricanesissa.
Parhaalla kaudellaan Jordan Staal takoi 50 pistettä vain 62 pelissä – Crosby pelasi kyseisellä kaudella vain 22 peliä, joten Jordan Staalille avautui isompi rooli. Ykkössentterin tontti on ollut tarjolla myös Hurricanesissa, mutta suoritustaso ei lopulta ole vastannut odotuksia.
Lähes 1 000 runkosarjapelin ura, Stanley Cup, 14 kaudesta 12 kapteenistossa ja vieläpä kahdessa eri seurassa – Jordan Staalin saavutukset ovat sinänsä mainioita. Harmi hänen kannaltaan, että veljessarjan vanhin on pelannut vielä etevämmin.