Se oli kenties NHL-historian toiseksi ikimuistoisin numerolla 66 tehty NHL-debyytti.
Québeciläisen Lavalin juniorijoukkueesta oli varattu Mario Lemieux. Hänen aseensa olivat pehmeät kädet ja uskomaton pelikäsitys. Viimeisellä juniorikaudellaan hän oli tehnyt 282 pistettä. Vuonna 1984 ensimmäisessä NHL-ottelussaan Lemieux osui ensimmäisellä laukauksellaan. Tähti oli syttynyt.
Vuonna 1990 ensimmäiset piirtonsa NHL-kaukalon jäähän teki toinen Lavalista varattu pelaaja. Hänen aseensa olivat kovat nyrkit ja periksiantamaton taisteluasenne. Hänen tilastoissaan oli viimeisellä juniorikaudella lukema 280 jäähyminuuttia.
Tappelun tauottua Pacific Coliseumilla alkoi huuto, joka toistuisi myöhemmin monta kertaa Canucksin kotipeleissÄ
Se, mitä hän teki ensimmäisessä NHL-ottelussaan muistetaan Vancouverissa yhtä pitkään kuin Lemieux'n saavutus.
Marraskuinen Vancouver Canucksin ja Chicago Blackhawksin välinen ottelu oli edennyt kolmanteen erään. Isäntäjoukkue Canucksin Igor Larionov oli juuri iskenyt joukkueensa 4-0-johtoon.
Kotijoukkueen pitkänhuiskea numero 66 kamppailee kiekosta Blackhawksin kovanaaman Dave Mansonin kanssa. Ensimmäistä NHL-otteluaan pelaava vaappuva honkkeli haastaa Mansonin tappeluun. Lyhyeksi jääneen nujakan päätteeksi selostajat vääntävät vitsiä tulokkaan ulkonäöstä verraten häntä showpainija André the Giantiin.
Myöhemmin samainen tulokas taklaa vastustajan toista kovanaamaa Stu Grimsonia, joka lähtee hakemaan kostoa. Tappelun tauottua Pacific Coliseumilla alkoi huuto, joka toistuisi myöhemmin monta kertaa Canucksin kotipeleissä.
"Gino, Gino, Gino!"
Vaikka selostajat käyttivät hänestä debyyttiottelussa vielä James Bond -pahiksen mukaan nimeä Oddjob, oli Gino Odjick pelannut itsensä pysyvästi vancouverilaisten sydämiin.
Ottelun jälkeen Odjick sai puhelun Lemieux'ilta. Seuraavasta pelistä lähtien Odjickin pelinumero oli 29.
Reservaateista NHL-joukkueen ykkösketjuun
Odjick on juuriltaan algonkin, joka on yksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista. Hän varttui Québecin Maniwakissa sijaitsevassa reservaatissa.
Canucksin päävalmentaja Pat Quinn oli merkittävä tuki Odjickille uran alkuaikoina. Olihan Quinn valmentaja, joka nosti nuoren tappelijan NHL-kokoonpanoon syksyllä 1990. Merkittävämpi henkilö oli kuitenkin Odjickin löytänyt pelaajatarkkailija Ron Delorme.
Delorme näki nuoressa Odjickissa varmasti paljon samaa kuin itsessään. Delorme itse on Cree-intiaani. Hän pelasi Canucksissa neljän kauden ajan. Delormekaan ei erottunut pelitaidoillaan, mutta antoi aina kaikkensa joukkuetovereidensa puolesta. Usein se tarkoitti omien puolustamista paljain nyrkein.
Odjick oli jo nuorena valmis tekemään mitä tahansa puolustakseen omiaan. Se tarkoitti myös sitä, että hän tasapainoili kaukalossa jatkuvasti aivan kirjoittamattomienkin sääntöjen rajamailla. YouTube on pullollaan hänen tempauksiaan. Kevään 1995 pudotuspeleissä hän jahtasi kaikkia kaukalossa olleita St. Louis Bluesin pelaajia ilman paitaa.
Uransa aikana lähes 200 kertaa tapellut Odjick ehti kohdata lähes kaikki kovimmat nimet, osan useampaan kertaan
Syksyllä 1990 Quinn oli kyllästynyt. Hän oli kyllästynyt siihen miten vastustajat kohtelivat hänen pelaajiaan. Marraskuun 19. pelattu ottelu Calgary Flamesia vastaan oli viimeinen pisara. Quinn halusi lisää kovuutta Canucksin kokoonpanoon. Valmentaja löysi ratkaisun farmista.
Odjick oli pelannut alkukauden IHL:ssä Canucksin farmijoukkueessa Milwaukeessa. Tilastot olivat vakuuttavat: 17 ottelua, seitsemän maalia ja kolme maaliin johtanutta syöttöä. Varsin mukavat tehot nuorelle hyökkääjälle. Odjick oli kuitenkin ehtinyt kerätä peräti 102 jäähyminuuttia alkukauden aikana. Tappeluita oli vyöllä jo seitsemän. Onnistuneen debyytin jälkeen IHL oli taakse jäänyttä elämää.
Kaudella 1996-1997 Odjick oli NHL:n jäähytilaston ykkösmies kerättyään peräti 371 jäähyminuuttia. Uran päätteeksi jäähytilastoissa komeili lukema 2657 minuuttia. Lukema oikeuttaa 17. sijalle kaikkien aikojen tilastoissa. Uransa aikana lähes 200 kertaa tapellut Odjick ehti kohdata lähes kaikki kovimmat nimet, osan useampaan kertaan. Pelkästään tulokaskaudellaan hän kohtasi Oilersissa tuolloin pelanneen pahamaineisen Dave Brownin viisi kertaa.
Päävalmentaja Quinn ei pitänyt Odjickia pelkkänä tappelijana. Päävalmentaja tiesi, että tähtien suojelija osasi myös pelata. Stanley Cup -finaalitappioon päättyneellä kaudella Odjick teki peräti 16 maalia ja 29 pistettä.
Lisäksi Quinn peluutti Odjickia usein samassa ketjussa venäläisen supertähden Pavel Buren kanssa.
NHL-historian oudoin parivaljakko
Bure ja Odjick olivat jääkiekkoilijoina toistensa vastakohdat. Heistä tuli kuitenkin Vancouverissa hyvät ystävät. He pelasivat samassa ketjussa ja viettivät aikaa yhdessä myös kaukalon ulkopuolella.
Neuvostoliitosta Pohjois-Amerikkaan siirtyneen Buren alku uudessa maailmassa oli vaikea. Hän ei osannut Vancouveriin tullessaan juurikaan englantia. Odjick ja Bure kommunikoivatkin keskenään elekielellä. Odjick otti nuoren venäläisen siipiensä suojaan ja auttoi tätä sopeutumaan Pohjois-Amerikkaan ja NHL:ään. Odjickista tuli Buren paras ystävä Canucksissa.
Kaksi hyökkääjää muodostivat epätavallisen kaksikon. Bure oli kaukalossa räjähtävä maalintekijä, joka pelasi muun muassa kaksi peräkkäistä 60 maalin kautta. Venäläinen oli myös yksi parhaiten palkatuista pelaajista NHL:ssä ja hänen ulkonäkönsä varmasti miellytti naiskatsojia. Todellinen supertähti siis.
Odjick sen sijaan oli kömpelö tappelija, jonka maaliennätykseksi jäi kaudella 1993-1994 isketyt 16 osumaa. Buren pelitaidot tekivät venäläisestä vancouverilaisten suosikin, mutta kaukalon ulkopuolisen elämän hän piti visusti itsellään. Odjick sen sijaan osallistui aktiivisesti myös kaukalon ulkopuolisiin tapahtumiin.
Buren ja Odjickin yhteinen taival kesti Vancouverissa seitsemän kauden ajan. Odjick siirtyi kesken kauden vuonna 1998 New York Islandersiin. Kauden päätteeksi myös Bure pakkasi tavaransa ja muutti etelän lämpöön Floridaan.
Heidän ystävyytensä kuitenkin kesti. Odjick jopa nimesi poikansa ystävänsä mukaan, Bureksi.
Canucksin sisäinen valtataistelu
Odjickin tehtävä oli suojella tähtipelaajia kaukalossa, mutta hän teki sitä myös kaukalon ulkopuolella. Omia puolustaessaan Odjick ei ottanut taka-askelia. Hän ei tehnyt sitä edes silloin, kun Mike Keenan teki itsestään ainakin hetkeksi yhden brittiläisen Kolumbian jääkiekon vihatuimman henkilön.
Keenan oli New York Rangersin päävalmentajana, kun joukkue voitti Stanley Cupin keväällä 1994. Keenanin luottomies tuolloin oli Oilersissa mestaruuksia kahminut Mark Messier. Tuore Canucks-GM Keenan hankki luottomiehensä Vancouveriin. Hänen tarkoituksensa oli toistaa Rangersin temppu, mutta asiat ajautuivat huonoon jamaan nopeasti.
Helmikuussa 1998 Keenan myi Canucksin kapteenina yhteensä seitsemän kauden ajan toimineen Trevor Lindenin New York Islandersiin. Linden oli ennen kautta menettänyt kapteeniutensa Messierille.
Odjick pääsi heti antamaan hyvästit rakastamalleen yleisölle, vaikkakin väärässä joukkueessa
Keenan sekoitti Canucksin pakkaa. Messier oli valittu uudeksi johtajaksi ja kapteeniksi. Lindenin lisäksi muitakin Odjickin hyviä ystäviä sai lähteä uusiin seuroihin. Maalivahti Kirk McLean ja hyökkääjä Martin Gelinas saivat pakata laukkunsa. Myös uran alkuaikoina Odjickin tukena ollut Quinn sai kenkää.
Odjick oli erityisen näreissään Messierille. Hän oli sitä mieltä, että uusi kapteeni ei toiminut, kuten kapteenin pitäisi toimia. Odjick tunsi, että Messier ajoi Canucksin alas ja manipuloi Keenania pelaajakauppojen osalta. Odjick ei pitänyt Messierin tavasta käyttää tähtipelaajan ja kapteenin valtaa.
Maaliskuussa myös Odjick lähti Vancouverista. Hänet vaihdettiin siirtotakarajalla Islandersin puolustaja Jason Strudwickiin. Sattumoisin Islandersin seuraava ottelu oli Vancouverissa Canucksia vastaan, joten Odjick pääsi heti antamaan hyvästit rakastamalleen yleisölle, vaikkakin väärässä joukkueessa.
Odjick teki sen tyylilleen uskollisesti: tappelemalla. Vastustaja oli, kuka muukaan kuin Strudwick. Pelaaja johon hänet oli juuri muutamaa päivää aiemmin vaihdettu.
Taistelijan viimeinen sotahuuto
Islandersin jälkeen Odjick pelasi vielä Philadelphia Flyersissä ja Montreal Canadiensissa. Hokkarit hän ripusti lopulta naulaan 31-vuotiaana vuonna 2002 ja muutti takaisin Vancouveriin.
Vuonna 2005 Odjick osallistui muutamiin hyväntekeväisyysotteluihin Horse Lake Thunder -nimisen alasarjajoukkueen riveissä. Samassa ottelussa pelasi myös muita entisiä NHL-pelaajia kuten Theoren Fleury, Dody Wood ja Sasha Lakovic.
Uransa jälkeen Odjick on pyrkinyt auttamaan alkuperäiskansojen edustajia parhaansa mukaan. Hän teki sitä jo peliuransa aikana, pelaamalla. Moni NHL-pelaaja kuten Sandy McCarthy ja Jordin Tootoo ovat kertoneet Odjickin vaikuttaneen heidän uriinsa merkittävästi.
Odjick on tukenut rahallisesti erityisesti vähäosaisia lapsia. Hän on perustanut koulutusta ja hyvinvointia edistävän säätiön. Lisäksi hän on ollut mukana perustamassa jääkiekkokouluja reservaateissa eläville lapsille.
Nyt Odjickilla on edessään elämänsä kenties viimeinen taistelu
Rankka peliura on jättänyt kuitenkin jälkensä, eikä auttaminen aina ole helppoa. Odjick on sanonut, että hän piti tappeluissa lähes yhtä paljon tulla lyödyksi kuin antaa iskuja. Jääkiekkourakin päättyi aivotärähdykseen, joskin sen aiheutti harjoituksissa päähän osunut kiekko.
Jo peliuransa Odjick kärsi muistikatkoksista. Hän on kertonut unohdelleensa muun muassa reitin kodistaan jäähallille. Lopulta peliuransa jälkeen Odjick hakeutui hoitoon lukuisten aivotärähdysten aiheuttamien ongelmien vuoksi. Hän on puhunut avoimesti myös mielenterveysongelmistaan.
Nyt 43-vuotiaalla kahdeksan lapsen isällä on edessään elämänsä kenties viimeinen taistelu. Hänellä on todettu vakava AL amyloidoosi -sairaus. Kyseessä on harvinainen sydänsairaus, jossa ei ole hyvä ennuste. Lääkäreiden mukaan Odjickilla saattaa olla vain viikkoja elinaikaa.
Kuten aina, fanit ovat Odjickin tukena tämän taistelussa. Heikompien puolustajan toive oli kuulla vielä kerran Canucks-fanien marraskuussa 1990 synnyttämä huuto. Sadat kannattajat toteuttivat suosikkinsa toiveen. Kesäkuussa Vancouver General Hospitalin ulkopuolella kajahti vielä kerran kovaäänisesti:
"Gino, Gino, Gino!"
Lähteet:
Gino Odjickin kirje kannattajille, ystäville ja joukkuetovereille
The Province
Yahoo Sports
Vancouver Sun