Kevään kiima herätti hyllylle tuomiotaan jakamaan rutkasti kokemusta. Vakiokasvojen LeKi-toimituksen Lauri Lehtisen ja Jokipojat-toimituksen Eero Mutasen lisäksi hyllylle kutsuttiin näet Jatkoajan Mestis-toimituksen veteraani Miikka Mikkola, mies Mestiksen tähdistöäänestyksen takaa.
1.erä: Jatkoajan Mestis-toimitus julkaisi eilen valintansa runkosarjan parhaiden osalta. Mitä mieltä valinnoista?
Lauri Lehtinen: Demokraattisesti tehtyjä valintoja on paha mennä kritisoimaan ja Vuoden urheilugaalan kaltaisiin skandaaleihin ei Mestiksen tähdistövalinnoissa päädytty.
On toki mainittava, että LeKin Jarkko Näppilä ja Antti Hölli, Peliittojen Ville Järveläinen ja Ville-Veikko Eerola sekä KooKoon Tommy Wingels ovat nimiä, jotka varmasti olisivat kansoittaneet tiettyjä palkintokategorioita, mikäli isommat liigat eivät olisi pelaajia mennessään vieneet.
Teemu Seppäsen MVP-valinta oli lopulta todella selkeä ja ansaittu, mutta Mestis on täynnä kaikkiaan erinomaisia maalivahteja. TUTOn Tommi Virtanen, Jukurien Andreas Bernard ja KooKoon Mikko Rämö ovat samoin todella kovia veräjänvartijoita ja oman joukkueensa arvokkaimpia yksilöitä.
Eero Mutanen: Ihan hyvää mieltä valinnoista. Teemu Seppäsen voittokulkua taisin jollain alkusyksyn piippuhyllyllä ounastellakin, mutta onhan Suomussalmen pikkujättiläinen ylittänyt nuokin odotukset.
Ville Järveläisen poistuttua Mika Partanen oli itsestäänselvä valinta vuoden tulokkaaksi. On hyvin vaikea nähdä Partasen pelaavan enää ensi kaudella Mestistä.
Pettymyksiä listattessa yksittäiset pelaajat ovat saaneet vain hajaääniä ja hyvä niin. Kurinpito, sarjan tila ja vaikkapa Jokipoikien osakeanti ovat olleet sen luokan farsseja, ettei näitä voi eikä saa jättää huomiotta.
Mutta katoavaa on mainen kunnia. Hienosti runkosarjan vetänyt Petri Mattilakin voi valahtaa nopeasti huipulta yöhön, mikäli Hokki ei saa viimeaikaisiin esityksiinsä ryhtiä. Runkosarjavalinnat olivat tässä, nyt katsellaan kenen piponalus kestää pudotuspelien paineessa.
Miikka Mikkola: Tähdet erottuivat selvästi, sillä toimitus oli poikkeuksellisen yksimielinen usean kategorian suhteen. Ihan kaikki omat suosikit eivät pärjänneet, mutta eiköhän demokratia toiminut ja oikeat miehet tullut palkituiksi...
Linjauksena valinnoille on pidetty sitä, ettei kesken kauden muualle siirtyneitä hyväksytä ehdokkaiksi. Niinpä useampikin hyvä kandidaatti jouduttiin tiputtamaan pois viime hetkillä, kun SM-liiga verotti Mestistä. Tällä kaudella tuo korostui vielä entisestään, kun siirtoraja umpeutui vasta aivan runkosarjan lopussa.
Tulokkaiden osalta vuosi oli toki jo ennestään hyvä, mutta kisa parhaan rookien tittelistä olisi ollut kaikkien aikojen kovatasoisin, jos Peliittojen Järveläinen ja Eerola olisivat olleet vielä mukana. No, ehkä liigapaikka oli kuitenkin pojille isompi palkinto kuin mahdollinen Jatkoajan tunnustus.
2.erä: Pudotuspelit alkavat. Ketkä menevät välieriin ja miksi?
Lauri Lehtinen: Ennakkoon Jukurit ja TUTO menevät jatkoon helposti, mutten aliarvioisi LeKin ja Peliittojen yllätyspotentiaalia. LeKi ja Jukurit tasasivat pisteet runkosarjassa ja Peliitat on napsinut kovia päänahkoja läpi kauden.
En kuitenkaan usko kotiedusta nauttivien kärkiseurojen kompuroivan puolivälierissä. Tiukkaa saattaa silti tulla.
Kahdessa muussa sarjassa uskoisin yllätykseen. Hokki on Teemu Seppäsen johdolla kova pala KooKoolle ja on myönnettävä, että KooKoon kone on yskinyt läpi kauden odotuksiin nähden. Hokki pääsee vähin painein sarjaan ja voi vallan hyvin napata välieräpaikan Nälkämaalle.
Sportin ja Jokipoikien finaalisarjassa punnitaan kotkapaitojen kovuus. Päävalmentaja Pasi Räsänen on ollut viime aikoina tyytymätön omiensa otteisiin ja pelkkä Kuparisaaren kotiyleisö ei kanna Sportia Jokipoikien yli, sillä ärjypaidat tietävät kyllä, mikä heitä Vaasassa odottaa. Näin ollen uskon Jokipoikien yllätysmahdollisuuksiin, mutta Sportin ryhdistäytyessä se on kyllä kuskin paikalla.
Eero Mutanen: Jukurit ja TUTO menevät omista pareistaan. Tasoero LeKiin ja Peliittoihin on sen verran selkeä.
Mattilan Hokki pystyi jo viime kaudella pelaamaan vastustajan kannalta inhottavaa playoff-kiekkoa, eikä homma varmaan ole siitä muuttunut. Hokki on iso piikki lihassa, mutta KooKoolla on tarvittavat eväät mennä jatkoon, ja tällä kaudella uskon mustaoransseihin ainakin tämän verran.
Jokipoikien ja Sportin taisto on mielenkiintoista nähtävää. Sport on näistä joukkueista esittänyt parempaa kiekollista peliä, mutta joukkueesta puuttuu sitä jotain, mikä sen on aiempina vuosina nostanut kirkkaimpiin suorituksiin. Jokipoikien vahvuutena on hyvä erikoistilannepelaaminen, joukkueen fyysinen kunto ja hyvin potentiaalinen puolustuskalusto. Sport on pelannut yli oman keskimääräisen tasonsa juuri Jokipoikia vastaan. Tähän voi vaikuttaa monet tekijät, eikä kyse ole välttämättä Pasi Räsäsen pelikirjan ylivoimaisuudesta Mikko Haapakosken vastaavaa vastaan. Veikkaan tasaista sarjaa, mutta annan ihan hienoisen edun viime aikoina hyvin pelanneelle joensuulaisjoukkueelle.
Miikka Mikkola: Lähtökohdat playoff-kevääseen ovat hieman poikkeukselliset. Kuten runkosarjassa nähtiin, millä tahansa joukkueella on mahdollisuudet voittaa mikä tahansa vastustaja. Lisäksi kaikilla kärkijoukkueillakin on ollut jonkinlaisia pelillisiä ongelmia kevätpuoliskon aikana.
Siitä huolimatta kaksi varmaa jatkajaa voidaan jo nimetä. Runkosarjan sijoilta 7. tai 8. ei ole vielä kertaakaan Mestis-historian aikana ponnahdettu välieriin – eikä tuota ihmettä nähdä nytkään. Jokipojat voi puolestaan hankaloittaa vaasalaisten kevättä entisestään, mutta Sportin pudottamiseen rahkeet eivät taida kuitenkaan riittää.
Hokin ja KooKoon kamppailusta on helppo povata tiukkaa ja tasaista, jollaisia joukkueiden kolme aiempaakin puolivälieräsarjaa ovat olleet. Vastakkain on myös kaksi sarjan parasta maalivahtia. Kainuulaisilla on puolellaan kotietu, kun taas kuntokäyrät puoltavat KooKoota
Jos Mattila ei pysty kaivamaan Hokille jostain kiven alta samanlaista iloista peli-ilmettä kuin syksyllä, peliään pikkuaskelin parantanut KooKoo menee Jukureiden, TUTO:n ja Sportin seuraksi mitalipeleihin.
3.erä: 3. erä: Samoin käynnistyy myös putoamiskarsinta. Kumman tie vie karsintasarjaan ja miksi?
Lauri Lehtinen: HCK:n tie vie karsintasarjaan. Sen joukkue koki siirtorajalla sen verran kovia kolhuja, ettei sen asenne sitä pelasta karsintasarjalta. Joka tapauksessa toivotan hävinneelle joukkueelle tsemppiä Rovaniemen reissulle
Eero Mutanen: Eilisen Jokipoikien 9-1 -voiton jälkeen olisi helppo sanoa, että HCK:n, mutta tosiasia on se, että Kiekko-Vantaa on yhtä lailla liipaisimella, mikäli joukkue ei saa äkkiä viritettyä itseään oikealle taajuudelle sarjapaikan säilyttämiseksi. Puntit ovat aika tasan.
Miikka Mikkola: Täytyy rehellisesti tunnustaa, etten ole seurannut kummankaan joukkueen otteita niin tiiviisti, että lähtisin veikkailemaan lopputuloksen osalta mitään. Otteluparin ensimmäiset kaksi kamppailua ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeät ja niissä mitataan myös henkistä kanttia.
HCK on saanut valmistautua jo jonkin aikaa tuleviin otteluihin. Kiekko-Vantaa sen sijaan menetti viimeisen viikonlopun aikana ensin playoff-mahdollisuutensa ja lopulta paikkansa karsintaviivankin yläpuolella. Pettymyksen pureskeluun ei ole aikaa, vaan (Pekka) Kangasalustan olisi osattava motivoida lohipaidat vielä yhteen tärkeään rypistykseen.
Jatkoaika: Runkosarjan onnistuja ja epäonnistuja?
Lauri Lehtinen: Onnistuja on toki Mikkelin Jukurit. Sarjaa ylivoimaisesti – aivan kevään loppupelejä lukuun ottamatta – dominoinut joukkue ansaitsee seläntaputukset vakuuttavasta työstään runkosarjan aikana. Jarno Pikkaraisen miehistön todellinen onnistuminen kuitenkin mitataan vasta nyt pudotuspeleissä.
Mustan hevosen palkinnon voi ojentaa Kajaaniin. Hokki oli Petri Mattilan valmennuksessa kauden ilopilleri ja kaiken kaikkiaan onnistunut sesonki runkosarja kajaanilaisille oli.
Pettymykseksi nostan Mestiksen nykytilan ja sen päättäjät. Täysin linjatonta pelleilyä jatkui koko kauden ja kukin päättäjistä vuorollaan näytti vähät välittävän Mestiksen tulevaisuudesta, kiire kun oli omia päätöksiä kehumaan.
Eero Mutanen: Runkosarjan onnistuja on sen voittanut Mikkelin Jukurit. Joo, toki tuolla rosterilla pitikin voittaa ja niin edespäin, mutta ei ole mitenkään helppoa asettua illasta toiseen ennakkosuosikkina pelaamaan. Otteet ovat olleet muutamia suvantovaiheita lukuunottamatta konemaisen tasaisia ja niistä on paistanut halu hoitaa sarja kotiin.
Epäonnistuja on sarjan johto. Kyllä Mestistä pitäisi saada seurata ilman epävarmuutta karsintojen jatkumisesta tai korealaisjoukkueen liittymisestä mukaan. Paljon morkattu Jouko Palmulakaan ei ole suinkaan kohtalon määräämänä tuolle paikalle tullut tai saanut jatkaa kurinpitäjänä läpi kauden. Viime kädessä vastuu kaikesta on sarjan päättäjillä.
Miikka Mikkola: Luonnollisesti runkosarjan voittanut Jukurit on suurin onnistuja, koska menestyksestä ja sijoituksistahan tässä pelataan. Vastaavasti taas kaikki playoff-viivan alle jääneet voitaneen luokitella ainakin jonkinlaisiksi epäonnistujiksi.
Jos taas peilataan onnistujia ennakko-odotuksiin nähden, niin mitään hurjia yllätyksiähän runkosarja ei tarjonnut. Kukaan ei venynyt sensaatiomaisesti tai sen puoleen romahtanutkaan. Esimerkiksi Jatkoajan kausiennakossa kuusi kärkiseuraa ja jumbo arvattiin oikein.
Kärkikahinoihin veikattu KooKoo oli syyspuoliskon epäonnistuja ja piikkipaikallakin piipahtanut Hokki puolestaan onnistuja. Näiden osalta kevään kuntokäyrä tosin tasoitti tilannetta jonkun verran. TUTO oli hiukan povattua kovempi, kun taas Jokipojat ei vastannut aivan odotuksia.
Jonkinlaisena yllätyksenä voisi pitää sitäkin, että yksikään parjatuista farmiseuroista ei yltänyt lähellekään kärkisijoja. Pahimmista kierrätysastiajoukkueista 64 eri pelaajaa käyttänyt LeKi pääsi nipin napin pudotuspeleihin, 57 pelaajan HCK ja 50 pelaajan K-Vantaa jäivät jumbosijoille. Sattumaa tai ei, mutta toisen ääripään joukkueet, eli vähiten pelaajia käyttäneet Jokipojat (32), Jukurit (34), Sport (36) ja Hokki (42) löytyivätkin sitten sarjataulukon toisesta päästä.