Jyrki Lumme ja Gino Odjick ehtivät pelata monta vuotta yhdessä Vancouver Canucksissa. Entisen pelikaverin nykytilanne sai Lumpeen mielen matalaksi.
− Surkea tilanne, entinen huippupuolustaja huokaisi.
Entisestä pelikaverista Lumpeella ei ole kuin hyvää sanottavaa.
"Suomessa ei ihan John Wayne -elokuvien pohjalta ymmärretä sitä kulttuuria"
− Ginohan on aivan mahtava. Maailman hienoin pelikaveri. Hän tekee ystäviensä puolesta mitä tahansa.
− Hän pisti itsensä aina likoon ja teki todella paljon töitä. Urallaan hän ei ikinä mennyt sieltä, missä aita on matalin.
Odjickin tie NHL:ään ei ollut mitenkään tavanomainen. Maniwakissa sijaitsevassa reservaatissa ei varsinaisesti ollut ihanteelliset lähtökohdat NHL-uran luomiselle.
− Hänen taustansa oli erilainen kuin muilla. Eihän esimerkiksi eurooppalaisilla pelaajilla ollut mitään tietoa siitä kulttuurista ja reservaateista. Itse olin muutaman vuoden ollut jo Kanadassa niin tiesin siitä jotain lukemani perusteella.
− Onhan se hieno juttu mitä hän on tehnyt aboriginaalien eteen. Häntä kunnioitetaan siitä todella paljon. Suomessa ei ihan John Wayne -elokuvien pohjalta ymmärretä sitä kulttuuria.
Lumme pelasi Odjickin kanssa Canucksissa yhteensä kahdeksan kauden ajan. Tamperelainen oli saapunut Vancouveriin edellisellä kaudella Montrealista. Harjoituslerilille saapunut nuori aboriginaali herätti aluksi kummastusta joukkuetovereissa.
− Muistan, kun hän tuli ensimmäisen kerran training campille. Kaikki katsoivat, että mikäs mies tämä on.
Kuten monilla merkittävillä tapahtumilla, myös Odjickin NHL-debyytillä on enemmän silminnäkijöitä kuin oikeastaan on mahdollista. Ottelu olisi pitänyt pelata kahdessa jäähallissa, jotta kaikki "paikalla olleet" olisivat voineet tapahtuman todistaa.
Lumme ei itse muista kyseistä ottelua, mutta uran alkuaikojen muisteleminen saa hänet naurahtamaan.
− Kyllä siinä matkalla paljon pyöriteltiin päätä ja naurettiin, kun oli kaikenlaista sähläystä. Varsinkin aluksi hän oli tunnettu lähinnä nyrkeistään. Hän teki kuitenkin myös älyttömästi töitä harjoituksissa.
Ydinryhmä ja tutkapari
90-luvun Canucksilla oli tiivis ryhmä pelaajia. Hyvin yhteen hitsaantunut joukkue eteni vuonna 1994 aina Stanley Cup -finaaleihin asti.
− Meillä oli puolentusinaa pelaajaa, sellainen ydinryhmä.
Vuonna 1991 ydinryhmä sai todellisen supertähden venäläisestä Pavel Buresta. NHL:ssä on paljon tunnettuja tutkapareja, kuten esimerkiksi Wayne Gretzky ja Jari Kurri. Myös Burelle löytyi heti tutkapari.
"Ei tuollaiseen maalimäärään kuka tahansa pysty"
− Pavelista ja Ginosta tuli hyviä kavereita heti ensimmäisenä päivänä. Tuntui, että heillä oli napanuora aika kireällä. Eivät varmaan kolmea metriä kauempana olleet toisistaan ikinä.
Bure oli NHL:n parhaita maalintekijöitä. Odjick oli NHL:n kovimpia tappelijoita. Parhaalla kaudellaan Odjick kuitenkin heilutti maaliverkkoa peräti 16 kertaa. Maalimäärän eteen oli tehty paljon töitä.
− Bure pyöritteli harjoituksissa Odjickia aina mennen tullen, mutta pikkuhiljaa rupesi Ginollakin pysymään kiekko lavassa.
− Ei tuollaiseen maalimäärään kuka tahansa pysty. Toki se edesauttaa pikkuisen, että hän oli niin kova jätkä, mutta kyllä hän teki paljon töitäkin sen eteen.
Ydinryhmä kuitenkin hajosi 90-luvun lopulla, kun Mike Keenan saapui kaupunkiin.
− Se oli todella sekavaa, kun Keenan tuli. Tuli sellainen fiilis, että tietyt pelaajat olivat suositumpia Vancouverissa kuin Keenan.
Pelaajat ovat kuitenkin pitäneet yhteyttä myös peliurien päätyttyä. Muutama kuukausi sitten lähes koko kevään 1994 joukkue kerääntyi yhteiseentapahtumaan. Ydinryhmä varmasti toivoo samaa, mitä Lummekin.
− Voimia Ginolle, että jaksaa eteenpäin.