KooKoon päävalmentaja Petri Mattila naulasi monta kertaa kauden mittaan, että joukkueen tavoitteena olisi runkosarjan voitto ja mestaruus. Kouvolalaiset jäivät molemmissa Jukureille kakkoseksi, mutta kiekkokaudessa oli myös paljon hyvää.
Kouvolalaisjoukkue oli pudotuspeleissä yksi sitkeimmistä. Se vei kaksi sarjaa seitsemänteen peliin saakka ja eteni jatkoon TUTOn ja SaPKon kustannuksella. Luonteen lujuudesta kertoo myös se, että KooKoo voitti keväällä yhdeksän peliä ja hävisi ainoastaan yhden enemmän.
Neljätoista ottelua olivat kuitenkin liikaa, kun kouvolalaiset saivat finaaleissa vastaansa Jukurit. Mikkeliläisten luistin kulki tasaisessa finaalisarjassa paremmin, ja Jukurit voitti mestaruuden vuoden tauon jälkeen.
Tähdet, tähdet
Jo kauden alkaessa oli selvää, etteivät kouvolalaiset aikoneet jäähdytellä viimeistä Mestis-kauttaan. Betonikaupunkiin hankittiin liuta kovan luokan pelaajia, joiden toivottiin tuovan mukanaan maaleja ja mahdollisesti myös liigakokemusta.
Niin myös kävi.
Ilveksestä mustaoranssien riveihin siirtynyt Juuso Rajala voitti sarjan pistepörssin, kun Teemu Rinkinen oli puolestaan sarjan maalikuningas. Tähtisikermäksikin tituleerattu joukkue nappasi Mestiksen gaalaristeilyllä peräti 12 palkintoa.
Koko kausi ei ollut kuitenkaan ruusuilla tanssimista ja sarjan lilliputtien pieksemistä, sillä KooKoon peliesitykset vaihtelivat kauden mittaan paljon. Joukkue pystyi toisinaan nollaamaan jopa sarjan kärkijoukkueet, mutta kouvolalaisilla oli myös monia vaikeita iltoja.
Läpi kauden hiottu nippu ei aina kyennyt laittamaan itseään likoon, vaan tyytyi hieman vajaaseen suoritukseen. Erityisesti johtoasemassa pelaaminen aiheutti kiivasta keskustelua, sillä KooKoo päästi vastustajansa rinnalle (ja joskus peräti ohi) hämmästyttävän usein.
Yksi askel jäi ottamatta
KooKoo pelasi kautensa hyvin ja kunnialla, vaikka joukkue sai tietää liigapaikasta jo lokakuussa.
Teemu Rinkisen, Juuso Rajalan ja Joona Karevaaran ketju oli tärkeä osa kouvolalaisten maalintekoa, mutta vastuu jakaantui myös muille kentille. KooKoo paransi myös maalivahtipeliään, sillä viimeisellä Mestis-kaudellaan se peluutti molempia veskareita tasaisesti. Joukkue oli sopiva sekoitus nuoruutta, kokemusta ja lainapelaajia.
Toimiva hyökkäyspeli tökkäsi kuitenkin finaaleissa, sillä kuusi ottelua KooKoota vähemmän pelanneen Jukureiden jalka kulki finaaleissa paremmin. Väsymys alkoi painaa kouvolalaisten jaloissa, joten Mikkelissä nostettiin pokaalia vuoden tauon jälkeen.
Hopealle jääminen kirpaisi varmasti, mutta KooKoolla ei ole syytä murehtia.
