Seitsemäntuhatta kiloa ajeltuja hiuksia, kasoittain ruumiita sekä satojatuhansia vaatekappaleita noin 7600 selviytyneen lisäksi. Tämän kaiken Neuvostoliiton armeija näki, kun se saapui vapauttamaan Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriä 27. päivä tammikuuta vuonna 1945.
Puolalaisen maaseudun vehreä toukokuun lämpö loi epätodellisen kontrastin tuon historiallisen talven sekä vain sadan kilometrin päässä rajan toisella puolella Tšekissä pelattavien jääkiekon MM-karnevaalien välille, kun valtaosa Leijonien MM-joukkueesta vietti vapaapäiväänsä natsien hirmutekojen ytimessä.
Noista lukemattomista ja selittämättömistä kauheuksista on kulunut vain 70 vuotta, noin yhden ihmisiän verran. Viivasuoriiin riveihin sijoiteltujen tiilirakennusten uumeniin piirtyy yli miljoonan, jopa puolentoista, eurooppalaisen ihmisen tarina, jota piikkilanka-aitojen ja vartiotornien varjoissa näyttelytilojen seinille asetetut mustavalkokuvat ja esineet kertovat.
Vaikka jykevillä kiviseinillä kaikuneet hätähuudot ovat jo vaimenneet, ja luonto tekee sitkeästi töitä synkkyyden helpottamiseksi, tunteet nousevat pintaan vahvimmallakin taistelijalla.
Kokemus lajitovereidemme pimeimmistä puolista veti parin tunnin ajan alueella vierailleet Leijonat hiljaisiksi. He olivat ymmärrettävän vaitonaisia vierailun herättämistä tuntemuksista.
− Erikoinen kokemus, herättää tunteita. Kuolemanleiri, onhan se, onhan se aika hurjaa touhua, totesi Janne Pesonen vaisuna.