Vasta vuoden pestissään ollut Jim Rutherford oli vaikeuksissa. Pittsburgh Penguinsin kausi 2014-15 oli päättynyt odotuksia aiemmin ensimmäisen kierroksen pudotuspelitappioon New York Rangersille ja vähintään osasyy tappiosta sälytettiin toimitusjohtaja Rutherfordin harteille.
Rutherfordille oli käynyt selväksi, ettei Penguisilla ollut enää varaa kontata keväällä, ei Rangersia tai ketään muutakaan vastaan. Oli mentävä loppuun saakka. Joukkuetta oli muokattava reippaasti ja riskeistä välittämättä.
Kesähankintoja riskejä kaihtamatta
Ja muutoksia tehtiin. Ensin Penguins hankki Phil Kesselin jättisopimuksineen Torontosta vaihdossa muiden muassa kuopiolaislupaus Kasperi Kapaseen ja Nick Spalingiin. Kessel haki vielä alkukaudesta yhteistä säveltä uusien joukkuetovereidensa kanssa, vertyi pudotuspeleissä mainioon vireeseen ja oli lopulta mukana jopa Conn Smythe -spekulaatioissa.
Kessel-kauppaa pidettiin isona riskinä. Kesselin sopimus ja miehestä maksettu korvaus arvelutti epäilijöitä. Oliko todella järkevää kaupata pois tulevaisuutta ja ottaa tilalle palkkakattoa rasittava jättisopimus?
Rutherford oli kuitenkin vakuuttunut kaupan nerokkuudesta ja sai ainakin vuoden perspektiivillä makean palkinnon.
Kesähankinnat jatkuivat. Brandon Sutter sai pakata kimpsunsa ja muuttaa Vancouveriin, josta Penguins-leiriin Rutherford kalasti Nick Boninon. Ja kuinka ollakaan, Bonino loisti niin ikään pudotuspeleissä ja muodosti juuri Kesselin kanssa tähtisadetta säkenöivän Penguins-hyökkäyksen vaarallisimman tutkaparin.
Kolmaskin kevään tosipeleissä loistanut hyökkääjä oli Rutherfordin hankinta: ruotsalaislaituri Carl Hagelin napattiin tammikuussa Anaheim Ducksin riveistä. Hagelin kaunisteli tehokkaan runkosarjan loppunsa ansiosta yhden kauden piste-ennätystään ja oli joukkueensa avainhyökkääjiä myös pudotuspeleissä.
Rutherfordin onnistuneista hankinnoista puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään kesällä vapaana pelaajana joukkueeseen liittynyttä Matt Cullenia. 39-vuotias veteraanisentteri oli yhdessä Rutherfordin kanssa voittamassa Carolina Hurricanesille Stanley Cupia keväällä 2006, ja kaksikko toisti saman tempun nyt siis Penguinsin kanssa kymmenen vuotta myöhemmin.
Valmentajanvaihdos sytytti tähdet
Mestaruuskauden tärkeimmän päätöksen Rutherford teki kuitenkin joulukuussa. Päävalmentaja Mike Johnstonista tuli entinen päävalmentaja, kun Rutherford osoitti ovea kanadalaisluotsille.
Tilalle nostettiin organisaation farmiseuran päävalmentajan paikalta Mike Sullivan, entinen NHL-pelaaja ja jo toistakymmentä vuotta NHL-valmentajakokemusta eri pesteissä hankkinut amerikkalaisvalmentaja.
Sullivanin palkkaus muutti Penguinsin pelillisen kurssin. Jenkkiluotsin johdolla Penguins unohti pikaisesti Johnstonin sisäänajaman puolustavan pelitavan. Suunnanmuutos vapautti joukkueen tähtipelaajia, ja etenkin kapteeni Sidney Crosby nousi kevätkaudella lentoon.
Crosby oli kevään ajan jälleen maailman paras jääkiekkoilija, johdatti lopulta joukkueensa Stanley Cup -mestariksi ja palkittiin ansaitusti pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.
Todellinen mestarintekijä istui kuitenkin pudotuspelihuuman ajan areenan lehtereillä. Jim Rutherford löysi vuodessa puuttuneet kulmapalaset mestaruuspalapeliinsä.
