Kolme komeaa voittoa, kaksi tappiota ja taas kaksi mieluisaa voittoa. Näin reippaasti alkoi Jokipoikien syyskausi. Reippaus vaihtui kuitenkin pian ailahtelevaisuuteen, tappioihin ja aina vain kapeampaan pakistoon. Ongelmia joensuulaisten peliin tuli vähän väliä uusia.
Pahin vaihe oli loka-marraskuun taitteessa, kun joukkueen onnistui kymmenestä pelistä kaivaa vain kaksi voittoa. Ärjypaidat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa ryhdistäytyä, ja syyskauden viimeiset pelit antoivat toivoa paremmasta.
Jatkoajassa toivomme, että pukki toisi Joensuuhun ennen kaikkea terveyttä, pysyvyyttä ja katsojia.
1. Puolustajille hyvää kuntoa
Syyskaudella Joensuussa tuskailtiin paljon puolustajien loukkaantumisia. Kapeimmillaan Jokipoikien puolustus on käsittänyt neljästä viiteen omaa pakkia, loput ovat olleet joko lainoja tai junioreita. On sanomattakin selvää, että alati muuttuvalla pakistolla on hankala saada ehjää peliä aikaiseksi.
Viimeisimpänä esimerkkinä toimii viikko sitten pelattu vieraspeli RoKia vastaan, jonka aikana loukkaantuivat sekä Lassi Raitanen että Joel Olkkonen. Tällöin joensuulaiset operoivat koko loppupelin neljän pakin voimin. Raitanen palasi peleihin jo viikonloppuna, mutta Olkkonen on vielä sivussa.
Vaikka Jokipojat onkin taistellut aika ajoin mallikkaasti kapeammallakin materiaalilla, on selvää, ettei kevättä kohti voida tällä tilanteella suunnata. Toiveena onkin, että pukki toisi puolustajille paljon terveyttä ja tuuria välttää vaaralliset tilanteet.
2. Piristynyttä ilmettä tarvitaan keväällä
Loka-marraskuun tienoilla Jokipojilla oli koko syksyn synkin kautensa, kun kymmenen pelattua peliä toi vain kaksi voittoa. Peli oli sekavaa ja täysosumiakin tuli hyvin vaihtelevaan tahtiin. Ennen kaikkea kotikentällä oli hankaluuksia.
Marraskuun lopulla Joensuussa alettiin kuitenkin saada peliä parempaan malliin. Hankalaa kautta seurasi selkeitä voittoja, varsinkin vieraissa. Syyskauden viimeinen kotipeli oli ärjypaitojen tähänastisista jopa tasokkain, vaikka tappioon päättyikin.
Näin ollen toivommekin, että pukki toisi Joensuuhun pysyvyyttä ja itsevarmuutta säilyttää pikkuhiljaa piristynyt peli-ilme. Vielä on toivoa, että Jokipojista tulee kevään kovin haastaja.
3. Katsojat takaisin hallille
Joensuulainen kiekkokansa reagoi varsin nopeasti Jokipoikien heikohkoon syksyyn, sillä lokakuun lopulta lähtien Jokipoikien katsojaluvut ovat jääneet historiallisen heikoiksi, hieman reilun 700 katsojan pintaan. Ainoita positiivisia poikkeuksia ovat olleet kaksi ilmaislipuin siivitettyä peliä, ensin Juuso Akkasen 500. runkosarjapelin kunniaksi (2031 katsojaa) ja itsenäisyyspäivää edeltänyt kotipeli (2204).
Toivelistalla on siis myös toive siitä, että Jokipojat alkaisi taas kiinnostaa joensuulaisia. Piristymisen merkkejä on jo ilmassa, eikä syksy pelkkää alamäkeä ole ollut: aika ajoin vastustajan verkko on ollut tötteröllä vähän väliä ja jännitettävää on piisannut loppuun asti.
