Dialogi: Mitä jää lahtelaisille käteen?

LIIGA / Artikkeli
Onko lahtelaisilla aihetta iloon enää tämän kauden aikana?
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com
Lahden Pelicans on kamppaillut itsensä syyskauden synkistä hetkistä mahdollisuuteen saavuttaa pudotuspelipaikka. Paikka kevään kovimmissa kohtaamisissa on kuitenkin vielä kovan työn takana lahtelaisilla.

Turkoosipaitojen pelissä on näkynyt positiivisia vivahteita pitkin kevättä. Kuntopuntarin huipulla vieraillut ryhmä on tiukan rypistyksen päässä paikasta pudotuspeleissä. Katsauksen lahtelaisten kevääseen tarjoavat Jatkoajan Lahden toimituksen tehokaksikko Samu Saatsi ja Toni Tuomala.

Pelicansin ilme on parantunut paljon runkosarjan lähestyessä loppuaan. Kauden alussa Pelicans menetti paljon pisteitä, mutta viime aikoina pistetahti on kohentunut. Miksi Pelicans oli niin heikko alkukaudesta ja mitkä asiat ovat pussinokkien tasonnoston takana?

Samu Saatsi: Itse näen Pelicansin tasonnoston syynä useiden pelaajien tarttumisen vastuunkantoon ja joukkueen pelityylin suoraviivaistamisen.

Kun lahtelaiset luopuivat kärkipelaajistaan, kuten Radek Smolenakista, ovat tasoaan nostaneet joukkueessa monelta osaltaan useat pelaajat. Ehkä suurimman kiitoksen turkoosipaidat antavat maalivahti Jere Myllyniemelle. Veskari sai Juhani Tammisen TUTOssa vietetystä ajastaan todellisen itseluottamuspiikin. Hän on ollut maalillaan se pelaaja, jota lahtelaiset kaipasivat vartioimaan verkkoaan jo syksyn väännöissä. Myllyniemi on ollut parhaimmillaan se selkäranka lahtelaisten pisteiden takana.

Lahtelaisten peli on myös parhaimmillaan, kun se on mahdollisimman simppeliä. Pelin yksinkertaistuttua on Pelicansin pistesarake karttunut selkeästi. Se on ollut useille turkoosien pelaajista se tarvittava helpottava tekijä.

Miten pelitekijähankinnat Jesse Niinimäki ja Tyler Redenbach ovat onnistuneet turkoosipaidoissa?

Toni Tuomala: Niinimäki ei ole tuonut joukkueeseen oikein mitään. Juonikas sentteri on ase ylivoimalla, mutta muuten hän ei tuo Pelicansin peliin mitään uutta. Ilvestä vastaan pelatuissa otteluissa Niinimäelle kertyi pisteitä, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.

Redenbach on ollut positiivinen yllätys. Kanukki on muodostanut toimivan ketjun Pekka Jormakan ja Timo Pärssisen kanssa. Ketju on luonut paljon tekopaikkoja, mutta viimeistelyprosentti on ollut heikko. Redenbach on ollut erittäin hyvä lisä lahtelaisjoukkueeseen.

Saatsi: Niinimäellä olisi vielä annettavana näyttöjä. Hän ei ole ollut johtava kiekollinen pelaaja, eikä ole antanut Lahdessa suurempaa merkkiä hänen todellisesta ratkaisijansielunsa heräämisestä.

Redenbach taas on ollut jopa ratkaisu lahtelaisten tarpeisiin. Redenbachin kaltaista hyvin kiekkoa pitävää peluria olisi kaivattu jo kauden alusta alkaen. Kanadalainen on varsinkin Jormakan kanssa ollut hyvällä aaltopituudella jatkuvasti, joka taas on ruokkinut Jormakan pelihaluja ja maalintekotilaisuuksia.

Pelicansin osalta kausi on mennyt kokonaisuudessaan täysin reisille. Pelaajahankinnat epäonnistuivat, johtajahahmoja ei löytynyt mistään ja nyt playoffit uhkaavat jäädä haaveeksi. Irtoaako tästä kaudesta mitään positiivista tulevaisuuden kannalta?

Saatsi: Positiivisia mielikuvia saa kaivella tästä kaudesta kauan. Romahdus viime kaudesta on ollut raju, eikä pettymyksiä toivoisi tulevan enempää.

Annan oman positiivisen merkinnän lahtelaisten pettämättömälle duunariosastolle. Ikitaistelijat Marko Pöyhönen ja Janne Ritamäki ovat tehneet oman roolinsa erittäin hyvin, eivätkä ole antaneet missään vaiheessa periksi. Varsinkin Ritamäen murtautuminen liigaan on ollut jopa positiivinen yllätys. Heidät haluaisin nähdä tulevaisuudessakin takuuvarmoina suorittajina.

Mielenkiintoista on nähdä, millä kaavalla lahtelaiset jatkavat matkaansa tämän kauden jälkeen. Muutosta on tapahduttava, mutta sen on oltava vihdoin paremmansuuntaista.

Lahtelaisten peli on parantunut, mutta Ässät-ottelussa nähtiin todellinen notkahdus. Oliko tappio viimeinen naula lahtelaisten pudotuspelihaaveille?

Tuomala: Ässiä vastaan Pelicans oli suurimman osan ottelusta niskan päällä, mutta kun lahtelaiset hukkasivat omat paikkansa ja Ässät käytti omansa, oli kuultavissa pieni selkärangan rusahtaminen.

Tappio ei ollut viimeinen naula, mutta kyllähän se oli todella paha isku pudotuspelihaaveille. Enää avaimet eivät ole omissa käsissä, vaan Pelicansin pitää toivoa muiden joukkueiden romahtamista.

Saatsi: Peli Ässiä vastaan oli lahtelaisilta todella hirveä näytös hyökkäyspään tehottomuudesta. Jos joukkue on tavoittelemassa paikkaa pudotuspeleissä, ei sillä ole mahdollisuutta lepsuilla tekopaikoissaan ja jättää niitä hyödyntämättä.

En usko, että Pelicans olisi sanonut viimeiset sanansa kaudella. Jos joukkue esittää parastaan, on sillä edelleen oljenkorsi tallella. Mutta, kuten sanottu, on lahtelaisten vain toivottava myös muiden kilpailevien tiimien kompurointia, muuten ei edes kaivattu oma hyvä suorittaminen vain riitä.

» Lähetä palautetta toimitukselle