Tampa Bay Lightningin Andrei Vasilevski on NHL:n paras maalivahti tällä hetkellä. Venäläismaalivahdilla on eniten voittoja ja nollapelejä, myös torjuntaprosentti ja päästettyjen maalien keskiarvo ovat kovaa luokkaa.
Vain 16 peliä torjunut St. Louis Bluesin kakkosmaalivahti Carter Hutton on kuitenkin Vasilevskia edellä sekä torjuntaprosentilla että päästettyjen maalien keskiarvolla mitattuna eikä häviä paljoa myöskään voittoprosentissa.
Bluesin ykkösmaalivahti Jake Allen ei ole yltänyt parhaalle tasolleen, ja ykköshyökkääjä Jaden Schwartzin loukkaantumisen jälkeen Blues on voittanut vain yhden Allenin pelaamista yhdeksästä ottelusta. Hutton puolestaan on samalla aikajaksolla aloittanut Blues-maalilla kuudessa pelissä, joista neljä on päättynyt voitollisesti.
Hutton on koko kaudella vain kolmesti päästänyt enemmän kuin kaksi maalia ottelussa. Allen taas on 35 pelaamastaan pelistä peräti 17:ssä päästänyt vähintään kolme maalia. Hutton on myös NHL:n parhaimmistoa vastustajan ylivoimaa vastaan.
Blues on puolustanut aavistuksen paremmin kakkosvahtinsa ollessa maalilla. Hutton on kuitenkin yltänyt selvästi odottamaa parempaan torjuntaprosenttiin.
Huttonin torjuntaodottama (93,03) on hieman Allenin vastaavaa (92,62) korkeampi eli Blues on puolustanut aavistuksen paremmin kakkosvahtinsa ollessa maalilla. Hutton on kuitenkin yltänyt selvästi odottamaa parempaan torjuntaprosenttiin (94,72). Allenin torjuntaprosentti (92,2) on puolestaan jäänyt hieman odottamaa alhaisemmaksi.
Huttonin ylisuorittaminen ja Allenin alisuorittaminen näkyvät myös ehkäistyissä maaleissa. 30 torjuntaan suhteutettuna Hutton on ehkäissyt 0,51 maalia enemmän NHL:n keskiarvoon verrattuna. Kyseisessä tilastossa Hutton on koko NHL:n yhdeksänneksi paras. Allenin saldo samassa tilastossa on 0,13 miinuksen puolella.
Toisaalta Hutton on ollut Allenia huonompi korkean todennäköisyyden laukausten torjumisessa − Huttonin HDSV% 78,95, Allenin 80,88.
Allen puolestaan on ollut vaikeuksissa keskitason laukausten kanssa (MDSV% 89,93), Huttonin vastaava lukema (94,39) on yli neljä prosenttiyksikköä parempi. Suoritustason ero syntyy juuri siinä, että keskitason todennäköisyyden laukauksia tulee enemmän kuin vetoja huippupaikoilta.
Lisäksi Hutton on vain jäävuoren huippu vahvasti suorittavista kakkosmaalivahdeista.
Darling ja Mason epäonnistuneet uusissa seuroissaan
Carolina Hurricanes hankki kesällä 28-vuotiaan Scott Darlingin ja petasi amerikkalaistorjujalle ensimmäistä kertaa urallaan ykkösmaalivahdin paikan. Darling ei kuitenkaan ole pystynyt vastaamaan haasteeseen.
Isokokoinen torjuja on pelannut ailahtelevasti, päästänyt helppoja maaleja ja on kauden edetessä jäämässä Cam Wardin varjoon. Darling ei ole koko kaudella esimerkiksi torjunut kahta peräkkäistä voittoa. Ward puolestaan pelasi joulukuussa kahdeksan peliä, joista Hurricanes voitti seitsemän. Ainoa tappiokin tuli vasta jatkoajalla.
Myös Ward on päästänyt helppoja maaleja ja pelaa "vain" totutulla tasollaan, mutta erottuu edukseen Darlingin alisuorittaessa. Voitot, torjuntaprosentti ja muut perinteiset tilastot kääntyvät Wardin eduksi. Edistyneissä tilastoissa ero ei ole niin yksiselitteinen
Darlingin torjuntaprosentti (91,06) on lähes prosenttiyksikön verran alempi kuin torjuntaodottama (91,86). Wardin torjuntaodottama (92,3) on aavistuksen korkeampi eli Hurricanes on puolustanut paremmin Wardin ollessa maalilla. Myös 33-vuotias konkarivahti on alisuorittanut suhteessa torjuntaodottamaan, mutta vähemmän verrattuna Darlingiin.
Maalien ehkäisyssä suhteutettuna 30 torjuntaan molemmat maalivahdit ovat NHL:n keskitason alapuolella. Wardin lukema on -0,16, Darlingin -0,24.
Ward on Darlingia edellä matalan ja korkean todennäköisyyden laukausten torjumisessa, mutta ei kummassakaan NHL:n kärkeä. Darling sen sijaan on NHL:n heikoimpia matalan todennäköisyyden laukauksissa, mutta Wardia yli prosenttiyksikön parempi keskitason todennäköisyyden laukauksissa.
Hurricanesin alivoimapeli on ollut NHL:n heikoimpia, ja Darling on vähintään 20 peliä pelanneista maalivahdeista neljänneksi heikoin alivoimatilanteissa. Ward puolestaan on vähintään 15 peliä pelanneista sijalla 11.
Steve Masonilla on Winnipeg Jetsissä samankaltainen tilanne. Viime kaudella haparoineen Connor Hellebuyckin tueksi hankittu Mason on kuitenkin epäonnistunut raskaasti. 29-vuotias kanadalainen oli myös aivotärähdyksen vuoksi pari viikkoa sivussa, mutta ennen loukkaantumistakin suoritustaso oli heikko.
Myös Ward on päästänyt helppoja maaleja ja pelaa "vain" totutulla tasollaan, mutta erottuu edukseen Darlingin alisuorittaessa.
Huomionarvoista on tosin sekin, että Mason on toistaiseksi pelannut vasta kahdessa kotiottelussa, joista ensimmäisessä kävi kutsu pois viiden päästetyn maalin jälkeen.
Torjuntaodottamaan (91,3) peilaten Mason on lievästi alisuorittanut, sillä konkariveskarin torjuntaprosentti on 91,03. Hellebuyckin torjuntaodottama (93,13) on lähes kaksi prosenttiyksikköä Masonia parempi eli Jets on puolustanut paremmin 24-vuotiaan amerikkalaisen ollessa maalilla.
Hellebuyckin torjuntaprosentti (92,92) on kuitenkin Masonin tavoin jäänyt odottamaa alhaisemmaksi.
Maalien ehkäisemisessä kaksikko on tasaväkinen ja lähellä NHL:n keskiarvoa. Hellebuyckin GSAA30-arvo on -0,06, Masonin -0,08. Molemmat maalivahdit ovat tasaväkisiä eri laukaisusektoreita tarkastellessa. Keskitason todennäköisyyden laukauksissa sekä Hellebuyck että Mason ovat kuitenkin NHL:n heikoimpia.
Valtaosan Jetsin torjuntavastuusta kantanut Hellebuyck on kuitenkin kerännyt kolmanneksi eniten voittoja koko liigassa, mikä kertoo osaltaan joukkueen hyvästä suorittamisesta. 24-vuotias amerikkalaismaalivahti on myös NHL:n parhaita torjujia vastustajan ylivoimaa vastaan.
Jopa Rask oli menettää ykkösvahdin asemansa
Boston Bruinsin Tuukka Rask on jo vuosia ollut NHL:n parhaita maalivahteja. Tällä kaudella suomalaistorjujalla on kuitenkin ollut vaikeaa. Vielä marraskuulle asti kakkosmaalivahti Anton Hudobin oli Bruins-vahdeista se, joka torjui joukkueelle voittoja. Hudobinin aloittamista 14 pelistä Bruins on jäänyt pisteittä vain kahdessa.
Joulukuussa Rask kuitenkin ryhdistäytyi. Kymmenen Raskin aloittaman pelin saldo oli yhdeksän voittoa ja yksi jatkoaikatappio. 30-vuotias suomalainen valittiinkin joulukuun ykköstähdeksi. Suoritustason noususta huolimatta Rask on edistyneissä tilastoissa edelleen Hudobinia perässä.
31-vuotias venäläinen ylisuorittaa torjuntaodottamaan (92,24) nähden jopa yli kahden prosenttiyksikön (94,36) verran. Raskin torjuntaodottama (92,25) on Hudobinin kanssa lähes identtinen, mutta suomalaisvahdin torjuntaprosentti (92,57) on selvästi venäläistä virkaveljeä heikompi, vaikkakin lievästi odottamaa korkeampi.
Hudobin on Raskia pari prosenttiyksikköä edellä niin matalan, keskitason kuin korkean todennäköisyyden laukausten torjumisessa.
Maaleja Hudobin on ehkäissyt 30 torjuntaan suhteutettuna 0,64 enemmän kuin NHL:n keskiarvo, mikä nostaa venäläisen kyseisessä tilastossa koko NHL:n viidenneksi.
Raskin saldo kyseisessä tilastossa on 0,1, kun viime kaudella suomalaisen saldo oli 0,22 maalia miinuksella.
Hudobin on Raskia pari prosenttiyksikköä edellä niin matalan, keskitason kuin korkean todennäköisyyden laukausten torjumisessa ja huippupaikkojen torjumisessa venäläisvahti on NHL:n kärkeä. Rask on kuitenkin pärjännyt vastustajan ylivoimaa vastaan paremmin kuin Hudobin.
Tähtivahtien loukkaantumiset nostaneet uusia kykyjä esille
Koko Pittsburgh Penguinsin tavoin nuorella tähtivahdilla Matt Murraylla on ollut vaikeuksia. 23-vuotias kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja oli pari viikkoa sivussa alavartalovamman vuoksi joulukuun alussa, mutta pelilliset vaikeudet alkoivat jo ennen sitä.
Murray on kaukana aiempien kausien tasostaan ja alisuorittaa myös tämän kauden torjuntaodottamaan (92,05) nähden lähes kahden prosenttiyksikön verran, kun torjuntaprosentti on vaatimaton 90,36.
Tristan Jarryn suorittaminen on tasaisempaa, kun torjuntaodottama on 91,96 ja torjuntaprosentti 91,89. Maalien ehkäisemisessä 30 torjuntaan suhteutettuna Jarry on hyvin lähellä NHL:n keskitasoa, kun nuoren torjujan GSAA30-arvo on -0,02.
Murrayn saldo samassa tilastossa on -0,51. Vertailun vuoksi, viime kaudella Penguinsin ykkösvahdin kyseinen saldo oli 0,49 plussan puolella.
Murrayn loukkaantumisen ja haparoinnin myötä Jarry on saanut tilaisuutensa ja käyttänyt sen hyvin. 22-vuotias torjuja on torjunut korkean todennäköisyyden laukauksia selvästi paremmin kuin Murray. Jarry on myös NHL:n parhaita torjujia vastustajan ylivoimaa vastaan.
Vegas Golden Knights joutui pärjäämään yli kaksi kuukautta ilman ykkösmaalivahtiaan Marc-Andre Fleurya. Tähtivahdin loukkaantuminen ei kuitenkaan hidastanut laajennusjoukkueen upeaa syksyä. Siirtolistalta poimittu Malcolm Subban on käyttänyt saamansa tilaisuuden hyödykseen.
Aiemmalla NHL-urallaan vain kaksi ottelua heikoin tuloksin pelannut Subban on nostanut tasoaan reilusti Golden Knights -paidassa. Vuoden 2012 ykköskierroksen varaus on hieman Fleurya edellä korkean todennäköisyyden laukausten torjumisessa.
Tulokasmaalivahti on myös ehkäissyt maaleja 30 torjuntaan suhteutettuna 0,11 enemmän NHL:n keskiarvoon verrattuna. Fleuryn saldo samassa tilastossa on kuitenkin 0,35, joka on NHL:n parhaimmistoa.
Pärjääminen kakkosmaalivahtina on kuitenkin aivan eri asia kuin pelata pitkä runkosarja ykkösmaalivahtina kovalla tasolla.
Toivuttuaan pelikuntoon Fleury onkin pelannut erinomaisesti, eikä Subbanille ole enää kertynyt samalla tavalla peliaikaa. 24-vuotiaan kanadalaisen aloittamista 13 pelistä Golden Knights on kuitenkin hävinnyt vain kaksi.
Fleury on ennakko-odotusten mukaisesti Golden Knightsin selvä ykkösmaalivahti ja NHL:n parhaimmistoa esimerkiksi keskitason todennäköisyyden laukausten torjumisessa sekä vastustajan ylivoimaa vastaan.
Kakkosesta on pitkä matka ykköseksi
Pärjääminen kakkosmaalivahtina on kuitenkin aivan eri asia kuin pelata pitkä runkosarja ykkösmaalivahtina kovalla tasolla.
Esimerkiksi Hutton on vain kerran urallaan aloittanut vähintään 30 ottelua yhdellä kaudella, Hudobin on yltänyt samaan kahdesti. Darling puolestaan pelaa ensimmäistä kauttaan ykkösvahtina, mikä on todennäköisesti vaikuttanut amerikkalaisen peliin.
Hutton ja Ward lienevät tarkastelluista pelaajista lähimpänä syrjäyttää ykkösmaalivahtinsa. Molemmat ovat nousseet positiivisessa valossa esiin ykköstorjujan haparoidessa.
Allenilla tosin oli samanlainen vaihe viime kaudellakin. Tuolloin ongelma ratkesi valmentajan vaihdolla, tällä kaudella vastaava käännekohta voisi olla ykköshyökkääjä Schwartzin paluu kaukaloon. Vaikka Hutton onkin tilastollisesti Allenia edellä, ei ole mitään takeita, että konkarivahdin suoritustaso säilyisi nykyisenkaltaisena suuremmalla pelimäärällä.
Hutton on pelannut yli puolet vähemmän kuin Allen eikä 32-vuotias torjuja ole aiemmilla vähintään 30 pelin kausillaan päässyt lähellekään tämän kauden lukemia.
Hurricanes-leiri on myös tunnettu kärsivällisyydestään, joten Darling varmasti saa tilaisuuksia kohentaa otteitaan. Viimeisimmässä pelissään Darling valittiinkin ottelun ykköstähdeksi Hurricanesin kaadettua vieraissa Washington Capitalsin. Wardin vahvempi peli on varmasti motivoinut ykkösvahtia taistelemaan asemastaan.
Hudobin on tilastojen valossa Raskia parempi, mutta jo nykyinen pelitahti on suomalaisen ykkösvahtikaudella heikoin, joten vallanvaihtoon täytyy suhtautua epäilevästi − varsinkin kun Raskin suoritustaso on selvästi noususuunnassa.
Golden Knightsissa Fleury on itsestäänselvä ykkösmaalivahti, mutta Subban on osoittanut olevansa luotettava varamies.
Penguinsissa Murrayn ja Jarryn kaksintaistelu on kinkkisempi. Molemmat ovat nuoria maalivahteja, ja vaikka Murray onkin kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja, niin tilastot ovat Jarryn puolella − Jarry on tosin pelannut yli puolet vähemmän kuin Murray.
Penguins on osoittanut luottavansa Murrayyn, mutta Jarry on vuoden nuorempi ja varattu alhaisemmalla varausvuorolla, joten vallanvaihto ei ole aivan epätodennäköinen skenaario. Kilpailuasetelma saattaa joka tapauksessa hyödyttää ailahtelevasti pelannut Penguins-ryhmää.
Hellebuyck pelaa jo toista peräkkäistä kauttaan Jetsin selvänä ykkösvahtina, eikä kokeneesta Masonista ole ollut edes laadukkaaksi vaihtoehdoksi − saati haastamaan Hellebuyckia.