Penguinsin menestyskausi on ollut hyvin samankaltainen edellisen Stanley Cup -juhliin päättyneen kauden 2008-09 kanssa. Myös tuolloin joukkue aloitti kauden heikosti, minkä seurauksena päävalmentaja sai lähteä.
Joulukuussa Mike Sullivan korvasi Mike Johnstonin Penguinsin penkin takana, ja pelisysteemin sisäänajon jälkeen pittsburghilaisille ei löytynyt pysäyttäjää. Johnston peluutti joukkojaan liiaksikin puolustuksen kautta, kun pelaajamateriaalin vahvuudet ovat selkeästi kiekollisuudessa ja hyökkäämisessä, aina ykköspuolustaja Kris Letangia myöten.
Sullivanin siirtyminen penkin taakse puhdisti ilmaa ja vapautti syksyn ajan flopanneet tähdet Sidney Crosbyn ja Phil Kesselin johdolla kahleistaan. Jopa pudotuspelipaikka näytti olevan kovan työn takana, mutta lopulta kärkipelaajien johdolla Penguins keräsi neljänneksi eniten pisteitä koko NHL:ssä.
Vanhaa viisautta "hyökkäämällä voitetaan pistepörssejä, puolustamalla mestaruuksia" on pidetty menestymisen ainoana totuutena, mutta kiekkokausi 2015-16 on osoittanut muuta. Ensisysäys saatiin tammikuussa, kun Suomi jyräsi nuorten maailmanmestaruuteen yksinomaan hyökkäyspainotteisella pelillään. Sama ilmiö toistui nyt NHL:ssä.
Sullivan rakensi pelisysteemin Penguinsin vahvuuksien, taitavien hyökkäyspelaajien ja eritoten pelinopeuden varaan. Lopulta mustakultainen joukkue raivasi pudotuspeleissä tieltään New York Rangersin, runkosarjan näytöstyyliin voittaneen Washington Capitalsin sekä lopulta sitkeän Tampa Bay Lightningin.
Finaalivastustaja Sharksin puolustuskalusto oli yksi koko liigan kovimmista, mutta jopa sen laadulle Penguinsin rankka painostus ja nopeat liikkeet olivat liikaa. Sharksin oma, nopeaan kiekon liikutteluun perustuva hyökkäyspeli jäi täysin jalkoihin vastustajan jalkanopeuden edessä. Vaikka pelit olivat tuloksellisesti tiukkoja, oli Penguins pelillisesti reilusti edellä.
Penguinsin mestaruuden taustalla on toki paljon muutakin kuin pelitapa. Se on kuitenkin kaiken perusta. Joukkueen puolustus operoi todella köykäisellä materiaalilla, mutta sen jokainen jäsen suoritti aivan ylärajoillaan.
Brian Dumoulin kasvatti rooliaan valtavasti, ja Olli Määttäkin pelasi häkellyttävän hyvää kiekkoa saatuaan katsomokomennuksen jälkeen uuden tilaisuuden Trevor Daleyn loukkaannuttua.
Maalilla nuori Matt Murray on yksi kauden uskomattomimpia tarinoita. Nuorukainen vei ykkösvahdin tontin tylysti kokeneen Marc-Andre Fleuryn näpeistä, eikä luopunut siitä enää kevään edetessä.
Myös Sullivanin tietämys farmiseura Wilkes-Barre/Scranton Penguinsista nousi arvoon arvaamattomaan, kun Conor Sheary, Bryan Rust ja Tom Kühnhackl lunastivat itselleen paikat joukkueen vakiokalustosta.
Sullivan ansaitsee kaiken saamansa suitsutuksen, mutta oma osansa menee myös joukkueen johtaville pelaajille. Kessel kasvoi kauden aikana valmentajan painajaisesta yhdeksi pudotuspelien arvokkaimmista pelaajista. Lisäksi mieleen tulevat kuvat Crosbysta piirtämässä kuvioita fläppitaululle vaihtopenkillä ja Letangista punomassa juonia vain hetkeä ennen toisen finaalin voittomaalin tuonutta aloitusta.
Aivan kuten Jukka Jalonen nuorten Leijonien peräsimessä, myös Sullivan Penguinsissa antoi johtavien pelaajien ottaa roolia, tarjosi sankarin viittaa. Pelaajat vastasivat huutoon ja joukkue sitoutui ihailtavalla tavalla yhteiseen tavoitteeseen. Siinä on yksi valtava syy siihen, että Pittsburgh Penguins juhlii tänä keväänä Stanley Cupia.
