Helmikuun puolivälissä alkoi NHL:ssä näkyä siirtotakarajan lähestyminen ja koveneva kilpavarustelu pudotuspelejä varten. Pelaajamarkkinoille täräytettiin kerralla kunnon siirtopommi Winnipeg Jetsin ja Buffalo Sabresin toimesta. Sabres jatkoi kaupantekoa vielä samana päivänä vaihtamalla maalivahteja Dallas Starsin kanssa.
Vajaa viikko myöhemmin oli Nashville Predatorsin ja Toronto Maple Leafsin vuoro liikutella pelaajiaan. Alkukaudesta Tampa Bay Lightningia edustanut konkarivahti Jevgeni Nabokov sen sijaan ilmoitti siirtyvänsä eläkepäivien viettoon.
Ilman loukkaantumishuolia viikosta ei taaskaan selvitty. Pudotuspelihaaveista luopuneen Arizona Coyotesin runkohyökkääjä Martin Hanzal vietiin leikkaukseen, mikä pitää tšekkiläisen loppukauden sivussa. Lisäksi taistossa pudotuspelipaikoista mukana oleva Stars sai kerralla ison annoksen jobinpostia, kun joukkueen ykköshyökkääjä Tyler Seguin joutui vaarallisen taklauksen uhriksi. Telojana toimineelle Dmitri Kulikoville tuomittiin neljä ottelua pelikieltoa.
Myös Starsin oma poika Antoine Roussel joutui katselemaan kaksi ottelua sivusta sikailtuaan ottelussa Boston Bruinsia vastaan.
Viikkoon mahtui myös muita synkkiä uutisia, joista pahin kantautui Kanadasta. 35-vuotias entinen NHL-puolustaja Steve Montador löydettiin kuolleena kotoaan.
Suomalaisittain erityisen iloinen uutinen oli Kimmo Timosen paluu Philadelphia Flyersin jääharjoituksiin. Valitettavasti samalla, kun konkaripakki lähestyy pelikuntoa, joutui toinen suomalaispuolustaja Sami Vatanen viikkojen huilille.
Viikon ainoan jatkosopimuksen kirjoitti Marc Methot.
Tällä kertaa kapean kaukalon ajankohtaisia tapahtumia analysoivat Miikka Heinonen ja Tommi Kröger.
Olli Jokisen uusi seura Toronto Maple Leafs on jo miehen NHL-uran yhdeksäs. Millaisena näet 36-vuotiaan Jokisen tulevaisuuden NHL:ssä?
laiska puolustaminen yhdistettynä heikkoon liikkeeseen ei ole kovin toimiva yhdistelmä
Tommi Kröger: Eihän tuo suoraan sanottuna kovin ruusuiselta näytä. Vuosirenkaita karttuu, jalka hidastuu eikä taitotaso riitä (enää) karkiketjuihin. Ongelmallisen tilanteesta tekee se, kun huomioidaa, ettei Jokinen ole vieläkään kovinkaan kummoinen pelaaja kahteen suuntaan. Pikavuosille ominainen laiska puolustaminen yhdistettynä heikkoon liikkeeseen ei ole kovin toimiva yhdistelmä. Palkastaan mies on jo joutunut tinkimään ja sama trendi tulee jatkumaan, mikäli kuopiolainen aikoo ensi syksynäkin pukeä ylleen NHL-joukkueen pelipaidan.
Miikka Heinonen: Olli Jokisella ei ole Torontossa mitään voitettavaa, eikä 36-vuotias laskusuhdanteessa oleva hyökkääjä ole kovin looginen palanen Maple Leafsin jälleenrakennusprojektissa. Kuten huhut antavat ymmärtää, Dave Nonis yrittää varmasti saada vielä liikutettua Jokisen ennen siirtotakarajaa; kesällä joukkue tuskin tekisi tämän kanssa kuitenkaan jatkosopimusta.
Yksi Jokisen "ongelmista" juuri nyt on 2,5 miljoonan dollarin sopimus, joka on aivan liian suuri siihen rooliin, jossa hänestä on hyötyä. Mielestäni Jokinen pelasi yllättävänkin hyvin vieraassa roolissa alempien kenttien laitahyökkääjänä Nashvillessa, mutta kärkikenttien pistenikkariksi hänestä ei enää ole. Jatko NHL:ssä vähillä minuuteilla ja huomattavasti pienemmällä liksalla voisi kuitenkin olla mahdollinen.
Taisto läntisessä konferenssissa on totutun tiukkaa, kun sijojen kuusi ja 11 välissä on vain viiden pisteen ero. Veikö Seguinin loukkaantuminen Starsin mahdollisuudet nousta tosipeleihin? Entä kenen onnistuneeseen loppukiriin uskot eniten?
Kröger: On aivan selvää, että Seguinin kaltaisen tähden menettäminen kokoonpanosta kauden kiihkeimmillä hetkillä vaikeuttaa Starsin loppukiriä merkittävästi enkä jaksakaan uskoa Starsin enää nousevan pudotuspeleihin. Tosin en tuohon oikein jaksanut uskoa ennen Seguinin vammaakaan.
Winnipeg Jets ja Minnesota Wild kisaavat toisesta villi kortti -paikasta. Tästä parivaljakosta uskon Jetsin pitävän etumatkansa ja ottavan paikan pudotuspeleissä. Tyynenmeren divisioonan jatkopaikoista Anaheim Ducksin takana taistelee neljä joukkuetta (Flames, Canucks, Sharks, Kings), joista yksi tulee jäämään kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle. Uskon hallitsevan mestarin Kingsin nousevan vielä pudotuspeleihin. Ennustetaan siis Wildin ja Sharksin kauden päättyvän runkosarjaan.
Heinonen: Olen Krögerin kanssa samaa mieltä Starsin suhteen. Mahdollisuudet nousta vielä tosipeleihin olivat muutenkin huterat, ja ylivoimaisesti joukkueen tärkeimmän pelaajan menettäminen sairastuvalle kutisti ne olemattomiksi.
Luotan Tyynenmeren divisioonan neljästä kolmen pisteen sisällä olevasta joukkueesta eniten San Jose Sharksiin. Hyvilläkin joukkueille on tapana kärsiä heikkoja jaksoja, ja tällainen osui hailauman kohdalle helmikuussa.
Ensi viikolla Sharksin ottelutahti helpottuu, ja jos toimitusjohtaja Doug Wilson onnistuu vielä vahvistamaan puolustusta siirtotakarajalla, on runkosarjamenestykseen rutinoituneen joukkueen maaliskuu silkkaa lentoa.
Atlantin takana huhuillaan Sean Bergenheimin lähtöä Floridasta ennen siirtotakarajaa lähes varmana. Mitä Panthers Bergenheimistä haluaa ja kuka suomalaishyökkääjästä on pyydetyn hinnan valmis maksamaan?
Kröger: Sean Bergenheimin tilanne muistuttaa jossain määrin Jokisen tilannetta, tosin sillä eroavaisuudella, että Jokinen on itse jo tajunnut oman laskevan arvonsa NHL-markkinoilla. Bergenheimin kesällä umpeutuva 2.75 miljoonan taalan arvoinen sopimus ei aivan valtavasti houkuta potentiaalisia ostajia, varsinkin, kun rahalle saatava pelillinen anti on kovin heppoista.
Huhut ovat yhdistäneet ainakin Boston Bruinsin ja Montreal Canadiensin Bergenheimiin, vaikkakin suomalaisen palkka saatta osoittautua ongelmalliseksi. Panthers lienee halukas luopumaan tyytymättömästä laituristaan varausvuoroa vastaan.
Heinonen: En usko, että Panthersin hintapyyntö Bergenheimistä on kovin kova, joten kauppakumppani voi olla lähes kuka vaan. Bergenheimin sopimus on tällä hetkellä ylihintainen, aivan kuten Jokisella, mutta toisaalta kyseessä on tasaisen varma 10-20 maalin paukuttaja, joka on myös onnistunut pelaamissaan NHL:n pudotuspeleissä.
Monella Stanley Cupia tosissaan tavoittelevalla joukkueella tulisi palkkakatto vastaan, mutta mikäli Panthers suostuu pitämään osan Bergenheimin palkasta, saattavat jopa kärkipään joukkueet Canadiensista Penguinsiin olla halukkaita vaihtoon varausvuoroja vastaan.
Obviously, Bergenheim has played his last game as a Panther. His agent told me today that it's in Dale Tallon's hands. #FlaPanthers
— Harvey Fialkov (@hfialkov) February 15, 2015
Taistelu parhaalle maalivahdille jaettavasta Vezina Trophysta näyttää olevan kahden kauppa. Kumpi, Pekka Rinne vai Carey Price, on tällä hetkellä paalupaikalla? Vai onko liigassa vielä kolmas osapuoli hämmentämään soppaa?
Kröger: Kumpi tahansa kaksikosta palkinnon voittaakaan, oikeusmurhaa ei koeta. Rinne ja Price ovat liigan kaksi parasta maalivahtia, jotka antavat joukkueelleen mahdollisuuden taistella voitosta joka ilta. Mikäli liigan arvokkaimman pelaajan Hart Trophy jaettaisiin tarkasti määritelmänsä mukaan, olisivat nämä veijarit kärkiehdokkaita tuossakin kategoriassa.
Oma suosikkini Vezinan pokkaajaksi on tällä hetkellä Price. Canadiens-puolustus hänen edessään on astetta, ellei kahta, juuri vahvistunutta Predators-alakertaa heikompi. Toisaalta tällä tekijällä ei ollut viime keväänäkään tuon taivaallista merkitystä, kun Boston Bruinsin Tuukka Rask palkittiin liigan parhaana maalivahtina.
Heinonen: Rinteen loukkaantuminen meinasi antaa Pricelle helpon ykkössijan, mutta Predators-vahti palasi kaukaloon kreivin aikaan jatkaen yhä huippuvirettään. Rinne johtaa yhä täpärästi kenties tärkeintä tilastomittaria, nimittäin voittojen määrää. Torjuntatilastot ovat molemmilla maagisen hyviä, vaikka kuormitus on ollut suurta koko kauden. On jopa harmillista, että toinen heistä jää kilpailussa kakkoseksi.
Kuten Kröger mainitsi, pelaa Rinteen edessä parempi puolustus kuin Canadiensilla. Kempeleläinen on kuitenkin jo aiemmilla huippukausillaan osoittanut, että taso ei ole edessä pelaavasta kokoonpanosta kiinni. Rinteen aiemmat finaalipaikat Vezina-kisassa antavatkin hänelle pienen etulyöntiaseman.
Rehellisyyden nimissä muita varteenotettavia voittajia palkinnon saajaksi ei ole. Devan Dubnykin suorituksista Wild-paidassa ja Braden Holtbyn esiinmarssista Washington Capitalsin maalilla voi antaa kunniakirjan. Lisäksi muun muassa Marc-Andre Fleury ja Jimmy Howard ovat olleet tähän asti aiempaa tasaisempia torjujia.
Viikon pelaaja: Carey Price, Montreal Canadiens
Jotkut ovat pitäneet Pekka Rinteen Vezina-voittoa jo varmana asiana, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Carey Price ei ainoastaan jatka siitä mihin viime kaudella jäi, vaan jopa parantaa kaiken aikaa. Kanadalainen on viiden ottelun voittoputkessa, jossa hänen torjuntaprosenttinsa on huikea 96,3. Tiistain vastaisena yönä tilille kirjattiin kauden viides nollapeli.