Ensimmäistä kautta todellisena ykköstorjujana aloittava Janne Juvonen oli viime kauden Pelicansin positiivisinta antia. Rauhallinen persoona harvemmin pistää torjuntoihin televisio-lisää, vaan hoitaa tilanteet eleettömästi ja huolellisesti. Ripaus tasaisuutta niin Juvosella on mahdollisuudet nousta liigan kärkivahtien joukkoon, henkistä kanttia mieheltä tunnetusti siihen löytyy. Nuorten maajoukkueissa Juuse Saroksen ja Ville Husson varjoon jäänyt Juvonen nousi ryminällä liigayleisön tietoon kaudella 2011-2012 finaalisarjassa.

Toiseksi maalivahdiksi saapui mies Jyväskylästä, Sami Rajaniemi. 23-vuotias Rajaniemi pelasi viime kaudella 17 peliä JYPissä torjuntaprosentilla 92,7. Juvosen tapaan myös hänelle on povattu kirkasta tulevaisuutta, joten hänkin saanee rehdin paikan näyttää osaamisensa.

Puolustuksessa eniten minuutteja on tarjolla Juha Leimulle ja Stefan Lassenille. Euroopan sarjoissa uraa tehneen Lassenin kaksi viimeisintä kautta Itävallassa tuottivat 87 pelissä tehot 9+22=31. Pisteiden tekokaan ei siis ole Lassenille mikään vieras käsite. Tanskalaisen lisäksi maalin edustaa puhdistamaan saapui hyvän kauden Norjassa pelannut Ben Blood. 26-vuotias Yhdysvaltalainen ei ole pelannut urallaan kovinkaan tasokkaissa sarjoissa, joten hänen todellinen taso on vielä arvoitus. Potentiaalia luotettavaksi oman pään luudaksi 193-senttisellä sekä 103-kiloisella mörssärillä kuitenkin on.

Niko Tuhkasen odotetaan jatkavan siitä mihin edellisellä kaudella jäi. Saman voi todeta myös Nico Maneliuksesta. Kumpikaan heistä ei ole mikään varsinainen taitoniekka, mutta pelaavat kovalla asenteella viimeiseen asti. Kaksikolla tuskin menee suu mutrulle, vaikka peliaikaa ei aina niin paljon tulisikaan, vaan antavat kentälle päästyään joka tapauksessa kaikkensa.

Juha-Pekka Pietilän murtautumista sarjan kiekolliseen eliittiin on Lahdessa odoteltu. Oikealta puolelta kovaa laukova Pietilä, olisi juuri sopivan mallinen palanen joukkueen peräpäähän varsinkin ylivoimalle, mutta mies ei saa kirveelläkään peliään oikeille raiteille. Tuo oikea raide pitäisi heti kauden alussa löytyä, sillä muuten Pelicansin oman kasvatin juna puksuttaa kovaa vauhtia pois mastokaupungista. Tilalle on nostaa esimerkiksi Pelicansin hopealle torjuneen Niko Hovisen veli Miro Hovinen. Harjoitusotteluissa hyviä otteita esittänyt Hovinen vakuutti pelaamisellaan seurajohdon ja sai palkinnoksi pitkän sopimuksen.

Tulivoimaa laidoissa

Laitahyökkääjistä löytyy monia varmoja sekä potentiaalisia yli kymmenen maalin miehiä. Vili Sopanen on ylittänyt urallaan kahdesti 20 maalin rajapyykin. Kymmenen maalin ylitystä odotetaan myös Antti Jaatiselta sekä Antti Erkinjuntilta. Kovat odotukset kauteen ladanneelta Anrei Hakuliselta voidaan odottaa myös hyvää taustatukea maalinteon muodossa.

29-vuotiaan Erkinjuntin viime kausi oli huonoin miehen kahdeksan vuotta kestäneellä liigataipaleella. Vuotta aikaisemmin kuitenkin syntyivät uran parhaat pisteet, joten lahtelaiset toivovatkin että Erkinjuntti olisi jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka maisemanvaihdos oikeassa kohdassa uraa tekee pelaajalle hyvää. RoKin kasvatin on tehtävä pisteitä ja kantaa vastuuta illasta toiseen. Valmennuksen luottamuksesta kertoo c-kirjain rinnassa sekä kevääseen 2017 asti ulottuva sopimus.

Jaatinen tuli viime tammikuussa Pelicansiin Jyväskylästä. 29-vuotiaan ura on ollut vähintääkin repaleinen. Lahteen tultuaan Jaatinen sai mukavasti vastuuta ja iski varsin miehekkäät seitsemän maalia vajaassa parissakymmenessä ottelussa. Tälle kaudelle on tarjolla iso tontti hyökkäävissä kentissä. Varsinkin maaleja mieheltä kaivataan.

Alempien ketjujen paikoista käydään puolustajien tapaan kovaa kamppailua. Jokaisen on pelaamaan päästyään, annettava kovat näytöt seuraavan pelin kokoonpanoon mahtuakseen. Löysäilyä ei nykyinen valmentaja kaksikko tule hyväksymään. Ylemmistäkin kentistä varmasti tie vie nopeasti katsomon puolelle mikäli pelaaminen ei ota onnistuakseen. Homma toimii varmasti myös toisinpäin, hyvillä otteilla voi lunastaa itselleen lisää minuutteja kentällä.

Hieman pienemmällä vastuulla pelaavat Janne Ritamäki sekä valmennuksen luottopelaaja Marko Pöyhönen ovat kokeilemisen arvoisia myös taitavempien pelaajien rinnalla. Pöyhönen täräytti viime kaudella vastuun kasvaessa kahdeksan maalia 49:ssä pelissä.

Kuka ottaa paikan tulosyksikössä

Aikaisempi Ryan Potulnyn ja valmentajien yhteinen taival päättyi Omskissa loukkaantumiseen ennen ensimmäistäkään peliä. Nyt on uusi mahdollisuus ja kärkihyökkääjän rooli. Yli sadan pelin NHL kokemuksen kanssa ensimmäistä kautta Euroopan kentillä aloittavan amerikkalaishyökkääjän uran edelliset kaudet ovat olleet olkapäävaivojen takia vaisuja. 30-vuotiaan Potulnyn vammat pitäisi kuitenkin nyt olla taakse jäänyttä elämää. Miehellä on Lahdessa hyvä paikka polkaista käyntiin uusi vaihde uralle.

Määrällisesti Pelicansin keskushyökkääjä-osasto on kunnossa. Moni pelaaja pystyy pelaamaan laidassa että keskellä. Potulny aloittaa oikeutettuna ykkössentterinä, mutta varsinkin puolustuspelin erikoismiehen Henri Heinon ja hyökkäävämpänä pelaajana tunnettu Teddy Da Costan sijoittaminen toimiviin koostumuksiin on mutkikasta.

Heino on monesta suusta kuultuna liigan parhaimpia alempien kenttien työjuhtia, mutta toisaalta riittääkö Da Costan rahkeet pudotuspelipaikalle pyrkivän joukkueen kakkossentteriksi. Ranskan maajoukkueen vakiokasvo pystyy myös pelaamaan laidassa. Hyökkäävän ketjun keskushyökkääjän paikka voi näin ollen aueta Hannes Björniselle. Sentteriruletti pyörii varmasti vinhaa vauhtia, mikäli oikeita koostumuksia ei alkukaudesta löydetä. Todellisen kakkossentterin puute onkin ehkä suurin yksittäinen kysymyksiä herättävä aihe tulevalla kaudella.