Pitkä sairaslista
Paul Kariyan ranne, Peter Forsbergin vatsa, Peter Worrellin polvi, Marek Svatosin olkapää, Andrei Nikolishinin polvi, Teemu Selänteen polvi, Riku Hahlin olkapää, Adam Footen takareisi, Chris McAllisterin polvi…Loukkaantumispeikko on todella harventanut Avalanchen rivistöä kuluneena syksynä. Lisäksi vammat ovat sattuneet avainpelaajille. Tähtimiehet Kariya ja Forsberg joutuivat seuraamaan suuren osan syksyä katsomon puolelta.
Viime kauden ykkösketju Milan Hejduk-Peter Forsberg-Alex Tanguay ei vakuuttanut kesän harjoituspeleissä. Tuolloin tehoista vastasi lähinnä kakkonen Teemu Selänne-Joe Sakic-Paul Kariya. Forsbergin ja Kariyan loukkaantumisten myötä näitä kahta unelmaketjua ei toistaiseksi juuri ole päästy näkemään tositoimissa.
Peter Forsberg avasi kauden vahvasti ja merkkautti yhdeksässä ensimmäisessä ottelussa tehot 5+11, mutta sen jälkeen hänen alavatsansa alkoi oireilla. Kolmen ottelun huilin jälkeen Forsberg palasi kaukaloon kahteen otteluun keräten kolme syöttöpistettä lisää. Seuraavan kerran hän astui kaukaloon vasta joulun jälkeen ottelussa Philadelphiaa vastaan oltuaan sivussa jälleen 16 ottelusta. Heti paluuiltanaan hän merkkautti yhden syöttöpisteen.
Suomalaissentteri Riku Hahl loukkasi olkapäänsä pahasti lokakuun lopussa Edmonton Oilersia vastaan pelatussa ottelussa. Hahlin sairasloma on ainakin kuuden kuukauden mittainen, joten hämeenlinnalaisen kausi on mitä suurimmassa määrin piloilla. Teemu Selänne puolestaan on pelannut kipeällä polvella, ja kauden jälkeen edessä on mitä todennäköisimmin leikkaus.
Paul Kariya loukkasi ranteensa ensimmäisen kerran 21. lokakuuta Boston Bruinsia vastaan pelatussa ottelussa. Kymmenen ottelun sairasloman jälkeen Kariya palasi kaukaloon, mutta Dallasin Brenden Morrow lähetti taklauksellaan hänet uudelleen katsomon puolelle. Kariya pääsi joulun jälkeen palaamaan joukkueen harjoituksiin, mutta ei vuoden 2003 puolella vielä pukenut otteluun. Hänen syyskauden saldokseen jäi kuudessa ottelussa kolme tehtyä maalia ja kaksi maaliin johtanutta syöttöä.
Tähdille löytyi korvaajia
Avainpelaajien puuttuminen ei kuitenkaan muodostunut turmioksi. Avalanchen kokoonpanosta löytyi syvyyttä, ja pari nuorta miestä pääsi näyttämään kykyjään menestyksekkäästi. Tulokkaat Travis Brigley, Steve Moore ja John-Michael Liles sekä veteraanit Dan Hinote ja Jim Cummins tuurasivat poissaolijoita.
Pierre Lacroix hankki lokakuussa Washington Capitalsista Steve Konowalchuckin, ja loukkaantumisten keskellä tämä kokenut sarjajyrä osoittautui kullan arvoiseksi hankinnaksi. Ykkösketju pelasi pitkälti koostumuksessa Tanguay-Sakic-Hejduk ja pelasikin tuloksekkaasti. Tanguay johti välillä jo NHL:n pistepörssiäkin, ja vuodenvaihteeseen mennessä kolmikko oli kirjauttanut yhteistehot 41+68.
Alex Tanguayn otteet ja ennen kaikkea tehot hiipuivat vuoden lähestyessä loppuaan. Syyskauden 15 viimeisessä ottelussa Tanguay onnistui maalinteossa ainoastaan kertaalleen, ja tuolloinkin hän pisti kiekon tyhjään maaliin. Teemu Selännekään ei ole onnistunut hyökkäyspäässä niin usein kuin Avs-kannattajat olisivat toivoneet. Selänteen palkka on kuusi kertaa kovempi kuin Steve Konowalchuckin, mutta miehet ovat laittaneet yhtä usein kiekon verkkoon – 10 kertaa. Puolustuspäässä Selänne on ollut hyvä, ja hänen plusmiinustilastonsa näyttääkin koko joukkueen korkeinta lukemaa. Valmentaja Tony Granato onkin peluuttanut Selännettä paljon myös alivoimalla – osin pakostakin.
Joe Sakic on pelannut loistavan syksyn ja johtaa joukkueen sisäistä pistepörssiä. Melkoista kohtalon ivaa onkin, vuoden aluksi Joe Sakic liittyi loukkaantuneiden kerhoon leukamurtuman takia - juuri kun Avalanche näytti saavan kaksi parasta ketjuaan siihen muotoon, jossa niitten ennen kauden alkua uumoiltiin pelaavan.
Eräs Avalanchen onnistujista tällä kaudella on ollut puolustaja Rob Blake. Hän on pelannut kauden jokaisessa ottelussa laukoen kahdeksan maalia ja kirjauttaen 19 syöttöpistettä vuodenvaihteeseen mennessä. Jos otteet jatkuvat samanlaisina, ei olisi mikään ihme, jos Blaken nimi kaiverrettaisiin kauden päätteeksi Norris Trophyn kylkeen.
Vaikka Avalanchella oli paljon loukkaantumisia, joukkueen puolustus sai pelata suhteellisen normaalissa kokoonpanossa koko syksyn. Avainmiehistä ainoastaan Adam Foote joutui seuraamaan otteluita katsomon puolelta takareisivammansa takia.
Aebischer ja suuret saappaat
Patrick Royn lopettaminen jätti suuren aukon paikattavaksi Avalanchen maalin suulla. Jo kesällä seuran General Manager Pierre Lacroix ilmoitti, että uutta maalivahtia ei lähdetä ostamaan, vaan nuoret lupaukset David Aebischer ja Philippe Sauve saavat mahdollisuuden näyttää kykynsä. Monet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että kahdella nuorella maalivahdilla ei tulla kannua voittamaan, vaan maalivahtipelistä muodostuu Avalanchelle akilleen kantapää.
David Aebischer on kuitenkin tehnyt parhaansa näiden puheiden hiljentämiseksi. Missään tapauksessa 25-vuotias sveitsiläinen ei ole ollut joukkueensa heikoin lenkki. Hän on torjunut 28 ottelussa 15 voittoa ja viisi tasapeliä. Vain kuudesti Avalanche on hävinnyt hänen vartioidessaan maalia. Aebischerin torjuntaprosentti 92,6, maalikeskiarvo 2,10 ja kaksi nollapeliä ovat myös kelpo lukemia.
Kuinka moni uskoi Montreal Canadiensin voittavan Stanley Cupin vuonna 1986 maalivahtinaan nuori Patrick Roy? Jostakin on joskus aloitettava. Silti, vain harva uskoo Avalanchen voittavan kannua 25-vuotias sveitsiläinen tolppien välissä.
Patrick Roysta tuli toinen Avalanche-pelaaja, jonka pelipaita nostettiin Pepsi Centerin kattoon. Royn numero 33 jäädytettiin 28.10. Calgarya vastaan pelatun ottelun avausseremonian yhteydessä.
Peli tökki joulukuussa
Marraskuussa Avalanche joutui taistelemaan kaikkein eniten varamiehisellä joukkueella, mutta tuossa vaiheessa peli kulki. Kuukauden 15 ottelua tuottivat yhdeksän voittoa, kaksi tasapeliä ja vain neljä tappiota. Tappioistakin yksi tuli vasta jatkoajalla, joten Avalanche kirjasi marraskuussa 21 pistettä sarjataulukkoon. Yhdeksässä peräkkäisessä ottelussa Avalanche saalisti sarjapisteitä.
Joulukuu ei ollut Colorado Avalanchelle vahvaa aikaa. 12 ottelussa se saalisti vain neljä voittoa, ja kuukauteen mahtui kuuden ottelun voitoton putki. Divisioonavoitosta Avalanchen kanssa taistelevat Vancouver ja Calgary kohdattiin kahdesti. Molempia vastaan pelattiin kertaalleen tasan. Toisessa kohtaamisessa Vancouver haki pisteet Denveristä, mutta vuoden viimeisessä kamppailussa ilman Miikka Kiprusoffia pelannut Calgary joutui nöyrtymään.
Ylivoima toimii, mutta omissa kolisee liikaa
Avalanchella on rivistössään niin paljon hyökkäystaitoa, että ylivoimapelin tehokkuus on suorastaan selviö. Joukkue on tilastojen valossa koko liigan neljänneksi tehokkain ylivoimajoukkue. Avalanche on päässyt 163 kertaa ylivoimalle, ja 35 kertaa se on pistänyt kiekon verkkoon. Tämä tuo ylivoiman onnistumisprosentiksi 21,5, jota parempaan lukemaan ovat pystyneet vain Philadelphia, St. Louis ja Washington. Avalanche on tehny myös määrällisesti neljänneksi eniten ylivoimamaaleja, useammin ovat osuneet vain edellämainitut kolme joukkuetta.
Ylivoiman ykköskapellimestari on ollut joukkueen kapteeni Joe Sakic, joka on kerännyt ylivoimapelissä tehot 7+11. Milan Hejduk on laukonut kahdeksan ylivoimamaalia, ja sairaslomastaan huolimatta Peter Forsberg on kerännyt jo 13 syöttöpistettä ylivoimalla.
Mutta vaikka ylivoimalla kiekkoa on toimitettu kiitettävästi vastustajan maaliin, oma maaliverkko on heilunut luvattoman paljon vastustajan pelatessa vajaalla. Kaikkiaan kahdeksan kertaa vastustaja on viimeistellyt alivoimamaalin Avalanchea vastaan. Tätä enemmän alivoimamaaleja on päästänyt vain Pittsburgh Penguins, jonka verkkoon on viimeistelty kymmenesti joukkueen pelatessa miesylivoimalla.
Coloradon alivoimapeli on tilastoissa mitattuna liigan seitsemänneksi parasta. 23 kertaa vastustaja on kuitannut Avs-pelaajan rangaistuksen maalin arvoisesti. Coloradon pelaaja on viimeistellyt kolme alivoimamaalia, mikä on melko vähän.
Dan Hinote on tehnyt Avalanchen alivoimaosumista kaksi ja Teemu Selänne yhden.
Colorado Avalanche on eittämättä yksi mestarisuosikeista. Käsittämätön epäonni on vaivannut joukkuetta koko syyskauden loukkaantumisten seuratessa toistaan. Varamiehisenäkin joukkue on pysynyt hyvin muiden kärkijoukkueiden vauhdissa, ja kaiken järjen mukaan tähtipelaajien paluu kaukaloon tulee vahvistamaan Avalanchea. Luoteisen divisioonan voitosta tullaan näkemään kova taistelu Avalanchen ja Vancouver Canucksin välillä.
