Aleksander Barkovin johtama ylivoimaviisikko pelasi tutulla takakolmiolla, jossa Jussi Jokisella oli päävastuu pelin rakentelusta. Takakolmio mahdollisti useita eri vaihtoehtoja peliä pyörittävälle Jokiselle: laukaus, puolustajan kautta levitys toiselle laidalle tai syöttö neliön keskelle.

Toinen ylivoimaviisikko pelasi perinteisemmällä tavalla, jossa siniviivalla oli kaksi pelaajaa. Isossa roolissa oli Joonas Kemppaisen maskipelaaminen, jonka ansiosta syntyi myös kaksi maalia.

Erikoistilannepelaaminen toimi Leijonilla Norjaa vastaan erinomaisesti. Jäähyjä toki otettiin liikaa, mutta samalla Leijonat osoitti, että myös joukkueen alivoimapeli toimii. Alivoimanelikko pelasi todella tiiviisti, eikä Norja päässyt parhaille maalintekosektoreille.

Tasaviisikoin samoja asioita kuin Tanska-ottelussa

Leijonien otteista tasaviisikoin ei saanut täysin selkeää kuvaa, koska peli oli rikkonaista jäähyjen vuoksi. Ainoastaan ottelun alussa Leijonat pääsi toteuttamaan samoja asioita, joita se esitti Tanskaakin vastaa.

Leijonat vyöryi avauserässä yhdeksän viivelähdön voimin ja otti pelin haltuunsa. Norja kuitenkin nosti karvaustaan ja pyrki estämään Leijonien pelinrakentelun. Se tuotti ajoittain ongelmia Suomen puolustajille.

Tanska-ottelussa Leijonat pääsi avaamaan lähes poikkeuksetta hyökkäyksensä keskikaistalle. Norja pyrki sen kuitenkin sumputtamaan. Muutaman kerran Norja pääsi myös riistämään kiekon hyökkäysalueellaan, kun Suomi yritti avata hyökkäystään keskushyökkääjälle.

Kiekollinen pelaaminen oli, osin Norjan aktiivisuuden takia, hieman tahmeaa. Kiekkoa jouduttiin aika paljon roiskimaan ränniin. Myös harhasyöttöjä nähtiin enemmän kuin edellisessä ottelussa.