HIFK:n alkukausi on ollut vaikea ja niukkojen tappioiden sävyttämä. Sarjataulukossa joukkue on tällä hetkellä yhdeksännellä sijalla. Matkaa kuuden parhaan joukkoon on jo kahdeksan pistettä, takana 12. sijalla oleva TPS on ainoastaan kolmen pisteen päässä.
Vieraspelaaminen ja erityisesti maalinteko on ollut helsinkiläisten murheena. Alkukauden kuudessatoista vierasottelussa kiekko on löytynyt vastustajan maaliverkoista ainoastaan 1,56 kertaa ottelua kohden. Lukema on liigan heikoin.
Maalinteko on ollut muutenkin ongelma. Ylivoimalla joukkue saa onnistumisia, etenkin kotihallissa, mutta tasakentällisin pelattaessa jo maalipaikoille pääseminen on ollut tuskaa. Kun joukkueen etukäteen parhaat maalintekijät Kimmo Kuhdan ja Arttu Luttisen johdolla eivät ratkaise enää aiemmilta kausilta tutulla tehokkuudella, ei voi olettaa joukkueen tekevän suuria maalimääriä.
HIFK on totuttu näkemään aggressiivisena ja kovaa taklaavana joukkueena, joka on usein löytynyt eniten jäähyjä ottaneiden ryhmien joukosta. Tällä kaudella tunne ja taklaukset ovat puuttuneet. Helsinkiläiset olivat pitkään vähiten rangaistusminuutteja kerännyt joukkue, mutta viimeisten kierrosten pelirangaistusten ansiosta joukkue ”nousi” listalla jo yhdeksänneksi.
Kohtalokkaat viimeiset minuutit
Näkyvin ja eniten huomiota saanut ongelma on ollut johtoasemassa pelaaminen ja erityisesti lukuisat pistemenetykset joukkueen menetettyä johdon viime minuuttien aikana.
Johdolla ollessaan joukkueella on taipumus antaa aloitteet vastustajalle, mitä pidemmälle peli etenee. Karvauspelaaminen passivoituu ja tarkoituksena on ollut tukkia keskialue. Vastustajat ovat kuitenkin järjestäen saaneet ohitettua keskialueen muurin ja painaneet pelin vastustamattomasti HIFK-päätyyn.
Runkosarjaa on HIFK:n osalta pelattu 31 ottelua ja jo kuudesti joukkue on menettänyt johtoasemansa viimeisen neljän minuutin aikana. Eli lähes joka viidennessä ottelussa punapaidat ovat kärsineet pistemenetyksiä viimeisten minuuttien aikana, yhteensä yhdentoista pisteen edestä. Vastaavasti vain kolmesti se on onnistunut voittamaan ottelun, jota johti yhdellä maalilla peliaikaa ollessa kymmenen minuuttia jäljellä.
Ongelmaa korostaa entisestään karu jatkoaikasaldo. Joukkue on voittanut kuudesta jatkoajalle edenneestä ottelustaan ainoastaan yhden. Kauden ensimmäinen jatkoaika päättyi Joni Töykkälän maaliin Lahdessa Pelicansin vieraana.
Liikennettä molempiin suuntiin
HIFK uudistui suuresti tälle kaudelle. Edelliskausien vastuunkantajista ja mestaruuskauden rungosta suurin osa oli siirtynyt suuremman leivän perässä muille maille. Hankinnoista monet tiedettiin hyviksi ja uhrautuviksi joukkuepelaajiksi, mutta kun korvattavat pelaajat ovat Mikael Granlundin ja Mikko Kousan tasoa, on vaikea yltää samalle tasolle.
Liikenne ei kuitenkaan rajoittunut vain kesään, vaan pelaajia on tullut ja mennyt pitkin kautta. Osa hankinnoista on ehtinyt jo poistuakin vahvuudesta. Yhteensä 37 pelaajaa ovat pukeneet kilpipaidan päälleen tällä kaudella. Luku on suurempi, kuin yhdelläkään muulla joukkueella. Joukosta ulkomaalaiset Tyler Redenbach, Stephane Robidas ja Patrick O’Sullivan ovat ehtineet jo jättää joukkueen.
Suuri vaihtuvuus ja kokematon päävalmentaja voi pahimmillaan olla katastrofaalinen yhdistelmä. Kaikkiaan viisitoista tällä kaudella seuraa edustaneista pelaajista pelasivat viime kauden jossain muualla, kuin HIFK:ssa, vaikka monella onkin kokemusta organisaatiosta jo ennestään.
Jääkiekko on joukkuelaji ja jokainen pelaaja vaikuttaa omalta osaltaan joukkueen sisäiseen harmoniaan. Jatkuvat muutokset hidastavat joukkueen hitsautumista yhteen. Ilman henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja balanssia on vaikea lähteä rakentamaan tai kehittämään itse peliä.
Maaginen Ortio
Joukkueen ehdottomasti tärkein pelaaja ja suurin onnistuja on ollut maalivahti Joni Ortio. Maalivahtien tilastoissa kärkipäässä majaileva Ortio on ollut ailahtelevan HIFK-miehistön ainoa jäsen, joka on pystynyt pitämään korkean suoritustasonsa läpi koko alkukauden. Ilman luotettavaa maalivahtiaan HIFK kamppailisi tällä hetkellä vielä huonommista sijoista.
Ortio otti kovan haasteen vastaan astuessaan HIFK:n maalille. Jo ensimmäisestä ottelusta Ortio on kuulunut joukkueen parhaimmistoon, mutta on onnistunut vielä nostamaan tasoaan kauden edetessä. Jukka Jalonen palkitsi onnistuneen alkukauden kutsumalla nuoren turkulaisen maajoukkueen mukaan Moskovan Euro Hockey Tourille.
HIFK vannoi ennen kauden alkua tasaisen maalivahtipeluutuksen nimeen. Silti jo harjoituskaudella kävi selväksi, että Mika Norjan tehtäväksi tulisi jäämään ainoastaan kirittäminen ja lepoajan antaminen.
Melartin harppaus puolustuksen ilonaihe
HIFK on kärsinyt koko liigan toiseksi eniten kahden minuutin rangaistuksia. Lukema kertoo suoraan helsinkiläisten pelillisistä ongelmista puolustussuuntaan pelattaessa. Sijoittuminen on puutteellista ja vastustajat pääsevät usein ylivoimahyökkäyksiin puolustuksen merkkausvirheiden suotuisalla avustuksella ja vastustajan karatessa pelaajat ovat pakotettuja ottamaan jäähyjä.
Puolustajista Ilari Melart sekä Ville Varakas ovat puolustuksen suurimpia onnistujia. Varakas oli loukkaantuessaan joukkueen kultakypärä ja viiden ottelun pisteputkessa. Melart on näyttänyt tällä kaudella kuuluvansa liigapuolustajien parhaimmistoon omalla vahvuusalueellaan. Kentällä on nähty aiempaa monipuolisempi Melart, joka kykenee avaamaan kovilla, nopeilla syötöillään peliä perusvarmasti tai tarpeen tullessa jopa itse kuljettamaan kiekon vastustajan alueelle. Ortion tapaan myös Melart sai kutsun maajoukkueen mukaan Moskovan EHT:lle.
Kokeneen Toni Söderholmin kausi alkoi loistavasti, mutta entisen HIFK-kapteenin kurssi kääntyi jyrkkään alamäkeen Robidasin liityttyä joukkueeseen ja Söderholmin pariksi. Ennen Robidasin tuloa Söderholmilla oli tehotilastossa +6, seuraavan kahdeksantoista ottelun teholukema on -13. Tehoja syntyy edelleen, mutta juuri Söderholm kuvastaa joukkueen ongelmia puolustussuuntaan.
Kyle Klubertanzin vaisu alkukausi katkesi syyskuun lopussa ottelussa Ässiä vastaan loukkaantumiseen, joka piti jenkin poissa lähes kaksi kuukautta. Paluunsa jälkeen Klubertanz on saanut huomattavasti enemmän onnistumisia, seitsemään otteluun on kertynyt kuusi syöttöpistettä ja tehotilasto on jäänyt pykälän plussalle.
Mikko Jokela, alkukauden pelikieltoa kärsinyt Juuso Salmi sekä Mikkelin Jukureista hätäavuksi hankittu Ilkka Vaarasuo ovat täyttäneet paikkansa, mutta heiltä ei voi odottaa suuria urotekoja. Etenkin nuori Salmi välttelee kiekollisena virheitä jopa liiallisuuksiin asti ja ratkaiseva ensimmäinen syöttö viipyy liian kauan.
Hyökkäyksen onnistujat harvassa
Hyökkäyksen ongelmat alkavat jo siitä hetkestä, kun joukkue saa kiekon. Avaavat syötöt eivät lähde ajoissa ja viisikon etäisyydet kasvavat. Liian usein kiekko pelataan lopulta seisovilla jaloilla olevalle laitahyökkääjälle. Hyökkäysalueella peli nojaa enemmän yksilöiden taitojen varaan, kuin suurempaan suunnitelmalliseen tekemiseen. HIFK on tehnyt Ilveksen jälkeen vähiten maaleja tasakentällisin.
Hyökkäyksestä ei kovin montaa onnistujaa löydy. Karua kieltään kertoo jo se, että pistepörssin kuudenkymmenen parhaan joukosta ei löydy kuin yksi HIFK-hyökkääjä, Joakim Eriksson. Monipuolinen ruotsalainen onkin ollut tärkeä pelaaja helsinkiläisille. Myös toinen Bluesista täksi kaudeksi tullut pelaaja, Roope Talaja onnistui etenkin alkukaudella nousemaan röyhkeydellään massasta. Kaksikko kuuluu myös joukkueen tärkeimpiin alivoimapelaajiin.
NHL:n työsulun Suomeen tuoma Mathieu Perreault on viidessä pelaamassaan ottelussaan tuonut lisää luovuutta ja ratkaisuvoimaa tehottomaan petolaumaan. Myös loukkaantumisestaan kuntoutuneen Joel Perraultin odotetaan tuovan tulivoimaa.
Alisuorittajien lista onkin pidempi. Pahin pettymys on Kimmo Kuhdan 25 ottelua ilman maalia. Käsittämätön suoritus pelaajalta, joka on liigauransa aikana ehtinyt osua 242 kertaa tolppien väliin. Myös Arttu Luttiselle on käynyt jotain käsittämätöntä matkalla Lahdesta Helsinkiin. Viime kauden pudotuspelien maalipörssin jaettu kärkinimi on tällä kaudella osunut 30 ottelussa ainoastaan neljä kertaa. Luttisella on lisäksi joukkueen nykyisistä pelaajista huonoin tehotilasto.
Kuka kääntämään kurssia?
Petri Matikaisen poistuttua päävalmentajaksi nostettu Pasi Sormunen ei ole onnistunut puhaltamaan tuulta joukkueen purjeisiin. Fanit ovat saaneet tarpeekseen Sormusesta ja ovatkin järjestäneet valtakunnallistakin huomiota herättäneitä protesteja päävalmentajaa vastaan. Seuran päättäjien onkin puntaroitava, onko Sormunen kykenevä herättämään joukkueen.
Toiminnan kentällä on joka tapauksessa muututtava radikaalisti parempaan suuntaan, mikäli HIFK mielii vielä mukaan taisteluun paikasta kuuden parhaan joukkoon. HIFK:n pelissä ei ole ollut nähtävissä punaista lankaa, eikä peli ole kehittynyt kauden edetessä. Tällä hetkellä joukkue elää ja kuolee Joni Ortion mukana.
