Mestiksen piippuhyllyn popcorneja popsiva trio koostuu tällä viikolla LeKi-toimituksen Lauri Lehtisestä, Jokipojat-toimituksen Eero Mutasesta ja KooKoo-toimituksen Matti Lindholmista.
1. erä: Kovin odotuksin kauteen startannut KooKoo pestasi viime kaudella San Jose Sharksissa pelanneen Tommy Wingelsin riveihinsä. Tuoko romuluinen NHL-vahvistus tarvittavan buustin mustaoranssien peliin?
Lauri Lehtinen: Viikonlopun otteluiden perusteella Wingels on juuri se, mitä KooKoo tarvitsee. Työteliäs sentteri ratkaisi HCK-ottelun kouvolalaisille, mutta lauantain Sport-vääntö osoitti joukkueen ongelmien olevan syvemmällä. Tämä ei kuitenkaan ole Wingelsin vika. Eteenpäin pyrkivä hyökkääjä on vielä suuri apu KooKoolle ja koko Mestikselle.
Eero Mutanen: Kouvolassa tehdään hyvää työtä koko sarjan eteen hankkimalla mielenkiintoisia nimiä joukkueeseen. Wingels on hieno ostos ja hän voi ratkoa joitakin pelejä yksilötaidoillaan, mutta KooKoon pelillisiä ongelmia mies ei yksinään ratkaise. Wingels voi taitojensa lisäksi tuoda joukkueeseen siitä selvästi puuttuvaa johtajuutta, mutta sen arvioiminen on vaikeampaa.
KooKoon alkukausi on ollut sekava, eikä paikka ole kriittisen kouvolalaisyleisön ja lyhytpinnaisen seurajohdon välissä grillautuvalle Juha Juujärvelle helppo. Suurena linjana mielestäni nyt pitäisi pikemminkin rauhoittaa tilannetta uusien vahvistusten hankkimisen sijaan.
Matti Lindholm: Suurimpiin ennakkosuosikkeihin lukeutuneen joukkueen peli on tähän asti tökkinyt, mutta onko se mikään ihme? Joukkue uudistui kesällä valtavasti ja pelaajat ovat kokemattomia – kyllä, 2500 SM-liigapelin kokemusta löytyy, mutta lähes kaikki pelaavat ensimmäistä kauttaan nykyisessä roolissaan.
Pelitapa ei tule vielä selkäytimestä ja se näkyy pelirytmin sakkaamisessa, jouhevuus puuttuu. Kun ensimmäinen syöttö myöhästyy sekunnin ja vastaanottaja joutuu hidastamaan, jopa kääntymään, ollaan pulassa. KooKoon hyökkäyspelissä pääteemaksi on noussut kulmapeli, mikä ei Juujärven kiekkokontrollipelitavan tarkoitus ole. Kouvolalaisjoukkue tulee vielä, kunhan uudistunut ja poissaolojen heikentämä joukkue saa alle lisää toistoja, toistoja ja toistoja.
Ja sitten itse kysymykseen – mitä Tommy Wingels voi tilanteeseen tuoda. No, NHL-läpimurron kynnyksellä oleva siipimies on Mestikseen messias. Mies on eliittiä paitsi fyysisiltä, myös henkisiltä ominaisuuksiltaan. Ei kai tässä epäonnistumiseen voisi johtaa kuin seanaverymainen sopeutumattomuus, mutta mitä olen entisen yliopistokapteenin ja homourheilijoiden puolesta taistelevan jampan kanssa ehtinyt rupatella, ei sellaista vaaraa ole.
Selkeä ykkössentteri KooKoolta on puuttunut ja Tommysta joukkue sen sai. Wingels ei ratkaise lähtöjen ajoitusongelmia, mutta tuo massiivisen lisäbuustin koko organisaatiolle.
2. erä: LeKin Olli Palola valittiin Mestiksen kuukauden pelaajaksi, kun taas Kiekko-Vantaan puolustaja Oskari Manninen nimitettiin kuukauden nuoreksi pelaajaksi. Mitä mieltä palkituista ja keitä muita olisit nähnyt palkinnosta kisaamassa?
Lauri Lehtinen: Palola on ollut koko Mestiksen valovoimaisin tähti tähän mennessä. Hän pelaisi monessa liigajoukkueessa isossa roolissa ja nöyrä asenne herättää kyllä ihailua.
Manninen on ollut tasaisen K-Vantaan nipun ilonpilkahduksia. Hokin Tomas Kral tuli tiukkaan paikkaan, mutta nousi syyskuun sensaatioksi.
Eero Mutanen: Vahvin Palolan haastaja löytyi mielestäni Kajaanista maalivahti Tomas Kralin muodossa, mutta olen tyytyväinen näihin valintoihin.
Matti Lindholm: Palola oli tähän trophyyn erinomainen valinta – kuuteen peliin seitsemän maalia on jo itsessään käsittämättömän kova suoritus. Yhteyspeli Jan-Mikael Järvisen kanssa toimii ja Tappara-Akatemia porskuttaa duon johdolla. Palolan suorituksen arvoa korostaa se, että mies ei ole pelannut parin vuoden takaisia pasijärvismäisiä maratoneja, vaan pinnat ovat syntyneet keskimäärin 14 minuutin peliajalla!
Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut juuri ketjukaveri Järvinen, mutta kun Suomessa maaleja tupataan arvostamaan paljon syöttöjä enemmän, niin Palola oli selkeä valinta.
Manninen on ollut myös erittäin hyvä, ei siinä mitään, mutta itse olisin antanut tämän palkinnon Hokin Tomas Kralille. Lillehammerin, Hämeenlinnan ja Oulun kautta Kajaaniin päätynyt nuori tshekki on täyttänyt Teemu Seppäsen valtavat saappaat Hokki-maalilla enemmän kuin hyvin. Ottelua kohden on taakse livahtanut alle yksi maali per peli ja voittoja tullut neljästä ottelusta kolme. Sensaatio.
3. erä: JYP-Akatemia on aloittanut kotiottelunsa kehnosti. Mikä jyväskyläläisten ja Jukka Ahvenjärven avuksi kotikaukaloon?
Lauri Lehtinen: Ilman kolmen pisteen voittoa kotonaan seilaava JYP-Akatemia on tiukassa paikassa. Nuori joukkue kaipaisi itseluottamukselleen tukea kotivoitoista.
Päävalmentaja Ahvenjärvi kuuluu kuitenkin rautaisiin ammattilaisiin ja luotto hurrikaaneihin on kova.
Eero Mutanen: JYP-Akatemia on kokonaisuudessaan pelannut alkukauden heikommin kuin odotin. Joukkue on fyysisesti hieman heppoinen, eikä pelitapa mielestäni ole ihan sitä, mitä viime kausina Jukka Ahvenjärven joukkueelta on totuttu näkemään.
Näiden lisäksi ehkä fakta on kuitenkin se, että muut joukkueet ovat edelliskausista vahvistuneet Akatemiaa selkeämmin.
Matti Lindholm: Ongelma ei ole vain tässä kaudessa, sillä myös viime kaudella Ahvenjärven nuori miehistö konttasi enemmän kotonaan, ollen pisteiden valossa Mestiksen toiseksi huonoin kotijoukkue.
Mikä Hippoksella sitten mättää on mielenkiintoinen kysymys. Pärisyttääkö rumpuryhmä omilta henkisen jänteen palasiksi vai tuovatko katsomossa istuvat kaverit, vanhemmat ja tyttöystävät nuorille miehille liikaa paineita? Kokeilkaapa pelata tyhjähkön katsomon sijaan täysin tyhjälle Hippokselle, #saa_ottaa_ylös
No sitten tosissaan. Jukureille Akatemia hävisi maalilla ja Sportille kahdella, mistään kotifarsseista ei siis voida puhua. Syynä on varmasti vain pelitekniset seikat. Akatemialla on samantyyppinen tilanne kuin ykköskysymyksessä esiin nostetulla KooKoolla – maltti on valttia, nyt eletään vasta lokakuun alkua. Nuori joukkue tarvitsee yhteisiä kokemuksia, ennen kuin nero, Jukka Ahvenjärvi, saa magiansa jälleen toimimaan.
Jatkoaika: Viikon onnistuja ja epäonnistuja?
Lauri Lehtinen: Peliittojen viikko on nostettava esille. Sportin murskaaminen Heinolassa ja KooKoon kukistaminen ovat Peliitoille todellisia saavutuksia ja myrskyvaroitus muille.
Kiekko-Vantaa nostettakoon lievien alisuorittajien joukkoon. Pisteettömät ottelut SaPKoa ja Jokipoikia vastaan varmasti harmittavat, sillä kumpikaan vastustajista ei ole nauttinut loistokkaasta alkukaudesta.
Eero Mutanen: Peliitat tietenkin, mutta onnistujaksi voi nostaa myös Jokipojat. Kahden ottelun kiertueelta on tuotu kuutta pistettä harvemmin edes huippukausilla.
Viikon epäonnistujaa on vaikea löytää, mutta vastataan nyt vaikka yleisömäärät "suurilla" paikkakunnilla. Vaasan klassikkokohtaaminen KooKoota vastaan veti Kuparisaareen 2535 katsojaa, mikä ei toki ole ihan huonosti, mutta jättää parantamisen varaa. Kouvolassa taas NHL-vahvistuksen otteita vaivautui seuraamaan kymenlaaksolaismittakaavassa vaatimattomat 2131 silmäparia. Varsinainen pohjanoteeraus nähtiin Mikkelissä, jossa uusittu halli ja Juhani Tammisen TUTO vetivät paikalle ainoastaan 1183 läsnäolijaa.
Matti Lindholm: Peliitat! Keskiviikkona KooKoota käkättimeen 5-2 ja perjantaina Sportia vielä maalin verran tylymmin 5-1. Vaikka lauantaina Jyväskylässä pistetili karttuikin vain yhdellä pongolla, oli Peliittojen viikko äärimmäisen positiivinen.
Vielä kun otetaan huomioon tilanne, mistä Petri Karjalaisen miehistö viikkoon lähti. Tilillä vasta kaksi voittoa ja edellisessä ottelussa käytiin Kajaanissa nöyryytettävänä ja palattiin tylyyn kaupunkiin 5-0-tappion kanssa. Ville Järveläisen olisi voinut nostaa esiin jo kuukauden nuoren pelaajan kohdalla, mutta tehdään se nyt. Kerrassaan upea taskuohjus!
Pisteiden valossa epäonnistuja oli KooKoo. Kolmesta pelistä vain kaksi pistettä oli kiistatta pettymys. Kolmen sentterin poissaolo näkyi, vaikka joukkue yhdeksästä erästä kuusi hyvin pelasikin. Avainasia Kymijoen rannalla onkin se, miten pakan saisi kestämään koko kuusikymppisen.
