St. Louis Bluesin juna rullasi mukavasti raiteillaan kohti NHL:n parhaan runkosarjajoukkueen Presidents' Trophya. Joukkue teki tasaisesti eroa pahimpiin kilpailijoihinsa myös divisioonan sisällä ja kaikkien asetelmien piti olla valmiina kannujahtiin.
Alexander Steen oli alkukauden valovoimaisin pelaaja koko liigassa. Epävarma maalivahtiosasto sai paljon uskottavuutta Ryan Millerin hankinnan myötä. Kevin Shattenkirk ja Alex Pietrangelo ottivat lisää askelia kohti NHL:n todellista puolustajaeliittiä.
Sitten tapahtui jotain sellaista, mitä mikään joukkue ei toivo omalle kohdalleen. Eli uskomaton loukkaantumiskierre, jonka myötä Bluesin vahva ero kutistui lopulta olemattomaksi. Runkosarjan loppuun tulleet kuusi peräkkäistä tappiota pudottivat Bluesin lopulta divisioonan toiselle sijalle.
Hyökkääjät meinaavat loppua kesken
Joukkueen kapteeni David Backes, ketjukaveri T.J. Oshie ja taiturimainen Vladimir Tarasenko. Bluesin pelityylin ruumiillistuma Vladimir Sobotka ja toinen monipuolinen hyökkääjä Patrik Berglund. Kokenut voimahyökkääjä Brendan Morrow, vastaavassa roolissa puolustuspäässä pelaava Barret Jackman ja maailman parhaimpiin puolustajiin lukeutuva Pietrangelo.
Mitä nimiä nämä sitten ovat? Ne ovat niiden kahdeksan pelaajan nimet, joilta jäi runkosarjan viimeinen ottelu väliin erilaisten vammojen vuoksi. Osa näistä pelaajista pelaa heti ensimmäisessä pudotuspeliottelussa, mutta lista on silti kovaa luettavaa.
Bluesin vahvuuksia on tällä kaudella ollut laaja materiaali, mutta edes se ei kestä lähes kymmenen avainpelaajan loukkaantumista. Vaikka osa näistä jäälle hyppääkin, se ei tarkoita että he olisivat täydessä pelikunnossa. Myös Derek Roy kuuluu näiden puolikuntoisten pelaajien joukkoon.
AHL:n puolelta on kaivettu mukaan eri tason lupauksia kourallinen, mutta heistä ei ole korvaamaan sivussa olevia avainpelaajia. Tällöin terveiden huippupelaajien on otettava vielä enemmän roolia, jotta Blues voi menestyä.
Fyysisyys suuri vahvuus pudotuspeleihin
Oli loukkaantumisia tai ei, joukkueen yksi avaintekijöistä on fyysinen peli. Isokokoisen joukkueen niin kärkihyökkääjiltä kuin alemman ketjun miehiltä odotetaan taklauksia ja vaarallisia tilanteita vaihdosta toiseen. Kun joukkue koostuu tasaisen hyvin taidosta ja voimasta, on menestystä lupa odottaa. Jos terveystilanne olisi parempi.
Buffalo Sabresista hankittu ärsyttäjä Steve Ott on isossa roolissa Blues-hyökkäyksessä. Pisteitä ei ole tullut samaan tyyliin kuin isommassa roolissa Sabresissa, mutta vauhtia piisaa silti. Maxim Lapierre on toinen pelaaja, jonka rooli on päästä vastustajan ihon alle.
Ryan Reaves on nelosketjun roolipelaaja, jota kannattaa seurata. Ei pelaa suuria minuutteja, mutta aina kentälle päästessään laittaa miestä seinälle ja tarvittaessa tappelee vaikka useamman kerran ottelussa. Puolustuksesta löytyy myös kovemman pelin erikoismiehiä, kuten Roman Polak.
Kova sarja edessä
Bluesin tilanne on todella vaikea, eikä sitä helpota että vastaan asettuu pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella sellainen joukkue kuin Chicago Blackhawks. Hallitseva Stanley Cup -voittaja ei pääse helpolla Bluesia vastaan, mutta saa liikaa apuja kiekkojumalilta Blues-loukkaantumisten myötä.
Pudotuspelit ovat aivan uusi maailma ja sieltä nyky-Bluesilta ei löydy vielä kovin paljoa kokemusta. Tällöin kokeneet pelaajat kuten Steen ja Miller ovat entistä tärkeämmässä roolissa joukkueen metsästäessä paikkaa toiselle pudotuspelikierrokselle.
Nyt voi näyttää siltä, että Blues on pelkkä suupala Blackhawksille. Mutta kuten mainittua, pudotuspelit ovat aivan eri maailma ja tällöin mitä vain voi tapahtua. Kotietu, muutama pelaajaa pois sairastuvalta ja tappioputki heti poikki. Siinä eväät, jolla Blues voi lähettää Blackhawksin poikkeuksellisen aikaiselle lomalle.