Ykkössektorilta tuhoisan tehokkaasti maaleja iskeneen vuonomaan vahvuudet hyökkäyspäässä ovat joukkueen ykköstähtien varassa. Puolustuspäässä vastuunkantajia ovat Jonas Holøs sekä Tapparasta tuttu Alexander Bonsaksen.
Mattias Norstebøn kaltaista nuorta kiekollisia puolustajaa norjalaiset tarvitsevat jatkopeleissä entistä enemmän, mikäli maa haluaa taistella tosissaan MM-kisamenestyksestä.
Norjan puolustusta leimaa kovaotteisuus ja yksinkertaisuus. Pelaajat eivät tee tyhmiä ratkaisuja kiekon kanssa, ellei vastustaja pakota heitä siihen. Avaussyötöt lähtevät napakasti, joskin usein liian likelle omalle siniviivalle. Silloin omien hyökkäysten käynnistely on erittäin vaikeaa.
Puolustajat eivät nouse tukemaan hyökkäyksiä tasaviisikoin pelatessa, vaan keskittyvät sulkemaan pois vastustajan vastahyökkäyspelaamisen. Omalla alueella norjalaiset pelaavat mies miestä vastaan -taktiikalla, eikä ylimääräistä tilaa ole jaossa.
Erikoistilanteista varsinkin ylivoimalla Norjalla on hyviä miehiä. Holøs pelaa ainoana viivamiehenä ykkösylivoimassa. Bonsaksen pelaa Johannes Johannesenin kanssa kakkosmiehityksessä.
Ykkösviisikossa Holøs mestaroi viivaa tarjoillen takakolmion laitalinkeille Ken Andre Olimbille ja Patrick Thoresenille kiekkoa b-pisteille.
Alivoimassa puolustajat pelaavat uhrautuen oman joukkueen puolesta. Blokkaukset ja taklaukset kuuluvat norjalaisten puolustamisen ytimeen. Yksinkertainen on kaunista -sanonta pätee tähän joukkueeseen puolustuspelin osalta kuin nenä päähän.
Suomen oltava hereillä maalin edessä
Norja on ollut kevään MM-jäillä hyökkäyspelaamisessa varsin ailahtelevainen. Joka toisessa ottelussa maa on jäänyt nollille, sillä niin Tšekki kuin Sveitsikin onnistuivat pitämään Norjan hyökkäyspään timantit kurissa.
Hyökkäyspelaamisessa joukkueella on ajoittain käsittämättömän kankeita hetkiä. Tšekkiä ja Sveitsiä vastaan näytti siltä, että Norja ei tiedä, mitä hyökkääminen on. Näissä otteluissa joukkue heitti pikkumustaa päätyyn, josta seurasi liian usein ainoastaan hävitty kaksinkamppailu seisovin jaloin syvällä vastustajan alueella.
Norjaa ei kuitenkaan pidä lytätä. Vaikka joukkue onkin osunut neljässä kamppailussa ainoastaan kahdeksan kertaa, on maan hyökkäyspelaaminen ollut parhaimmillaan nerokasta ja vaarallista uusitun ykkösketjun Patrick Thoresen - Mathis Olimb - Ken Andre Olimb johdolla.
Tšekkiä vastaan maalittomuudesta huolimatta ykkösylivoima Thoresen - M. Olimb - K. A. Olimb - Jonas Holös - Andreas Martinsen liikutti kiekkoa näppärästi Thoresenin toimiessa erikoistilanteiden moottorina. Kakkosylivoima ei puolestaan saanut mitään aikaiseksi.
Tämä ehkä on syy vuonomaan ailahteluun. Maalinteko- ja tehovastuu on liikaa joukkueen ykköshyökkääjien, Olimbin veljesten ja Thoresenin harteilla.
Suomen oltava kovempi maalinedustalla ja karvattava taitavasti
Turnauksessa syntyneet Norjan täysosumat kuvaavat maan hyökkäämistä varsin hyvin. Joukkue on iskenyt kahdeksasta maalista peräti seitsemän parhaalta tekopaikalta, eli b-pisteiden ja maalin väliseltä alueelta.
Jos Norja kaksinkamppailun hyökkäyspäässään voittaa, pitää Suomen olla hereillä ykkösalueella. Ranskaa vastaan nähty koomailu ei saa toistua.
Suomen iskunpaikka Norjaa vastaan on omasta päästä katsottuna hyökkäyssinisellä, johon norjalaispuolustajat usein antavat avaavan syötön omalle hyökkääjälle.
Usein seisovin jaloin olevien Norjan miesten iholle on iskeydyttävä herkeämättä, ettei taitoniekkojen tähdittämä kärkikaarti pääse hyrräämään Suomen päädyssä.
Suomen on lisäksi vastattava vastustajan peliin kovuudella, sillä Norja ei ota taka-askelia. Joonas Järvisen, Atte Ohtamaan, Jani Lajusen ja Veli-Matti Savinaisen kaltaisten maalineduspelin taiturien onkin laitettava työhanskat käteen heti ensimmäisestä vaihdosta lähtien.